Hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Tutkimukseni aihe on pakkotoimien ennaltaehkäisy ja potilaan osallistaminen omaan hoitoonsa. Mielenterveyshäiriöt ja päihteiden väärinkäyttö ovat kasvavia haasteita kaikissa Euroopan maissa, myös Suomessa. Mielenterveyden häiriöt, kuten skitsofrenia ja masennus, ovat tärkeimpiä varhaiseläkkeelle jäämisen ja työkyvyttömyyden syitä, jotka aiheuttavat suuria kustannuksia yhteiskunnalle ja aiheuttavat fyysistä ja psyykkistä haittaa yksilöille. Mielenterveyshäiriöihin liittyy usein väkivaltaista käyttäytymistä, joten väkivaltaisuus ja aggressiivisuus tuovat haasteita akuuteilla psykiatrisilla osastoille. Osaston henkilökunta yrittää hallita väkivaltaa käyttämällä pakkokeinoja, kuten potilaan eristämistä ja sitomista. Suomen psykiatrisilla osastoilla eristetään vuosittain tuhat potilasta ja sidotaan 500 potilasta. Kajoaminen pakkotoimilla toisen ihmisen fyysiseen, henkiseen vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen on haastavia tilanne niin henkilöstölle kuin potilaille. Osastojen väkivallan hallintaan ja pakkotoimien ennaltaehkäisyyn tarvitaan tehostettuja keinoja.
Tutkimuksella selvitettiin väkivaltaiseen käytöksen liittyviä tekijöitä ja pakonkäytön vähentämiseen liittyvien ennaltaehkäisevien työkalujen käyttöä suomalaisissa psykiatrisissa sairaaloissa sekä oikeuslääketieteellisessä sairaalassa.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tulokset kuvaavat toimenpiteitä pakkokeinojen käytön vähentämiseksi suomalaisessa laitoshoidossa kolmella eri tasolla: organisaatio-, osasto- ja potilastasolla. Useimmin käytetyt väkivallan ehkäisystrategiat ja interventiot perustuivat Safewards- ja Six Core Strategies -malleihin. Tulokset osoittivat, että väkivallan ennaltaehkäisyyn kehitettyjä välineitä ja toimintamalleja käytetään psykiatrisilla osastoilla, mutta henkilökunta arvioi, että tarvitaan niiden parempaa jalkautusta ja koulutusta työvälineiden käyttöön. Haasteena koettiin myös, että johdon strategiat ja suunnitelmat eivät kohtaa osaston näkemysten ja tarpeiden kanssa. Tulosten mukaan debriefing eli keskustelu tapahtuneesta pakkotoimien jälkeen on huonosti käyttöönotettu ja käytetty ennaltaehkäisymenetelmä rajoittavien toimenpiteiden jälkeen Suomen psykiatrisissa sairaaloissa. Kuitenkin debriefingiä voitiin käyttää onnistuneesti oikeuspsykiatrisessa sairaalassa. Debriefingin käytön tulokset nousivat kansainvälisesti verrattuna erittäin korkealle vuosien 2016–2020 aikana, sillä debriefing oli tehty 93 prosentissa pakkotoimitapauksista, joista se olisi pitänyt tehdä. Tulokset saavutettiin henkilökuntaa kouluttamalla ja ottamalla käyttöön lähijohtajien – osastonhoitajien ja lääkärien – kanssa palaverit, joissa debriefingin käyttöä käsiteltiin säännöllisesti. Tutkimus vahvisti aiempien tutkimusten havaintoja tekijöistä, jotka potilaiden mukaan lisäävät tai vähentävät väkivaltaisuutta. Tutkimustulokset korostavat johtamisen tärkeyttä sekä ennaltaehkäisyn strategioiden jalkauttamista organisaatiotason lisäksi myös osasto- ja potilastasolle.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Tutkimus sisälsi kirjallisuuskatsauksen (artikkeli I) ja kolme empiiristä tutkimusta (artikkeli II–IV). Tutkimus I oli kirjallisuuskatsaus väkivaltaan liittyvistä tekijöistä ja debriefingin merkityksestä. Tutkimus II keskittyi suomalaisiin pakkoa vähentäviin ja väkivallan ennaltaehkäisykäytäntöihin 64:llä psykiatrisen erikoissairaanhoidon osastolla 16 sairaanhoitopiirissä ja sisälsi kvantitatiivisen analyysin toimenpiteiden ja työkalujen käytöstä. Tutkimus III keskittyi potilaiden (n=45) näkemyksiin turvallisuudesta ja debriefingin lomakkeiden (n=376) kuvaamiin käytäntöihin oikeuspsykiatrisessa sairaalassa. Tutkimuksessa käsiteltiin käytäntöjä ja kysymyksiä, jotka voivat lisätä tai vähentää potilaiden väkivaltaisen käyttäytymisen riskejä. Tutkimus IV oli kvantitatiivinen tutkimus debriefingin toteuttamisesta oikeuspsykiatrisessa sairaalassa useilla potilasryhmillä ja aineistona oli 524 debriefing-lomaketta.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tutkimus tuo tietoa pakonkäytön vähentämiseen tarkoitettujen menetelmien käytöstä suomalaisissa psykiatrisissa sairaaloissa sekä debriefingin implementoinnista ja käytöstä oikeuspsykiatrisessa sairaalassa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi sairaanhoitopiirien ja organisaatioiden päätöksenteossa sekä kehitettäessä psykiatristen potilaiden hoitoa ja hoitotyön ammattilaisten koulutusta organisaatioissa.
Terveystieteiden maisteri Jaana Asikaisen väitöskirja Prevention of coercive actions in forensic psychiatric inpatient care - use of debriefing (Debriefing, pakkotoimien ennaltaehkäiseminen oikeuspsykiatristen potilaiden hoidossa) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Eija Paavilainen Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Katri Vehviläinen-Julkunen Itä-Suomen yliopistosta.
Väittelijän painolaatuinen kuva
Lisätietoja:
TtM Jaana Asikainen, jama.asikainen (a) outlook.com
