”Tämä vaatii uskallusta ja luovuutta!” – Opiskelijat luomassa uusia sanoja karjalan kieleen 

Karjalan kieli on ollut kauan niin sanottu arkikieli, jota on puhuttu pääasiassa vain kodeissa ja perhepiirissä. Koska moni kielen puhujista on jo ikääntynyt, on kieli ollut myös vanhahtavaa. Itä-Suomen yliopistossa on tehty uhanalaisen karjalan kielen elvytystyötä nyt muutaman vuoden ajan, ja yksi osa elvytystyötä on sanastotyön tukeminen. Konkreettista työtä sen eteen tehdään parhaillaan karjalan kielen sanakirja- ja sanastotyön kurssilla. Siellä päätavoitteena on ollut antaa opiskelijoille välineitä sanaston kehittämiseen.

– Tämä ryhmä on ollut poikkeuksellisen aktiivinen, ja luennot ovat venyneet joka kerta yliajalle, kun keskustelu sanastosta on niin vilkasta, kertoo tutkijatohtori, kurssin vastuuopettaja Susanna Tavi.

Tällä hetkellä kurssilla luodaan sanastoa muun muassa gastronomiaan, farmasiaan ja taiteeseen liittyen. Sanoja mietitään ja punnitaan ensin pienryhmissä, minkä jälkeen ne esitellään kaikille kurssilaisille. Sanat käydään läpi ja niiden toimivuutta puheessa pohditaan yhdessä.

Tukena ovat aina toki myös karjalan opettajat, kuten yliopisto-opettaja Natalia Giloeva, joka on opettanut karjalaa myös Petroskoin yliopistossa. 

– Ihan ensimmäiseksi opiskelijat tarkistavat, löytyykö haluttu sana jo karjalan kielen sanakirjoista. Jos löytyy, täytyy miettiä, pitääkö sanaa uudistaa, jos se ei sovi haluttuun kontekstiin. Sitten opiskelijat pohtivat, tehdäänkö sanasta yhdyssana vai sanaliitto. Tukea voidaan hakea myös karjalan sukukielistä, kuten virosta ja vepsästä. 

Myös hakukoneita käytetään paljon rinnakkaistekstejä etsiessä. Rinnakkaistekstit ovat tekstejä, jotka muistuttavat aihepiiriltään ja tekstilajiltaan mahdollisimman paljon tavoitteena olevaa käännöstä. 

– Sitten mukautetaan eli mietitään, tehdäänkö sanasta i- vai u-loppuinen, jotka ovat karjalan kielelle ominaisia muotoja. Ja tietysti sanan pitää olla kieliopillisesti oikein, Tavi kertoo.

Kurssilla löydetään usein monia eri käännösvaihtoehtoja, joista yhdessä lähdetään miettimään parasta. Jos sana on oikein ajankohtainen, on päätös tehtävä nopeasti, sillä uusia sanoja tarvitaan jatkuvasti esimerkiksi karjalankielisissä radiouutisissa, joita Yle julkaisee. 

Valmiiksi neutraaleja muotoja

Vaikka sanojen eteen nähdään vaivaa ja niitä pohditaan pitkään, eivät ne aina jää käyttöön. Ja toisaalta taas joskus uusi sana lyö itsensä läpi saman tien. Näin kävi muun muassa äitiyspakkaus- ja siansaksa-sanoille. 

– Molemmat niistä sanoista ovat syntyneet kielen puhujien kanssa yhteistyössä. Karjalan kielestä kiinnostuneet ovat hyvin innokkaita osallistumaan sanastotyöhön, ja heidät on helppo tavoittaa sosiaalisen median kautta ideoimaan yhdessä sanoja, Giloeva iloitsee. 

Äitiyspakkaus on nyt karjalaksi yskyniekanvakku. Sanavastineen luominen oli lopulta pitkän prosessin takana. Suora käännös karjalaksi ei olisi Giloevan mukaan toiminut. Siksi käännöstyössä toimittiin kuten kääntäessä yleensäkin – käännettäessä ei käännetty sanaa, vaan sen merkitys.

Elvytyshankkeen koordinaattori Milla Tynnyrinen kertoo, että uusia sanoja luodessa on ollut helppo ohittaa esimerkiksi sukupuolittuneet sanat.

– Karjalan kielestä ei esimerkiksi löytynyt vastinetta jokamiehen oikeuksille. Suomen kielessä oikeudet ovat sanana sidottu sukupuoleen, ja tuttu termi on haasteellista saada elämään uudessa, sukupuolineutraalissa muodossa. Nyt karjalan kielessä voimme kääntää vastineet jo valmiiksi neutraaleiksi.

Siksipä jokamiehen oikeudet on nyt karjalaksi jogahizen oigevus.

Luovuutta, uskallusta ja huumoria

Karjalan kieltä voi Itä-Suomen yliopistoon tulla opiskelemaan myös avoimen yliopiston kautta. Se onkin ollut suosittu väylä kielestä kiinnostuneille, joten myös ikähaitari kielen kursseilla on laaja. Kurssin opettajat kertovat avoimen yliopiston kautta tulevien opiskelijoiden olevan erittäin innostuneita ja motivoituneita kieltä kohtaan.

Yksi näistä opiskelijoista on Hannu Lappalainen, joka halusi ottaa kurssilla työn alle ruokasanaston. Hän pohtii parhaillaan sopivia käännöksiä muun muassa kuullottamiselle, freesaukselle sekä jäädykkeelle. 

– Toki ihmiset ovat syöneet aina, ja perusruokasanasto on kyllä karjalaksi olemassa. Mutta esimerkiksi sanasto ruokareseptejä tai ravintoloiden ruokalistoja varten puuttuu. 

Lappalaisen pienryhmäparina on Elena Rapa. Hänen pääaineensa on ruotsin kieli, mutta Rapa on opiskellut karjalan kieltä sivuaineena jo syventäviin opintoihin asti. 

– Minä lähdin puolestani luomaan sanastoa tieteelliseen tekstiin sopivaksi. Taustalla on ihan aito tarve kirjoittaa tieteellisen artikkelin tiivistelmä karjalaksi, ja huomasin sanaston olevan siihen tarkoitukseen vajavainen. Itse asiassa tieteellinen sanasto on pitänyt luoda kokonaisuudessaan hyvin tyhjästä, Rapa kertoo.

Molemmat ovat sitä mieltä, että uuden sanaston luominen vaatii uskallusta ja luovuutta.

– Eikä saa olla kaavoihinsa kangistunut tai unohtaa huumoriakaan, Lappalainen täydentää.

Elvytystyö antaa toivoa

Molemmat opiskelijat tunnustautuvat opintojensa ohella kieliaktivisteiksi. Ravan elämässä karjalan kieli on ollut jollain tapaa mukana jo aiemmin sukujuurien ansiosta. Hän kertoo tienneensä joidenkin perheessä käytettyjen sanojen olevan karjalan kieltä, mutta opiskelujen myötä hän on tunnistanut niitä lisää. Lappalainen taas toteaa opiskeluinnon syntyvän rakkaudesta suomalais-ugrilaisiin kieliin, ja aiempi tuntemus muun muassa viron kielestä auttaa karjalan kielen opinnoissa. 

Rapa kertoo, että karjalan kielen opinnot ovat kannustaneet kielen elvytystyöhön myös opiskelun ulkopuolella. 

– Haluan tehdä kieltä näkyväksi esimerkiksi blogikirjoituksissani sekä kääntämällä somepäivityksiä karjalaksi. 

Karjalankieliset eivät ole maantieteellisesti yhtenäinen joukko. Kieltä puhutaan sekä Suomessa että Venäjällä, ja Suomessakin siirtokarjalaisten jälkeläisiä löytyy ympäri maata.

– Elvytystyössä toimivat etäyhteydet ovat olleet pelastus, ja karjalankielisten yhteydenpito on ollut helppoa maantieteellisistä välimatkoista huolimatta, Lappalainen ja Rapa kertovat.

Molemmat odottavat mielenkiinnolla tulevan hallituksen mahdollista apua kielen elvyttämiseen. Toivoa on, sillä uusien kansanedustajien joukossa on niitä, jotka vaalien alla allekirjoittivat sitoomuksen karjalan kielen kielilain puolesta. 

– Kyllähän se usein harmittaa, että vaikka karjalankielisiä on Suomessa enemmän kuin saamenkielisiä, silti karjalan asema on paljon huonompi. Karjalan kieltä on puhuttu Suomen alueella yhtä kauan kuin suomeakin, mutta kieltä ei silti mainita perustuslaissa, rahaa elvytystyöhön ei ole juurikaan saatu, ja kieli ymmärretään usein yhä pelkäksi karjalan murteeksi, Rapa harmittelee. 

Ilmapiiri kielen ympärillä on kuitenkin pikkuhiljaa muuttumassa. Molemmat opiskelijat iloitsevat siitä, että yliopiston saatua virallisen kielen elvytystehtävän on toiminnasta tullut paljon ammattimaisempaa.

– Hyviäkin hetkiä ja toivonpilkahduksia siis on. Ja sanastotyön myötä tuntuu, että tässä ollaan itsekin luomassa jotain pysyvää kielen hyväksi.