– Opetukseni on aina ollut monimuotoista, ja olen aiemminkin opettanut opiskelijoitani etänä, mutta opetuksen muokkaaminen sataprosenttisesti verkkoa varten viime keväänä tuntui todella haastavalta. Kun siihen vielä lisättiin eristäytyminen ja yksin kotona työskenteleminen, oli tilanne alkuun melko lohduton, kuvailee kielikeskuksen englannin kielen yliopistonlehtori Susanna Kohonen tuntojaan koronaeristyksen alkuajoista.
Poikkeustilanteessa pelastusrenkaaksi muodostui hieman yllättäen Twitter.
– Olin liittynyt Twitteriin jo vuonna 2016, mutta nyt etäopetuksen alettua huomasin, miten paljon aiheeseen liittyvää tietoa sen kautta on mahdollista ammentaa. Myös kollegiaalinen apu siirtyi niin ollen etäyhteyden päähän, mutta varsin hedelmällisellä tavalla.
Lisäksi sosiaalisesta mediasta oli apua silloin, kun eristäytyneisyys ja yksinäisyys tuntuivat ylitsepääsemättömiltä. Ammatillisten asioiden lisäksi Twitterissä jaettiin myös poikkeustilanteen aiheuttamia tunteita.
– Myös oma työyhteisö auttoi tässä, sillä meillä on kielikeskuksessa hyvin vahva yhteishenki, joten etänäkin siitä sai voimaa.
Ryönän sijaan yhteisöllistä toimintaa
Twitter on viime aikoina saanut osakseen paljon kritiikkiä, ja muun muassa moni julkisuuden henkilö on ilmoittanut lähteneensä sieltä jatkuvan negatiivisuuden, polarisaation ja loanheiton takia.
– Tiedän, että monella on sellainen mielikuva, että Twitter on täynnä ryönää. Itse olen välttänyt negatiiviset keskustelut puhtaasti niin, että valikoin tarkkaan, ketä siellä seuraan. On vaikea arvailla, onko suomenkielisessä Twitterissä erilainen tapa viestiä, mutta ainakin seuraamassani englanninkielisessä opetusmaailmassa ollaan erityisen ystävällisiä ja avuliaita.
Kohonen kertoo, että kun hän löysi pari oikeaa hashtagia eli aihetunnistetta sekä pari etäopetuskeskusteluissa mukana aktiivisesti olevaa kollegaa, pääsi hän aivan uudenlaisten yhteisöjen pariin. Ja sitä kautta hän on löytänyt taas uusia seurattavia.
– Tämä oli tärkeää etenkin silloin maaliskuussa, kun kaiken opetuksen piti yhtäkkiä toimia verkossa. Seuraamissani yhteisöissä jaetaan todella avuliaasti vinkkejä etäopetukseen ja -oppimiseen liittyen. Suosittelen seuraamaan etenkin hashtagia #digped, jonka avulla olen löytänyt paljon apua. Sitä käyttävät muun muassa monet sellaiset opettajat, jotka ovat vieneet etäopetusta eteenpäin jo paljon ennen koronaakin.
Verkostoituminen johti podcast-haastatteluun
Myös verkostoituminen on yksi sosiaalisen median hyvistä puolista. Sen Kohonen huomasi loppuvuodesta, kun Edinburgh Napier University’n Department of Learning and Teaching Enhancementissa työskentelevä yliopistonlehtori Louise Drumm otti Kohoseen yhteyttä ja pyysi häntä haastateltavaksi ensimmäiseen Conversations on Online Learning -podcastiin.
– Kyseinen yksikkö toimii etäopetuksen tukena Edinburghin yliopistossa, joten oli kunnia päästä heidän ensimmäiseen podcastiinsa mukaan.
Kohonen on julkaissut Twitterissä blogikirjoituksiaan, joista Drumm kiinnostui ja halusi kuulla Kohosen ajatuksista lisää.
– Keskustelemme podcastissa siitä, mitä etäopetus tarkoittaa omassa työssäni, ja miten suhtaudun täysin verkkovälitteiseen opetukseen. Lisäksi annan muutaman konkreettisen esimerkin omilta kursseiltani.
Kokemustensa perusteella Kohonen toivookin, että Twitteriä alettaisiin käyttää hyödyksi myös suomenkielisessä opetusmaailmassa, sillä se on erinomainen paikka juuri akateemista verkostoitumista varten.
– Vaikka pidämme Suomea opetuksen ja oppimisen mallimaana, olisi meilläkin paljon opittavaa kansainvälisiltä kollegoiltamme.
Kohonen kertoo löytäneensä Twitteristä upeita online-yhteisöjä, blogeja, kursseja ja verkkosivuja. Lisäksi hän on päässyt verkostoitumaan sellaisten ihmisten kanssa, joista hän ei olisi välttämättä edes kuullut ilman somea.
– Olen saanut hurjasti vinkkejä omaan etäopetukseeni, ja aiheesta löytyy jatkuvasti uutta opittavaa. Myönnän, että olen saanut Twitterin kautta jopa mullistavia näkökulmia omaan työhöni. Niiden pohjalta olen päässyt muuttamaan ja kehittämään opetustani.
Fasilitaattorit apunamme
Kohonen korostaa, ettei hän silti puhu sataprosenttisen verkko-opetuksen puolesta.
– Uskon yhä eniten kasvokkaiskohtaamisissa tapahtuvan vuorovaikutuksen voimaan. Silloin energia on aivan erilainen kuin etäkohtaamisissa. En siis hae työhöni ensisijaisesti teknisiä vinkkejä, vaan ihminen ja ihmisyys tulevat aina ensin. Vasta sitten mietitään, mitä verkossa voi tehdä ja miten sen voi toteuttaa.
Kohonen pääsee pian ammentamaan oppejaan uudessa työssä. Hän on yksi Itä-Suomen yliopiston vuoden alussa aloittaneista fasilitaattoreista. Muut vastaavaan tehtävään valitut henkilöt ovat Helena Kantanen, Kati Kasanen, Vesa Paajanen ja Piia Siitonen.
– Olemme hyvin innoissamme asiasta! Olemme pitäneet loppuvuonna jo monta yhteistä palaveria ja lähteneet ideoimaan sitä, miten toimenkuvamme verkkovälitteisen oppimisen tukijoina lähtee etenemään.
Fasilitaattorien toimenkuvasta tiedotetaankin pian lisää.
Kuuntele podcast, jossa Susanna Kohonen kertoo (englanniksi) ajatuksiaan etäopetuksesta
Susanna Kohosen blogi