Hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe?
Potilasturvallisuuskulttuuri valtion oikeuspsykiatrisissa sairaaloissa.
Positiivisella turvallisuuskulttuurilla on myönteinen vaikutus hoidon laatuun sekä potilaisiin liittyvien haittatapahtumien määrään. Oikeuspsykiatriassa valtakunnalliset linjaukset mm. potilaisiin kohdistuvien pakkotoimien vähentämiseksi pakottavat organisaatioita miettimään uusia tapoja tukea potilasturvallisuutta ja siihen liittyvää turvallisuuskulttuuria.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata potilasturvallisuuskulttuuria henkilöstön näkökulmasta valtion oikeuspsykiatrisissa sairaaloissa, analysoida tutkimuksessa toteutetun intervention vaikutusta potilasturvallisuuskulttuuriin ja selvittää tyypillisimpiä potilaisiin kohdistuvia vaaratapahtumia.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tutkimus osoitti, että potilasturvallisuuskulttuurissa oli eroja ammattiryhmien ja sairaaloiden välillä. Yhteistyö yksikön sisällä ja yksiköiden kesken arvioitiin hyväksi. Potilasturvallisuuskulttuurin kannalta kaikkein kriittisimmin arvioitiin syyllistämätöntä virheiden käsittelytapaa, jonka koettiin toteutuvan huonoimmin. Hyvät koulutusmahdollisuudet olivat yhteydessä parempaan potilasturvallisuuskulttuuriin. Lisäksi tulokset osoittivat, että potilasturvallisuuskulttuuria voidaan kehittää intervention avulla – koulutuksen ja oppimisen kautta.
Tutkimuksessa tunnistettiin kuusi potilasturvallisuuskulttuurin pääteemaa: 1) systemaattinen, luotettava ja avoin viestintä, 2) läpinäkyvä ja välitön vuorovaikutus johdon ja henkilöstön välillä, 3) syyllistämättömyys, virheistä oppiminen ja kehittäminen, 4) henkilökunnan ja potilaiden turvallisuuden tasapaino, 5) turvallisuuteen liittyvät käytännönläheiset ohjeet ja 6) riittävät henkilöstöresurssit.
Vapaaehtoisten vaaratapahtumailmoitusten mukaan yli puolessa (51 %) tapauksista potilaalle ei sattunut lainkaan haittaa. Yleisin vaaratapahtumatyyppi oli väkivalta (38 %), jota esiintyi eniten osaston käytävillä (32 %). Kehittämisehdotuksiksi mainittiin usein (77 %), että tapahtumasta keskustellaan yksikössä.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Potilasturvallisuuskulttuuriin ja siihen vaikuttaviin tekijöihin tulisi kiinnittää aiempaa enemmän huomiota ja arvioida sitä säännöllisesti. Potilasturvallisuuskulttuuria voidaan kehittää myönteiseen suuntaan muun muassa koulutuksen avulla, oppimalla vaaratapahtumista sekä jakamalla turvallisuuteen liittyviä kehittämistoimenpiteitä.
Potilasturvallisuuteen liittyvissä kehitystoimenpiteissä tulisi huomioida yksittäisen potilasnäkökulman lisäksi systeemitekijöiden vaikutus. Tällaiset kehitystoimenpiteet tulisi integroida toimintatavaksi tutkimusnäyttöön perustuvaan potilasturvallisuuden johtamiseen.
Potilasturvallisuuskulttuuria arvioivaa mittaria tulisi kehittää oikeuspsykiatrisen hoidon näkökulmasta siten, että se huomioisi paremmin potilaan näkökulman, turvallisuuteen liittyvät ohjeistukset sekä väkivaltaan liittyvät vaaratapahtumat.
Kuvaile väitöstutkimuksesi prosessia.
Tutkimus sisälsi kolme osatutkimusta. Ensimmäisessä osatutkimuksessa terveydenhuollon ammattihenkilöt valtion oikeuspsykiatrisista sairaaloista osallistuivat sähköiseen kyselyyn, jossa arvioitiin potilasturvallisuuskulttuuria ja sen muutosta. Toisessa osatutkimuksessa kerättiin hoitajien näkökulmia potilasturvallisuuskulttuurista avoimilla kysymyksillä potilasturvallisuudesta, vaaratapahtumista ja niiden raportoinnista. Kolmannessa osatutkimuksessa rekisteritutkimuksen aineisto kerättiin sairaalan vaaratapahtumien raportointijärjestelmästä.
Osatutkimuksissa I ja III hyödynnettiin tilastollisia menetelmiä ja osatutkimuksessa II laadullinen aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Terveystieteiden maisteri Anssi Kuosmasen väitöskirja Patient safety culture in forensic psychiatric care – health care staff perceptions (Potilasturvallisuuskulttuuri oikeuspsykiatrisessa sairaalahoidossa – henkilöstön näkökulma) tarkastetaan Itä-Suomen yliopistossa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Minna Anttila Turun yliopistosta ja kustoksena professori Hannele Turunen Itä-Suomen yliopistosta.
Väittelijän painolaatuinen kuva
Lisätietoja:
TtM Anssi Kuosmanen, anssi.kuosmanen (a) niuva.fi
