Työpaikkakiusaaminen on vakava työntekijöiden terveyttä ja hyvinvointia vaarantava ilmiö. Itä-Suomen yliopistossa tehty tutkimus tuo uutta tietoa sosiaalisten suhteiden vaikutuksesta työpaikkakiusaamiseen. Sosiaalisten suhteiden dynamiikkaan keskittyvän tutkimuksen perusteella työpaikan toimintakulttuuri, vuorovaikutus ja sosiaaliset suhteet selittävät kiusaamista. Kiusaaminen on monitahoinen ilmiö, jossa kiusaaja voi olla työkaveri, esihenkilö, työyhteisön klikki tai jopa koko työyhteisö.
– Tutkimuksemme tuo esille, että työpaikkakiusaaminen ei johdu pelkästään yksilöllisistä piirteistä, vaan liittyy myös olennaisesti työpaikan valtasuhteisiin ja yksilöiden mahdollisuuksiin saada tukea kiusaamistilanteessa, sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Pasi Hirvonen korostaa.
Tutkimus pohjautuu kiusattujen erilaisilla keskustelufoorumeilla ja työpaikkakiusattujen ryhmässä kirjoittamiin omakohtaisiin kertomuksiin kiusaamisesta. Tutkimuksessa analysoitiin kaikkiaan 136 työpaikkakiusaamisen kertomusta siitä, miten kiusaaminen oli alkanut, miten sitä oli käsitelty työyhteisössä ja miten tilanne oli päätynyt.
Tutkimuksen tulokset vahvistavat aiempien tutkimusten havaintoja muun muassa työpaikkakiusaamisen pitkäaikaisista vaikutuksista yksilön hyvinvointiin ja organisaatioiden toimintaan.
Työyhteisö on merkittävä toimija työpaikkakiusaamisessa
Tutkimuksessa hyödynnettiin niin sanottua positiointiteoriaa, joka kiinnittää huomiota siihen, miten työpaikkakiusaamiseen liittyviä oikeuksia, velvollisuuksia ja vastuita rakennetaan sekä miten niistä keskustellaan ja neuvotellaan arkipäiväisissä vuorovaikutustilanteissa. Vastaavaa näkökulmaa on hyödynnetty aiemmassa tutkimuksessa vähän.
Työpaikkakiusaamisen tarinoissa kiusaamista kohdanneet henkilöt kuvailivat sitä, kuinka heidät asemoitiin eri tavoin suhteessa työyhteisöön. Työpaikkakiusaamisen merkittävinä toimijoina eivät olleet vain kiusatut ja kiusaajat, vaan myös koko ympäröivä työyhteisö ja ulkopuoliset tahot, kuten työterveyshuolto ja työsuojeluviranomaiset.
– Työpaikkakiusaamista kokeneet kuvasivat kertomuksissaan työpaikkakiusaamista tilanteena, jossa he joko menettivät terveyden ja työkykynsä, kokivat kiusaamisen työyhteisössä hyväksytyksi, kuvasivat kiusaamista ratkaisemattomaksi jääneeksi konfliktiksi tai olivat itse kyenneet selviytymään kiusaamisesta aktiivisuutensa ansiosta. Tällaiset selviytymiskuvaukset olivat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia.
Esihenkilöllä ratkaiseva rooli kiusaustapausten selvittelyssä
Tutkimuksen perusteella esihenkilöillä on ratkaiseva rooli kiusaamistapauksissa. Esihenkilöt, jotka käsittelevät kiusaamistapauksia avoimesti ja tasapuolisesti, saattavat estää tilanteen eskaloitumisen pidemmälle. Sen sijaan kiusaamisen huomiotta jättäminen, siitä vaikeneminen ja sen hiljainen hyväksyminen vaarantaa usein kiusatun työskentelyn työpaikalla.
– Tutkitut kiusaamiskertomukset kuvaavat usein sitä, miten yksin ja voimaton kiusattu on kiusaamistilanteessa, kun hänellä ei ole juuri minkäänlaisia mahdollisuuksia asian tasapuoliseen käsittelyyn työyhteisössään tai edes tietoa siitä, miten toimia, sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Pekka Kuusela kertoo.
Kertomusaineistoon perustuva positioinnin eli ihmisten välisen asemoitumisen tarkastelu siirtää huomion yksilöllisistä ominaisuuksista työntekijöiden välisiin valtasuhteisiin ja vuorovaikutukseen, mikä tarjoaa toisenlaisen näkökulman työpaikkakiusaamiseen.
– Jotta tiedettäisiin, miten kiusaamistilanteessa tulisi toimia, olisi tärkeää tutkia jatkossa myös sellaisia kertomuksia, jotka käsittelevät työpaikkakiusaamisen onnistunutta käsittelyä työyhteisössä, tutkijat sanovat.
Lisätietoja:
Yliopistonlehtori Pasi Hirvonen, puh. 050 5935213, pasi.hirvonen(at)uef.fi
Tutkimusartikkeli:
Kuusela, P., Hirvonen, P., & Van Langenhove, L. (2024). Struggle Over Rights and Duties at Work: Storylines and Discursive Self-Other Positioning in Workplace Bullying Stories. Sage Open, 14(3). https://doi.org/10.1177/21582440241264729
