Tuore suomalaistutkimus osoittaa, että niin asuinympäristön piirteet kuin terveydentila ja elintavatkin olivat yhteydessä työmatka-autoilun vähentämiseen. Nämä tekijät selittivät kuitenkin vain pienen osan siirtymisestä fyysisesti aktiivisempiin kulkumuotoihin kahden vuoden seurannan aikana. Tulevaisuudessa tulisikin tutkia erityisesti psykososiaalisten tekijöiden merkitystä. Tutkimus julkaistiin Travel Behaviour and Society -tiedelehdessä.
Työmatkojen kulkeminen kävellen, pyöräillen tai joukkoliikennettä käyttäen lisää fyysisen aktiivisuuden määrää ja vähentää yksityisautoilusta aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä, ilmansaasteita, melua ja ruuhkia. Suomessa on arvioitu, että lähes kolmannes henkilöautoilla kuljetuista työmatkoista voitaisiin kulkea aktiivisempia ja kestävämpiä kulkumuotoja käyttäen. Jotta siirtymää kohti aktiivisempia työmatkoja voidaan edistää tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti, tarvitaan tarkempaa tietoa sitä selittävistä tekijöistä ja niiden suhteellisesta tärkeydestä.
Yli 4000 lähityössä olevaa suomalaista kuntatyöntekijää kattaneessa tutkimuksessa havaittiin, että aktiivista liikkumista ja joukkoliikennettä tukeva asuinympäristö oli yhteydessä työmatka-autoilun vähentämiseen. Tällaista asuinympäristöä luonnehtivat keskimäärin lyhyet työmatkat, viheralueiden vähyys, alueen autottomuus ja lyhyet etäisyydet palveluihin. Yksilötasolla tupakoimattomuus, fyysinen aktiivisuus ja matalampi painoindeksi olivat tärkeitä tekijöitä, kun työmatkoihin liittyvää yksityisautoilua korvattiin kävelyllä, pyöräilyllä tai joukkoliikenteellä kahden vuoden seurannassa. Nämä tekijät selittivät kuitenkin yhteensä vain noin neljä prosenttia autoilun vähentämisestä – eli suurin osa muutoksesta johtui muista tekijöistä.
Työntekijöillä, joilla työmatka oli yli viisi kilometriä, myös paremmat mahdollisuudet vaikuttaa työaikoihin nousivat selittäväksi tekijäksi.
– Tutkimuksessamme tärkeimmiksi nousseet tekijät eivät sinänsä yllättäneet. Emme kuitenkaan odottaneet, että ne selittäisivät vain näin pienen osan siirtymisestä aktiivisempiin ja ekologisesti kestävämpiin työmatkoihin. On mahdollista, että Suomessa rakennettu ympäristö jo tukee kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä melko kattavasti ja laadukkaasti – ainakin kansainvälisellä mittapuulla. Tämä voi osaltaan selittää sitä, ettei yhdyskuntarakenteeseen liittyvillä tekijöillä ollut suurempaa merkitystä, pohtii vieraileva tutkija Juuso Jussila Itä-Suomen yliopistosta.
– Vaikka terveydentilaan, elintapoihin ja työaikaan liittyvien tekijöiden selitysaste jäi niin ikään matalaksi, henkilöillä, joilla on jo valmiiksi suhteellisen terveelliset elintavat, saattaa olla muita matalampi kynnys siirtyä fyysisesti aktiivisempien kulkumuotojen käyttöön. Lisäksi työpaikoilla, joissa työtehtävät eivät vaadi paikallaoloa minuutin tarkkuudella, voi olla enemmän mahdollisuuksia esimerkiksi joukkoliikenteen hyödyntämiseen.
Jussilan mukaan tulevissa tutkimuksissa tulisi keskittyä erityisesti psykososiaalisten tekijöiden merkitykseen ilmiön taustalla.
– Esimerkiksi Belgian ja Hollannin kaltaisissa pyöräilymaissa on havaittu, että liikkumiseen kannustava sosiaalinen ympäristö, kyvykkyyden tunne ja koetut terveydelliset tai taloudelliset hyödyt ovat tärkeämpiä työmatkaliikunnan lisäämistä ennustavia tekijöitä kuin rakennetun ympäristön piirteet. Näin on ehkä myös Suomessa, erityisesti suuremmissa kaupungeissa. Näihin tekijöihin on kiinnitetty liian vähän huomiota työmatkaliikunnan edistämisessä, Jussila summaa.
Itä-Suomen yliopiston, Turun yliopiston, Työterveyslaitoksen, Suomen ympäristökeskuksen sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistutkimus toteutettiin osana Ilmastotuuppaus-hanketta, ja siinä hyödynnettiin Työterveyslaitoksen Kunta10-seurantatutkimuksen aineistoa. Hanketta rahoittaa Strategisen tutkimuksen neuvosto.
Tutkimusartikkeli:
Jussila JJ, Gluschkoff K, Halonen JI, Kurkela O, Lanki T, Makkonen A, Rehunen A, Salo P, Suomalainen E, Tainio M, Ervasti J. Shifting towards active and sustainable commuting: the relative importance of factors associated with reduced car commuting among Finnish public sector employees. Travel Behaviour and Society 2026;42:101154. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2214367X25001723
