Ravitsemustieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väestö ikääntyy Suomessa ja maailmanlaajuisesti. Ikääntyneillä omaishoitajilla on tärkeä rooli kotona asuvien läheistensä hoidossa. Useimmiten omaishoitajat ovat naisia, jotka hoitavat muistisairasta puolisoaan. Omaishoitajien arki on kuormittavaa, sillä he vastaavat hoidettaviensa päivittäisistä tarpeista ja hoidosta. Tämä haastava tehtävä vaikuttaa myös heidän terveyteensä, lisäten esimerkiksi masennusoireita ja heikentäen elämänlaatua. Lisäksi ikääntyneillä omaishoitajilla on suurempi riski vajaaravitsemukselle, mikä puolestaan vaikuttaa heidän toimintakykyynsä sekä heidän hoidettaviensa ravitsemustilaan.
Ikääntyneiden omaishoitajien ravitsemusta ja heille annetun ravitsemusohjauksen vaikutuksia on tutkittu kansainvälisesti vain vähän, sillä aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet enemmän heidän hoidettaviensa ravitsemukseen. Väitöstutkimukseni täydentää tätä tietoa valottamalla ikääntyneiden omaishoitajien ravinnonsaantia, ravitsemustilaa ja siihen liittyviä tekijöitä sekä yksilöllisen ravitsemusohjauksen vaikutusta heidän ravinnonsaantiinsa, ravitsemustilaansa ja heidän hoidettaviensa ravitsemustilaan. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin ravitsemusohjauksen onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Väitöstutkimukseni osoittaa, että vajaaravitsemusriski ja suosituksia matalampi ravinnonsaanti on yleistä ikääntyneillä omaishoitajilla. Tutkimuksen mukaan ikääntyneistä omaishoitajista joka viidennellä oli riski vajaaravitsemukselle. Monisairastavuus oli yhteydessä heikompaan ravitsemustilaan, kun taas parempi elämänlaatu ja käden puristusvoima olivat yhteydessä parempaan ravitsemustilaan. Erityisesti proteiinin ja kuidun suositustenmukainen saanti täyttyi vain joka viidennellä omaishoitajista.
Yksilöllinen ravitsemusohjaus paransi interventioryhmän omaishoitajien ravinnonsaantia, erityisesti proteiinin ja D-vitamiinin osalta, kuuden kuukauden intervention jälkeen. Lisäksi omaishoitajille annettu ravitsemusohjaus hyödytti myös heidän hoidettaviaan, sillä 12 kuukauden jälkeen heidän ravitsemustilansa oli parantunut. Tulokset kuitenkin osoittivat, että ravitsemusintervention onnistumiseen vaikuttivat omaishoitajilla monet tekijät. Esimerkiksi masennusoireet, matala-asteinen tulehdus ja huono suunterveys estivät ravitsemusintervention onnistumista.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Väitöstutkimuksen tulokset auttavat kehittämään omaishoitajille tarjottavia palveluita. Ne korostavat säännöllisen ravitsemustilan ja ravinnonsaannin seurannan tärkeyttä vähintään kerran vuodessa kansainvälisten suositusten mukaisesti sekä oikea-aikaisen ravitsemusohjauksen merkitystä. Ravitsemusohjausta tulisi tarjota ikääntyneille omaishoitajille heikentyneen ravitsemuksen terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Väitöstutkimus osoitti, että yksinkertaiset muutokset ravitsemuksessa olivat toteutettavissa, mutta suuremmat muutokset jäivät toteutumatta, mahdollisesti omaishoitajuuden kuormittavuuden vuoksi. Ravitsemustilan ja ravinnonsaannin seuranta sekä ravitsemusohjaus tulisikin sisällyttää esimerkiksi omaishoitajien terveystarkastuksiin ja tapaamisiin terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Ikääntyneiden omaishoitajien ravitsemuksen edistämiseksi kehitettävät toimintamallit, kuten itsearvioinnin ja -ohjauksen materiaalit, voisivat tukea seurantaa ja oikea-aikaista ravitsemushoitoa. Väitöstutkimus auttaa terveydenhuollon ammattilaisia huomioimaan ravitsemusohjauksessa myös tekijät, jotka voivat vaikuttaa ohjauksen onnistumiseen. Moniammatillisen yhteistyön tärkeys korostuu, kun pyritään huomioimaan ikääntyneiden omaishoitajien tilanne kokonaisvaltaisesti ja edistämään heidän ravitsemustaan ja terveyttään. Lisäksi tutkimuksen tulokset ohjaavat päättäjiä huomioimaan hyvän ravitsemuksen merkityksen ikääntyneiden omaishoitajien tuista ja palveluista päätettäessä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöstutkimuksen tutkimusaineisto koostuu Itä-Suomessa toteutetun satunnaiskontrolloidun LENTO-tutkimuksen (LifEstyle, NutriTion and Oral health in caregivers) omaishoitajista (n=125) ja heidän hoidettavistaan (n=120). LENTO-tutkimus toteutettiin monitieteellisesti Itä-Suomen yliopiston kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikön, hammaslääketieteen yksikön ja hoitotieteen laitoksen sekä Kuopion yliopistollisen sairaalan yhteistyönä. Väitöstutkimukseni ensimmäinen osatyö oli poikittaistutkimus, jossa tarkasteltiin omaishoitajien ravitsemustilaa, siihen liittyviä tekijöitä ja ravinnonsaantia. Toinen ja kolmas osatyö keskittyivät ravitsemusintervention vaikuttavuuteen ravitsemustilan ja ravinnonsaannin osalta sekä ravitsemusintervention onnistumiseen vaikuttaviin tekijöihin. Tutkimuksessa omaishoitajat yhdessä hoidettaviensa kanssa jaettiin satunnaisesti interventio- ja verrokkiryhmään. Interventioryhmä sai tutkimuksen aikana kahdesti yksilöllistä ravitsemusohjausta sekä suunterveyden ohjausta. Tutkittavia seurattiin yhteensä 12 kuukauden ajan, joka koostui kuuden kuukauden interventiosta ja kuuden kuukauden seurannasta.
TtM Sohvi Koposen väitöskirja Nutritional status and dietary intake of older family caregivers: Effects of individually tailored nutritional guidance (Ikääntyneiden omaishoitajien ravitsemustila ja ravinnonsaanti: Yksilöllisen ravitsemusohjauksen vaikutukset) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Maria Nuotio Turun yliopistosta ja kustoksena professori Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta.
Lisätietoja:
TtM Sohvi Koponen, sohvi.koponen@uef.fi, https://uefconnect.uef.fi/henkilo/sohvi.koponen/