Sosiaalityöntekijöiden tekemä lapsen tilanteen arviointi on vaikuttavan lastensuojelutyön keskeinen edellytys. Valtiotieteiden maisteri Anne-Mari Jaakola havaitsi väitöstutkimuksessaan, että sosiaali-työntekijät huomioivat arviointia tehdessään ensisijaisesti lapsen tilannetta arviointihetkellä ja siinä vaikuttavia sosiaalisia tekijöitä. Arvioinnissa katsottiin erityisesti lapsen sosiaalista kasvuympäristöä ja sen mahdollisuutta tukea lapsen kasvua ja kehitystä. Huomiota kiinnitettiin erityisesti lapsen lähei-siin ihmissuhteisiin, vanhemmuuteen vuorovaikutussuhteena, perhe- ja sukulaisuussuhteisin sekä lapsen vahvuuksiin. Sen sijaan lapsen kehityshistoriaa, vanhemman taustahistoriaa ja perheen histo-riaa huomioitiin harvemmin. Anne-Mari Jaakolan väitöskirja tarkastetaan 19.9. Kuopiossa. Väitöstilaisuutta on mahdollista seurata verkossa osoitteessa https://www.uef.fi/live1.
Jaakola selvitti tutkimuksessaan lapsen tilanteen arvioinnin sisältöä, arvioinnin tekemisen tapaa, arvioinnin orientaatiota ja lähestymistapaa lastensuojelun sosiaalityössä. Kyselytutkimukseen vastasi 506 lastensuojelun sosiaalityötä tekevää sosiaalityöntekijää Suomessa.
Vain joka 10. sosiaalityöntekijä huomio arvioinnissaan lapsen kehityshistorian aina
Tutkimuksessa havaittiin, että noin kolmannes sosiaalityöntekijöistä huomioi lapsen kehityshistorian tekijöitä arvioinnissa silloin tällöin. Aina arvioitavien tekijöiden joukossa ne olivat vain noin joka kymmenennellä sosiaalityöntekijällä. Lapsen köyhyyttä ja perheen taloudellista tilannetta huomioitiin arvioinnissa harvemmin. Myös lapsen riskitekijöitä huomioitiin tutkimuksen perusteella vähäisesti. Noin puolet sosiaalityöntekijöistä huomioi vanhemman päihteiden käyttöä ja psyykkistä terveyttä arvioinnissa aina. Vanhemman väkivaltaisuuden huomioi arvioinnissa aina 40 prosenttia sosiaali-työntekijöistä. Sosiaalityöntekijät, jotka tunsivat lapsen kehityksen tekijöitä huomioivat useammin lapsen kaltoinkohtelun tunnusmerkkejä arvioinnissa.
Tutkimuksen perusteella arvioinnin tekemisen tapa on sosiaalityöntekijöillä useimmiten systemaatti-nen ja analyyttinen. Lapsi on sosiaalityöntekijöille arvioinnin merkityksellisin tiedontuottaja ja hänen osallisuutensa arvioinnissa huomioidaan varsin usein. Lapsen tarpeiden ja hyvinvoinnin orientaatio ohjaa arviointia vahvasti. Tämä ennakoi sosiaalityöntekijällä olevaa lapsikeskeistä arvioinnin lähes-tymistapaa. Lapsikeskeisimmin arviointia tekevät iältään vanhemmat sosiaalityöntekijät, jotka tunsi-vat lapsen kehitystä ja tukivat lapsen osallisuutta. Arviointi ei ole vain työntekijäkohtaista, vaan li-säksi organisaation koko ja työilmapiiri, kuten kannustus vaikuttavat.
Huolellisesti tehty arviointi on vaikuttavan lastensuojelutyön edellytys
Lastensuojelu on merkittävä yhteiskunnallinen instituutio, sillä se turvaa lapsiväestön oikeutta heidän kasvuaan ja kehitystään edistäviin elinolosuhteisiin. Jaakolan mukaan lapsen tilanteen arviointi on yksi merkityksellisimmistä ja samalla herkimmistä lastensuojelun tehtävistä.
– Huolellisesti tehty arviointi on vaikuttavan lastensuojelun edellytys. Mitä tarkempi ja luotettavampi arviointi on, sitä paremmin lastensuojelutyö voi onnistua, Jaakola sanoo.
Hänen mukaansa tutkimustuloksia voidaan hyödyntää arvioinnin kehittämiseen lastensuojelussa ja yleisemmin lasten- ja perheiden palveluissa. Tutkimuksella on annettavaa myös sosiaalityöntekijöi-den koulutukseen.
– Tutkimuksen perusteella on hyvä pohtia esimerkiksi, tulisiko lapsen tilanteen arvioinnin tekemisen tapoja yhtenäistää ja systematisoida valtakunnallisesti.
Tutkimus tuo näkökulmaa myös ajankohtaiseen keskusteluun lastensuojelun mitoituksesta. Kasautu-nut työtaakka on todellisuutta lastensuojelussa eri puolilla Suomea. Arvioinnissa sosiaalityöntekijällä tulisi olla riittävästi aikaa yhtä lasta ja perhettä kohden.
– Asiakasmäärän mitoituksella on mahdollista luoda edellytyksiä laadultaan hyvään lapsen tilanteen arviointiin ja vaikuttaa lastensuojelun onnistuneisuuteen.
VTM Anne-Mari Jaakolan sosiaalityön alaan kuuluva väitöskirja ”Lapsen tilanteen arviointi las-tensuojelun sosiaalityössä” tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatietei-den tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Timo Harrikari Lapin yliopistosta sekä kustoksena professori Riitta Vornanen Itä-Suomen yliopistosta.
Väittelijän painolaatuinen valokuva on osoitteessa https://mediabank.uef.fi/A/UEF+Media+Bank/37727?encoding=UTF-8
Väitöskirja löytyy verkosta osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-3435-2