Itä-Suomen yliopistossa järjestettiin 8. lokakuuta poikkeuksellinen lääkärien ja hammaslääkärien valajuhla. Koronapandemian vuoksi juhla jäi viime vuonna pitämättä, joten nyt valan vannoi yli 220 tänä ja viime vuonna valmistunutta. Vala vannottiin ensimmäistä kertaa koskaan etäyhteydellä, mutta juhlapuheissa perinteinen ihmisten kohtaaminen oli arvossaan.
– Potilas odottaa tapaavansa lääkärin: kuuntelijan, ihmisen, auttajansa. Potilas ei odota tapaavansa byrokraattia tai tietokoneen ruutua tuijottavaa ammattilaista, muistutti Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki valmistuneita.
– Valassanne lupaatte palvella lähimmäisiä ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Enempää ei voi luvata missään tehtävässä, totesi puolestaan arkkiatri Risto Pelkonen juhlapuheessaan.
Hänen mukaansa humaanissa lääkärissä toisensa kohtaavat opillinen ja sydämen sivistys. Tarvitaan tieteen lukutaitoa, mutta myös potilaiden kohtaamisesta karttuvaa hiljaista tietoa. – Sivistyminen ei pääty tutkintoon vaan jatkuu sisäisenä kasvuna hautaan asti.
– Meistä ei tule koskaan valmiita. Aina on opittavaa ja kehitettävää, tähdensi myös Hammaslääkäriliiton hallituksen puheenjohtaja Sirpa Tilander.
Tilander totesi, että työelämän jatkuva muutos luo epävarmuutta ja kuormittaa. Hammaslääkärien työhyvinvointitutkimuksen mukaan hammaslääkärit löytävät kuitenkin voimavaroja itse työstä, usein potilaskohtaamisista, sopivista haasteista ja tunteesta, että oman työn sisältöön voi vaikuttaa.
Valassanne lupaatte palvella lähimmäisiä ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Enempää ei voi luvata missään tehtävässä.
Risto Pelkonen
Arkkiatri
Terveystieteiden tiedekunnan dekaani, professori Jussi Pihlajamäki muistutti valmistuneita myös työn moniammatillisesta luonteesta. – Yhteistyötaidot ovat meille kaikille entistä tärkeämpiä.
– Taudinkuvien parempi ymmärrys ja hoitokeinot eivät noudata enää erikoisalojen tai edes lääketieteen rajoja. Sen takia monitieteisyys ja tieteidenvälisyys ovat tulleet jäädäkseen ja ne muokkaavat lääketieteen tulevaisuutta ja teidän työuraanne.
– Ennen lääkäri oli yksinäinen puurtaja. Nyt eletään uudessa maailmassa, jossa jaksaminen perustuu konsultoimiseen ja vastuun jakamiseen. Ymmärretään, että kukaan ei suoriudu yksin.
Siivet kantavat
Kliinisen lääketieteen yksikön johtaja, professori Jarmo Jääskeläinen pohti puheessaan lääkärin opintojen monia kynnyskokemuksia pääsykokeisiin puurtamisesta aina dissektioihin, ensimmäisen potilaan tutkimiseen, omatoimiseen päätöksentekoon kesäkandina ja lopulta valan vannomiseen laillistettuna, täysivaltaisena lääkärinä. Jääskeläisen mukaan nyt valmistuneet voivat luottaa löytävänsä paikkansa, olipa se kliinisessä työssä, tutkijana tai muissa tehtävissä. – Meiltä valmistuneilla siivet kantavat ihan tutkitusti.
Hammaslääketieteen yksikön johtaja, professori Liisa Suominen kertoi juhlistavansa uusien hammaslääkärien valmistumista iloisena ja helpottuneena siitä, että koronapandemiasta huolimatta opetusta voitiin jatkaa ja opiskelijat saivat opintonsa loppuun. – Kiitos kuuluu paljolti opiskelijoille vastuuntunnosta ja ohjeiden noudattamisesta.
Valmistuneiden hammaslääketieteen lisensiaattien tervehdyksen esittivät Noora Keppo ja Kalle Hämäläinen.
– Hammaslääkärin valassa mainittu kollegiaalisuus on vastavalmistuneelle erityisen tärkeää. Vanhempien kollegojen tuki on kullanarvoinen, mutta muistetaan myös kurssilaisemme matalan kynnyksen konsultaatioapuna, Keppo totesi jo vuoden työkokemuksella.
Hämäläinen muistutti, että tehokkaaseen hoitoon kuuluu potilaan ja hänen asioidensa huomioiminen kokonaisvaltaisesti. – Huolien helpotus, jännityksen poisto, motivointi terveyteen. Näitä ei saavuteta toimenpiteillä, vaan asenteella.
– Kiitos kaikille kuluneista vuosista! Olisi ollut tylsää yksinään, sanoi Ilari Karasti, joka esitti valmistuneiden lääketieteen lisensiaattien tervehdyksen yhdessä Henna Räisäsen ja Anniina Kariojan kanssa. Kolmikko oli koostanut videon, jolla rupateltiin opiskelusta ja työelämästä kieli poskessa.
– Tiesin, että lääkikseen on vaikea päästä, mutten tiennyt, että on vielä vaikeampi päästä ulos, Räisänen vitsaili.
Valajuhla oli etänäkin erityinen
Hammaslääkäriksi joulukuussa valmistuva Laura Ahonen koki valajuhlan erityiseksi, vaikka siihen osallistuttiinkin etänä. Juhlaseurana kotona olivat kaveri ja poikaystävä. – Oma valanvannomiseni oli ehkä lähinnä huvittavaa kahden kanssajuhlijan tapittaessa kotisohvalla. Kurssihenkeä pidettiin kurssilaisten kesken yllä WhatsAppissa jakamalla hauskoja tilanteita itse kunkin valanvannomishetkistä, Ahonen kertoo.
– Opintojen alkutaipaleella valajuhlan ympärillä leijui tiettyä mystiikkaa ja odotuksia, mutta näin opintojen loppuvaiheessa sitä ajattelee juhlistuksena yhden elämänvaiheen päättymiselle.
Ahoselle hammaslääkärin vala tuntui tervetulotoivotukselta kollegiaaliseen yhteisöön. – Mieleenpainuvaa juhlassa oli myös puhujilta välittynyt ylpeys yhteisestä saavutuksestamme.