Suomessa on tutkittu jo vuosikymmenten ajan opettamisen ja oppimisen prosesseja. Tutkimusta sovelletaan jatkuvasti käytännön tasolla kouluissa, mikä johtaa välillä uudenlaisiin kokeiluihin sekä innovaatioihin luokkahuoneissa. Osa niistä jää pysyvään käyttöön, osa ei.
- Teksti Nina Venhe | Kuva Varpu Heiskanen
Uudet avaukset herättävät tyypillisesti paljon mielenkiintoa ja keskustelua – onhan meistä jokainen käynyt koulua, ja jokaisella on jonkinlainen mielipide siitä, miten luokassa pitäisi toimia ja millainen opetus olisi lapsillemme parasta.
– Etenkin tieto- ja viestintäteknologian rooli kouluissa on aihe, joka herättää jatkuvasti kiinnostusta. Yhä edelleen esiin nousee epäilyksiä siitä, että vaikkapa tietokoneet pilaisivat aidon vuorovaikutuksen tunneilla. Tämä on toki vähän huvittavaa siinä mielessä, että kyseessä on viestintään perustuva teknologia, hymähtää tuore kasvatustieteen professori Teemu Valtonen.
Hänen professuuri-nimikkeessään on täydennyksenä ”erityisesti oppiminen ja oppimisympäristöt” eli Valtosella on pitkä tausta ja kokemus näiden alueiden tutkimuksesta.
– Tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön taustalla on vuosikymmeniä pitkä tutkimustraditio. Siksi voidaan olla sangen luottavaisin mielin sen suhteen, että meillä on kykyä arvioida, mitä lisäarvoa teknologia tuo kouluihin mukanaan, ja miten sillä voidaan tukea oppimisprosesseja.
Valtonen korostaa, ettei teknologiaankaan saa kuitenkaan suhtautua kritiikittömästi.
– Painotan tätä aina opettajaopiskelijoillenikin, tuleville portinvartijoille. Juuri heidän pitää kyetä tulevassa työssään miettimään, millä tavalla mahdollinen teknologia vie omaa opetusta eteenpäin – ja miten oppilaat siitä hyötyvät. Oppilaat tekevät aina kuitenkin sen suurimman työn oppimisensa suhteen, joten opettajan pitää ymmärtää, minkälaiset oppimisympäristöt ja pedagogiset innovaatiot ovat siinä mahdollisesti avuksi.
Hyötyä moneen suuntaan
Perusopetuksen tämänhetkinen opetussuunnitelma painottaa valmiuksia itseohjautuvuuteen, yhteisölliseen työskentelyyn sekä tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämiseen työskentelyn tukena. Oppilaille on tarjottava mahdollisuus kehittää omia valmiuksiaan ja taitojaan rakentaa tietoa yhdessä. Näin ennakoidaan niitä taitoja ja vaatimuksia, joita nykyiset lapset ja nuoret tulevat työelämässä kohtaamaan.
– Ja aivan kuten töissäkin, myös koulussa teknologian hyödyntäminen sujuvoittaa parhaimmillaan asioita ja vapauttaa tilaa rutiinien toistamisesta ajattelulle ja oppimiselle. Olemmehan käyttäneet laskintakin kouluissa jo vuosikymmeniä, miksei siis tänä päivänä nykypäivän vastaavia laitteita?
Teknologian avulla opettajilla on mahdollisuuksia rakentaa toimivia oppimisympäristöjä ja tukea oppimisprosesseja eri tavoilla. Teknologioiden avulla voidaan keskittyä oppimisen kannalta olennaisimpiin asioihin, havainnollistaa haastavia sisältöjä, tukea vuorovaikutusta ja tarjota yksilöllisiä oppimismahdollisuuksia.
– Mahdollisuuksia on lukuisia. Keskeistä on kuitenkin teknologioiden pedagogisesti perusteltu käyttö. Teknologian hyödyntäminen ilman varsinaista lisäarvoa oppimiselle voi osaltaan tuoda lähinnä uusia häiriötekijöitä luokkaan.
Valtonen kertoo myös, että opetusteknologia on laajenevien mahdollisuuksiensa myötä osaltaan vienyt kasvatustieteen tutkimusta eteenpäin eli myös tiede ja tutkimus ovat hyötyneet siitä.
Datasta apua opetukseen
Seuraava suurempi askel opetusteknologiassa näyttää olevan oppimisanalytiikka, mikä tarkoittaa sitä, että oppimisesta ja opettamisesta kerätään kouluissa dataa, jonka avulla voidaan mallintaa oppimisprosesseja sekä tarjota henkilökohtaisempaa tukea ja ohjausta oppilaille. Tutkimus aiheesta on lähtenyt Itä-Suomen yliopistossa käyntiin muuan muassa professori Laura Hirston vetämässä OAHOT-hankkeessa.
– Kerätty data tarjoaa välineitä auttaa sekä opettajaa että oppilasta. Opettaja saa työvälineitä, joilla suunnitella omaa opetustaan tarkemmin. Oppilas puolestaan hyötyy siitä niin, että hän saa personoidumpaa tukea ja ohjausta.
Valtonen myöntää datan keräämisen olevan haastava prosessi, etenkin tietosuoja-asetusten takia. Mutta hän luottaa siihen, että analytiikkaan liittyviä käytänteitä pystytään kehittämään ja siten tukemaan opettamis- ja oppimisprosesseja.
– Ja tätä varten tarvitsemme verkkoympäristöjä ja henkilökohtaisia laitteita, jotka auttavat oppilasta oppimisessa ja tarjoavat teknisesti toimivia välineitä datan keräämiseen ja analysoimiseen.
Pätevät suomalaiset opettajat
Valtonen kehuu haastattelun aikana useaan otteeseen suomalaisia opettajia. Vaikka Pisa-tulokset ovatkin olleet Suomessa laskemaan päin, hän muistuttaa, ettei tuloksia pidä lähteä parantelemaan ainakaan lapsuuden kustannuksella.
– Henkilökohtaisesti luotan täysin suomalaisten opettajien ammattitaitoon ja koulutukseen.
Perusopetuksen opetussuunnitelmat uusitaan noin 10 vuoden välein. Valtosen mukaan on ihailtavaa, miten opettajat pystyvät mukautumaan joka kerta uusiin vaatimuksiin ja muuttamaan työnsä painotuksia.
– Opettajan tärkein tehtävä on mielestäni pohjimmiltaan kuitenkin löytää jokaisen oppilaan omat vahvuudet ja yksilölliset oppimistavat niin, että jokainen koululainen ja opiskelija myös hyötyy opetuksesta.
Teemu Valtonen
• Professori, kasvatustiede, erityisesti oppiminen ja oppimisympäristöt, Itä-Suomen yliopisto, 1.1.2021–
• s. 1976, Savonlinna
• Dosentti, Tieto- ja viestintäteknologian käyttö osana opettajankoulutusta, Jyväskylän yliopisto, 2014
• Kasvatustieteen tohtori, Itä-Suomen yliopisto, 2011
Tärkeimmät tehtävät
• Suomen Akatemian akatemiatutkija, Itä-Suomen yliopisto, Filosofinen tiedekunta, Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, 2016–2021
• Apulaisprofessori (tenure track), Itä-Suomen yliopisto, Filosofinen tiedekunta, Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto 2017–2020
Lisätietoja:
Teemu Valtonen, teemu.valtonen(at)uef.fi, p. 050 442 4401
