Systemaattisen teologian ja patristiikan alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöskirjassani tutkin kirkon jäsenyyden olemusta ja merkitystä varhaiskirkon keskeisten teologien Kyrillos Jerusalemilaisen (n. 315–387), Basileios Kesarealaisen (330–379) ja Johannes Krysostomoksen (n. 347–407) kirjallisessa tuotannossa. Samalla kun kirjassa suoritetaan välttämättömiä tarkennuksia tähänastiseen myöhäisantiikin kirkko-oppia koskevaan akateemiseen tutkimukseen, teos tarjoaa historiallista tietopohjaa myös ajankohtaiseen länsimaiseen keskusteluun kirkon jäsenyyden olemuksesta ja merkityksestä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Väitöstutkimukseni keskeiset tulokset jakautuvat kahteen osaan. Ensinnäkin tutkimus keskittyy varhaiskirkon teologien tapaan kuvata kirkkoa ja sen jäsenyyttä metaforisilla puheentavoilla. Tähän mennessä hengelliseen parantamiseen, valaisemiseen ja taisteluun liittyviä kielikuvia on tutkimuksessa yleensä tulkittu lähinnä yksittäisen ihmisen spiritualiteetin näkökulmasta. Väitöskirja kuitenkin osoittaa, että 300-luvun loppupuolen teologien ajattelussa näillä metaforilla on myös huomattava kirkko-opillinen – ja siten yhteisöllinen – painoarvo. Näin tutkimus tarjoaa mahdollisuuden nähdä varhaisten teologien kirkon jäsenyyttä koskevat näkemykset selvästi rikkaampina, kuin aiemmin on annettu ymmärtää.
Toiseksi tutkimus osoittaa sen aiemmin sivuun jääneen seikan, että myöhäisantiikin teologien opetuksesta piirtyy esiin kaksi erilaista tapaa tarkastella kirkon jäsenyyttä. Yhtäältä parantamista ja valaisua koskevat metaforat painottavat niin kutsuttua dikotomista tapaa tarkastella jäsenyyttä: ihmistä voidaan pitää joko kirkon ulkopuolisena yksilönä tai sen sisällä elävänä hengellisen yhteisön jäsenenä. Vastaavasti kastetoimituksia pidetään selvänä rajana ulko- ja sisäpuolisuuden välillä. Toisaalta kirjoittajien käyttämät kirkolliset perhe- ja taistelukuvastot ohjaavat ymmärtämään kirkon jäsenyyden myös progressiivisesti kehittyvänä todellisuutena, joka saa alkunsa ja syvenee vähittäin jo katekeesiprosessin aikana, siis ennen kastetoimitusten myötä tapahtuvaa lopullista kirkkoon liittämistä. Erityisesti jälkimmäinen lähestymistapa on tähänastisessa tutkimuksessa jäänyt tarkemmin analysoimatta.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Vaikka tutkimuksen pääosa keskittyy pääasiassa myöhäisantiikin lähteiden tarkasteluun, on sen tuloksilla annettavaa myös nykyajan kirkolliselle elämälle. Ensinnäkin 300-luvun kirkko-opin tuore tarkastelu tarjoaa historiallisesti perustellun vaihtoehdon (post)moderneille teologisille suuntauksille ja verkkoistuneen yhteiskunnan individualistisille hengellisyyksille. Viimeksi mainituthan ovat taipuvaisia tarkastelemaan kirkon olemusta lähinnä sosiologian tai juridiikan näkökulmasta sekä siten ohittamaan sen teologisen merkityksen, joka kirkon jäsenyydellä voidaan nähdä olevan kristillisen elämän lähtökohtana ja perustana.
Toiseksi tutkimuksessa esitetään aiemmin sivuutettuja mahdollisuuksia, joita varhaisten teologien valaisu- ja perhemetaforat tarjoavat ortodoksisen kirkon ja protestanttisten tunnustuskuntien väliselle ekumeeniselle lähentymiselle.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Systemaattisen teologian ja patristikan alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessani olen keskittynyt Kyrillos Jerusalemilaisen, Basileios Kesarealaisen ja Johannes Krysostomoksen kirjallisen tuotannon tutkimukseen systemaattisen teologian metodien avulla. Tutkimus on toteutettu itsenäisesti.
Väitöstilaisuus: https://www.uef.fi/fi/tapahtuma/tm-harri-huovinen-systemaattinen-teologia-ja-patristiikka-joensuu
Lisätietoja:
Harri Huovinen, harrihu(at)student.uef.fi, 044 077 9080, @Haralambos_H