Terveydenedistämishankkeiden haasteena on saada mukaan ne, jotka eniten hyötyisivät elämäntapamuutoksista. Tähän voi vaikuttaa kohdennetulla viestinnällä, osoitti StopDia-hankkeessa tehty tutkimus.
Stop Diabetes (StopDia) -hankkeessa pyrittiin luomaan toimintamalli tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn. Osallistujia etsittiin monin eri keinoin. Yli 26 000 henkilöä kävikin vuoden aikana tekemässä hankkeen digitaalisen riskitestin, ja heistä yli puolella oli suurentunut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen. Eniten heitä tavoitettiin viestimällä sosiaalisen median ja toisaalta perinteisen median kuten sanomalehtien kautta. Erityisesti journalistiset artikkelit henkilöhaastatteluineen herättivät runsaasti mielenkiintoa mahdollisten osallistujien parissa. Myös työpaikkojen kautta viestiminen oli tehokasta, mutta niiden kautta tavoitettiin erityisesti korkeasti koulutettuja naisia, joiden riski sairastua tyypin 2 diabetekseen oli keskimäärin melko pieni. Tärkeä havainto oli, että osallistujien rekrytoimisessa ei kannata väheksyä perheenjäsenten ja ystävien merkitystä: erityisesti miehiä saatiin osallistumaan, kun viesti saavutti ensin puolison.
– Terveydenhuollon rooli osallistujien tavoittamisessa jäi melko vähäiseksi verrattuna muihin kanaviin, mutta toisaalta terveydenhuollon ja apteekkien kautta tavoitettiin erityisesti suuressa riskissä olevia, huomauttaa väitöskirjatutkija Kari Jalkanen Itä-Suomen yliopistosta.
– Miehet suhtautuvat perinteisesti penseämmin terveyskampanjoihin ja tutkimuksiin. Heitä kannusti osallistumaan erityisesti läheisen tai terveydenhuollon ammattihenkilön henkilökohtaisesti antama osallistumiskehotus, kertoo THL:n tutkimuspäällikkö Jaana Lindström.
Naiset ja korkeasti koulutetut ovat yleensä kiinnostuneimpia osallistumaan terveydenedistämishankkeisiin, vaikka heillä elintavat ovat muutenkin paremmalla tolalla kuin väestöllä keskimäärin. Tyypin 2 diabeteksen ehkäisytoimenpiteitä kannattaisi kohdentaa juuri niihin, joilla sairastumisriski on suurin, ja viestintäkanavan valinnalla tähän osallistujien vinoumaan on mahdollista vaikuttaa. Yli puolella StopDia-tutkimukseen lähteneistä sokeriaineenvaihdunta oli jo häiriintynyt ja viideltä prosentilta löytyi alkumittauksissa aikaisemmin tunnistamaton diabetes.
– Viestintäkanavia on syytä käyttää laajasti, mutta harkiten kohderyhmän mukaan. Virkamiesmäisen viestinnän sijaan lähestyttävämpi ote ja huumori toimii paremmin, vaikka vakavasta asiasta onkin kyse. StopDia-hankkeessa huomasimme myös, että digitaaliset menetelmät voivat olla yhä este monien osallistumiselle. Esimerkiksi 11 prosenttia kohonneessa riskissä olleista henkilöistä ilmoitti, että heillä ei ole käytössä sähköpostiosoitetta, kertoo viestintäasiantuntija, väitöskirjatutkija Riia Järvenpää.
Tyypin 2 diabeteksen riski pienenee terveellisellä ruokavaliolla, säännöllisellä liikunnalla ja laihduttamalla, erityisesti jos ylimääräistä rasvaa on kertynyt keskivartalolle. Elintapamuutosten toteuttaminen on helpompaa, jos muutokseen on saatavilla tukea. StopDia-hankkeessa testattiin, miten digitaalinen elintapaohjaus joko pelkästään tai ryhmämuotoiseen ohjaukseen yhdistettynä vaikuttaa osallistujien elintapoihin ja riskitekijöihin. Osallistujat liittyivät mukaan interaktiivisen nettisivun avulla, jonka ytimenä oli Suomessa kehitetty tyypin 2 diabeteksen riskitesti FINDRISC. Jos oma sairastumisriski kiinnostaa, testin voi täyttää täällä: https://www.diabetes.fi/terveydeksi/diabeteksen_ehkaisy/riskitesti
StopDia-tutkimusta rahoitti Suomen Akatemian yhteydessä toimiva strategisen tutkimuksen neuvosto (STN). Tutkimuksen toteuttivat vuosina 2016–2019 Itä-Suomen yliopisto, THL ja VTT yhteistyössä kuntien, alueiden ja alueellisten terveydenhuollon toimijoiden kanssa. Kumppaneina olivat muun muassa Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä, Eksote, Ylä-Savon sote, Varkauden kaupunki, Kuopion kaupunki, Siilinjärven kunta ja Joroisten kunta. Mukana toiminnassa on ollut yli 20 yhteiskunnallista toimijaa, esimerkiksi järjestöjä kuten Diabetesliitto ja Sydänliitto, sekä noin 40 työnantajaa.
Linkki julkaisuun: https://diabetes.jmir.org/2021/3/e21356
Lisätietoja:
Kari Jalkanen, nuorempi tutkija, Itä-Suomen yliopisto, farmasian laitos
+358 503 819 658, kari.jalkanen (at) uef.fi
Jaana Lindström, tutkimuspäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
029 5248635, jaana.lindstrom (at) thl.fi
