Joka toinen vuosi Itä-Suomen yliopistossa järjestettävästä Karjalan teologisen seuran (KTS) symposiumista on tullut jo omanlaisensa tavaramerkki. Vaikka koronavuodet osin katkaisivatkin pitkään jatkuneen symposiumiperinteen, keräsi helmikuun alussa järjestetty symposiumi taas kiitettävästi osanottajia Joensuun kampukselle usealta eri alalta.
Tämän vuoden teemana symposiumilla oli Ihminen. Karjalan teologisen seuran puheenjohtaja Heta Hurskaisen mukaan teema päätettiin hyvin nopeasti edellisen symposiumin jälkeen vuonna 2022.
– Symposiumien teemat ovat aina olleet laajoja ja tiivistetty yhteen tai kahteen sanaan. Näitä ovat olleet muun muassa Valta, Kuolema, Totuus ja Jumala. Ihminen sopi käsiteltyjen teemojen jatkumoon varsin hyvin.
Hurskaisen mukaan symposiumeissa on haluttu tuoda esiin moninäkökulmaista ja -tieteistä keskustelua, jonka pääasiallinen perusta on kuitenkin teologiassa.
– Keskusteluissa mukana olevat teemat ja ilmiöt ovat kompleksisia, minkä vuoksi usean näkökulman huomioiminen on tärkeää. Tosin samalla saatamme osin menettää aiheiden syvällisempää käsittelyä, mutta toisaalta symposiumin tarkoituksena on kuitenkin tarjota tutkittua tietoa sekä virittää ajatuksia ja keskustelua sekä koota yhteen alasta kiinnostuneita, kertoo väitöskirjatutkija, työryhmän jäsen Noora Palmi.
KTS:n yksi tehtävistä on tarjota teologisia näkökulmia yhteiskunnalliseen keskusteluun. Symposiumi on toiminut yhtenä tällaisena foorumina.
– Symposiumin ohjelmaa suunnitellessa otamme aina huomioon myös monitieteisyyden: mitä toisen alan tutkijalla ja asiantuntijalla voisi olla sanoa sellaiseen teemaan, joka kiinnostaa myös teologeja? Toivomme toki, että symposiumissa olisi osanottajia myös muiden tieteiden alalta, jotta tieteiden välinen ymmärrys voisi kasvaa niinkin, Hurskainen sanoo.
Rationaalisen ajattelun lisäksi hengellisyyden voimaa
Monitieteisyydestä saatiin hyvä esimerkki heti symposiumin alussa, kun rovasti Heikki Huttunen johdatteli kuulijat paneelikeskusteluun. Panelistien aiheena oli ”Katsomusten kenttä muuttuu, muuttuuko ihminen?”
Yleisesti panelisteja mietitytti katsomusten ja uskontojen rooli tässä ajassa – mitä annettavaa osin vanhakantaisillakin uskonnoilla voi olla nykypäivän ihmiselle.
Apulaisrehtori ja entinen islamin uskonnon opettaja Suaad Onniselkä Puistonpolun peruskoulusta Helsingistä muistutti, että uskonnoista huolimatta olemme kaikki lopulta samaa heimoa eli meillä on enemmän yhteisiä kuin erottavia tekijöitä.
– Mielestäni uskonnot voisivat tuoda yhteiskunnallisiin keskusteluihin erilaista arvopohjaa esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyen.
Ekoteologi Pauliina Kainulainen oli samaa mieltä. Esimerkiksi luontoa moni ihminen pitää pyhänä uskonnostaan riippumatta.
– Kun luontoon saataisiin taas takaisin syvempi pyhyyssuhde, olisi siitä varmasti apua vallitsevassa ekokriisissäkin. Uskonnot voisivat toimia apuna myös maailmankatsomuksellisessa muutoksessa ja niistä voitaisiin ammentaa viisautta, jolla saadaan voimaa elää jatkuvasti muuttumassa maailmassa.
Kainulaisen mukaan jokainen tarvitsee rationaalisen ajattelun lisäksi taiteen ja hengellisyyden voimaa, jota voi ammentaa esimerkiksi juuri luonnosta uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta.
Yhteiskunnallisen oikeustutkimuksen professori Kaijus Ervasti muistutti, että toivoa parempaan elämään muuttuvassa maailmassa antaa myös koulutus ja sivistys.
– Näköalaton tulevaisuus herättää toivottomuutta ja lisää syrjäytyneisyyttä.
Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että koulutus toimii osaltaan siis myös toivon pohjana.
Kasvokkaistapaamiset tärkeitä
Symposiumi järjestettiin tällä kertaa pelkästään fyysisenä tapahtumana, ja etäosallistumismahdollisuus oli suljettu tarkoituksellisesti pois.
– Halusimme tällä tavalla kannustaa ihmisiä yhteen ja paikan päälle. Myös itse symposiumin teema tuki ajatusta siitä, että ihmistä tai ihmisyyttä ei ole ilman toista ihmistä. Tiedostimme, että etäyhteyksien puuttuminen saattaa rajata osallistujien määrää, mutta symposiumi on ollut aina enemmän kuin sen esitelmät, Heta Hurskainen kuvailee.
Osallistujille haluttiin antaa mahdollisuus jatkaa keskusteluita tauoilla ja yhteisten ruokailujen aikana. Etäyhteyksillä samanlaisia kohtaamisia ei olisi syntynyt.
Symposiumin sihteerin Henna Niemelän mukaan osallistujilta tuli kiitosta juuri kasvokkaistapaamisista sekä verkostoitumismahdollisuuksista.
– Lisäksi esityksistä saamamme palaute oli hyvin positiivista. Oli mukavaa kuulla, että moni piti aiheita loistavina ja ajatuksia avartavina – aivan kuten toivoimmekin. Kuulemani mukaan esitelmät ja puheenaiheet muistuttivat, miten monella eri tavalla maailmaa voikaan katsoa.
