Hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöstutkimuksessa tutkittiin lääkityspoikkeamiin myötävaikuttavia kommunikaatiotekijöitä sairaalassa. Aihetta oli tärkeää tutkia, sillä WHO on arvioinut lääkityspoikkeamien aiheuttavan maailmanlaajuisesti 42 miljardin USA:n dollarin vuosittaiset kustannukset. Sairaalahoidon aikana lääkityspoikkeamat voivat aiheuttaa potilaille lievää haittaa, vammoja tai jopa hengenvaaran. Lukuisat tutkimukset viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ovat osoittaneet, että kommunikaatiohaasteet ovat yksi yleisimmistä lääkityspoikkeamiin myötävaikuttavista tekijöistä. Vaikka kommunikaatiohaasteiden olemassaolo on laajasti ja pitkään tunnistettu terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa, ne ovat edelleen yleisiä. Konkreettisten kommunikaatiohaasteiden kokonaisuutta tai yksittäisten haasteiden esiintymistiheyttä ammattilaisten kokemana ei ollut aiemmin kuvattu systemaattisesti. Oli siis syytä selvittää ja kuvata kommunikaatiotekijöitä aiempaa konkreettisemmin ja kehittää kommunikaatiotekijöiden mittausmenetelmiä, jotta voitaisiin tunnistaa useimmin toistuvat haasteet. Näin voidaan kohdentaa interventioita kaikkein yleisimpiin ongelmakohtiin kommunikaation ja lääkitysturvallisuuden parantamiseksi sairaalassa.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tutkimuksessa kuvattiin lääkityspoikkeamiin myötävaikuttavien kommunikaatiotekijöiden käsite sekä kehitettiin mittari kommunikaatiohaasteiden esiintymisen mittaamiseen. Lisäksi kuvattiin yleisimmät kommunikaatiohaasteet ja ammattilaisten ehdottamat ratkaisut kommunikaation tehostamiseksi.
Lääkehoidon vaaratapahtumailmoitusten analyysin perusteella puolet kommunikaatiohaasteista näytti liittyvän kommunikaation puutteeseen. Haasteet liittyivät harvemmin siihen, että olisi välitetty virheellistä tietoa. Yllättäen tulokset osoittivat, että kommunikaatiohaasteita oli useimmin juuri oman yksikön sisällä, joko hoitajien kesken tai hoitajien ja lääkäreiden välillä. Havainto poikkeaa aiemmista tutkimuksista, joissa on usein korostettu potilaan kotiutukseen tai siirtoon liittyviä lääkehoidon kommunikaatiohaasteita eri organisaatioiden tai yksiköiden välillä.
Ammattilaisille tehdyn kyselyn mukaan haasteita koettiin erityisesti lääkkeen määräämistä koskevassa digitaalisessa ja suullisessa kommunikaatiossa – näitä haasteita koettiin vähintään viikoittain. Uutena keskeisenä, vähintään viikoittain lääkityspoikkeamiin myötävaikuttavana tekijänä tunnistettiin suullisen kommunikaation puute säännöllisen lääkärinkierron ulkopuolella annetuista määräyksistä. Tähän on siis syytä kiinnittää huomiota sairaaloiden vuodeosastoilla lääkehoidon moniammatillisessa kommunikaatiossa, jotta lääkehoidon viiveiltä, antamattomilta annoksilta tai esimerkiksi ylipitkiltä lääkehoidoilta voidaan välttyä. Lääkemääräysten huomiotta jäämisen syiksi koettiin standardoimattomat dokumentoimiskäytännöt, mikä vahvistaa aiempaa tutkimusnäyttöä. Muita vähintään viikoittaisia haasteita aiheuttivat erityisesti kommunikoimattomat tietojärjestelmät tai tietojärjestelmien käytön osaamattomuus. Ammattilaiset ehdottivat kommunikaation tehostamiseksi lääkemääräysprosessin, lääkehoidon dokumentoinnin ja lääkityksen tarkastusprosessin standardointia, jotta tarvittava tieto välittyisi ajantasaisesti. Lääkärinkierron ulkopuolella annetuista digitaalisista määräyksistä tulisi aina informoida lääkehoitoa toteuttavaa tiimiä myös suullisesti. Ammattilaiset toivoivat kansallisesti yhtenäisiä lääkehoidon tietojärjestelmiä ja aiempaa vahvempaa hallinnollista kommunikaatiota ohjeiden noudattamisen edellyttämisestä.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tulokset ohjaavat kiinnittämään huomiota lääkärinkierron ulkopuolisista lääkemääräyksistä kommunikointiin ammattilaisten välillä. Ammattilaisten itsensä antamat ehdotukset dokumentoinnin standardoimisesta ja ohjeiden noudattamisen tärkeyden korostamisesta antavat terveydenhuollon esimiehille selkänojan ohjeiden yhtenäistämiseen ja ohjeiden noudattamisen kannustamiseen, ohjaamiseen, arviointiin ja varmistamiseen. Tämä on tärkeää, sillä yli puolessa lääkehoidon vaaratapahtumailmoituksista tunnistettiin, ettei ohjeita ollut noudatettu. Ohjeiden noudattamattomuus tunnistettiin useammassa vaaratapahtumailmoituksessa kuin missä todettiin, ettei säännöistä tiedetty. Tutkimuksessa tuotettua lääkityspoikkeamiin myötävaikuttavan kommunikaation MIComHos-mittaria (Medication Incidents and Communication in Hospitals) voi käyttää terveydenhuollon yksiköissä kommunikaatiohaasteiden esiintymistiheyden mittaamiseen. Mittaria voi käyttää myös osastokokouksissa reflektointikeskustelun runkona, kun keskustellaan kommunikaation tehostamistarpeista.
Vaaratapahtumailmoitusten analyysi osoitti, että kommunikointi potilaan kanssa hänen lääkehoidostaan voi pysäyttää lääkityspoikkeamia. Samoin avoin lääkehoidon vaaratapahtumien raportointi, kollegiaalinen palaute ja mentorointi näyttivät ehkäisevän tai pysäyttävän lääkityspoikkeamia. Tulosten mukaan näyttää sille, että vaaratapahtumien koetut ilmoitusmäärät olivat sitä korkeampia, mitä vähäisemmiksi koettiin kommunikaatiohaasteet. Avoin turvallisuuskulttuuri on sitä, että uskalletaan puhua virheistä ja vaaratilanteista, jotta niistä voidaan oppia yhteisöllisesti. Mittarilla saadut tulokset osoittavat avoimen kommunikaation merkityksen vaaratapahtumien raportoimiselle.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Tutkimusprosessi alkoi lääkityspoikkeamiin myötävaikuttavien tekijöiden käsitteenmäärittelyllä aiempaan kirjallisuuteen perustuen. Muodostetun käsiterungon kliininen vastaavuus tarkistettiin etsimällä käsitteen indikaattorilauseiden mukaisia asioita lääkehoidon vaaratapahtumailmoituksesta. Vastaavuus vaaratapahtumailmoituksissa löydettiin valtaosalle väittämistä. Käsiterungon pohjalta laadittiin asiantuntijapaneelin avulla sähköinen kyselylomake terveydenhuollon ammattilaisille. Kyselyssä kysyttiin kuinka usein he ovat kokeneet kutakin kommunikaatiohaastetta kuluneen vuoden aikana omalla vastuualueellaan. Lisäksi kysyttiin kahdella avoimella kysymyksellä haasteista ja kommunikaation tehostamiskeinoista. Numeraaliset tulokset analysoitiin tilastollisesti frekvensseinä ja prosentteina esiintymistiheyskategorioittain. Vapaan tekstin vastaukset analysoitiin rinnakkain automaattisella tekstinlouhintamenetelmällä ja manuaalisella sisällönanalyysilla. Näin saatiin testattua myös tekstinlouhintamenetelmän soveltuvuutta kyselyaineiston analyysiin. Tutkimus on osa laajempaa apulaisprofessori Marja Härkäsen Medication administration safety and interventions (MASI) -lääkitysturvallisuustutkimuskokonaisuutta.
Terveystieteiden maisteri, sairaanhoitaja Tiina Syyrilän väitöskirja Communication factors contributing to medication incidents in hospitals (Lääkityspoikkeamiin myötävaikuttavat kommunikaatiotekijät sairaalassa) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Marja Kaunonen Tampereen yliopistosta ja kustoksena apulaisprofessori Marja Härkänen Itä-Suomen yliopistosta.
Lisätietoja:
Tiina Syyrilä, tiina.syyrila(a)uef.fi, https://uefconnect.uef.fi/henkilo/tiina.syyrila/
