Itä-Suomen yliopistossa tehty tutkimus osoittaa, että väestöään menettävissä kunnissa asuntopolitiikka on ollut vähäistä, vaikka väestön väheneminen muuttaa asumistarpeita merkittävästi. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) rahoittamassa tutkimuksessa suositellaan, että näissä kunnissa tulisi laatia ja toteuttaa asuntopoliittisia ohjelmia, jotka vastaavat muuttuneisiin tarpeisiin ja edistävät elinvoimaisuutta.
Tuore tutkimus paljasti uutta tietoa väestöään menettävien kuntien asuntopolitiikan puutteiden taustatekijöistä. Asuntopolitiikka liitetään yleensä kasvavien alueiden asuntotuotannon säätelyyn. Tutkimuksessa havaittiin, että väestöltään kasvavat kunnat arvioivat asuntopolitiikkansa onnistuneeksi. Sen sijaan väestöään menettävissä kunnissa asuntopoliittisen ohjelman laatimista ei pidetä yhtä tärkeänä ja niiden laadinta on harvinaista.
– Havainnot ovat yllättäviä, koska myös näissä kunnissa asumiseen liittyvät haasteet ovat merkittäviä ja usein päinvastaisia verrattuna väestöltään kasvaviin kuntiin. Väestöään menettävissä kunnissa on laajamittainen tarve sekä asuntojen purkamiselle että muutos- ja kunnostustöille, tutkija Topias Rantanen sanoo.
Asuntopoliittiset ohjelmat kerättiin kuntakyselyllä, johon vastasi 198 kuntaa. Koneellisella tekstinlouhintamenetelmällä analysoitiin 68 suomenkielistä asuntopoliittista ohjelmaa. Lisäksi tutkimuksessa kerättiin kysely- ja haastatteluaineistoja.
Asuntopolitiikka tulisi kunnissa määritellä laajasti
Missään ei ole säädetty, että asuntopolitiikan tulisi koskea ainoastaan väestöltään kasvavia kuntia ja uudistuotannon ohjelmointia. Asuntopolitiikka tulisi Lehtosen mukaan nähdä laajana kokonaisuutena, jolla voidaan vastata kunnan monipuolisiin tarpeisiin, kuten asuntokannan sopeuttamiseen, palvelujen saatavuuteen, monipaikkaisuuden edistämiseen, tietoliikenneyhteyksiin ja yleisesti kunnan elinvoimaisuuteen. Siten voidaan parantaa asumismahdollisuuksia kattavasti myös väestöltään vähenevissä kunnissa.
Asuntopoliittisesta ohjelmasta on hyötyä
Tutkimuksen eri aineistoista kävi selvästi ilmi, että kunnissa harjoitettu asuntopolitiikka on kapeaa. Asuntopoliittisen ohjelman puuttuessa asumista koskevien asioiden päätöksenteko väestöltään vähenevissä kunnissa keskittyy pääasiassa kunnan omistamaan vuokra-asuntoyhtiöön tai kuntastrategiaan. Näin ei kuitenkaan kyetä vastaamaan asumiseen liittyviin laaja-alaisiin tarpeisiin tai haasteisiin.
Tutkimuksen havainnot viittaavat myös siihen, että asuntopoliittisen ohjelman laatineet kunnat ovat onnistuneet asuntopolitiikassaan paremmin kuin ohjelmaa laatimattomat kunnat. Lisäksi ohjelman laatineiden kuntien asuntopolitiikka on ennakoivampaa. Siten ne kykenevät aloitteellisuuteen, tulevien tilanteiden ennakoimiseen ja hallinnointiin paremmin kuin asuntopoliittista ohjelmaa laatimattomat kunnat. Tämä mahdollistaa myös paremman päätöksenteon asumista koskevissa asioissa.
Kuntien rooli asuntopolitiikassa korostuu
Asuntopolitiikan merkitys väestöltään vähenevissä kunnissa korostuu entisestään, sillä kuntien rooli asuntopolitiikassa on jatkuvasti kasvamassa. Alueuudistuksen jälkeen kuntien tehtäväkenttä on supistunut, mikä on lisännyt jäljelle jäävien tehtävien merkitystä. Lisäksi valtion vetäytyminen perinteisestä roolistaan kuntien asuntopolitiikan ohjaajana, muun muassa rahoitusleikkausten myötä, on kasvattanut kuntien vastuuta.
– Nämä muutokset korostavat tarvetta kuntien kehittää omia asuntopoliittisia ohjelmia.
Lisätietoja:
Tutkija Topias Rantanen, topranta(at)uef.fi
Apulaisprofessori Olli Lehtonen, olli.lehtonen(at)uef.fi, 050 466 4983
Väitöskirjatutkija Max Strandén max.stranden(at)uef.fi
Hankeraportti:
Rantanen, Topias; Lehtonen, Olli; Strandén, Max. Sopeutuminen haasteena: väestöään menettävien kuntien asuntopolitiikka Suomessa. Loppuraportti. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Social Sciences and Business Studies, 24. 2025 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-5478-7