Valtion julkiset rahavirrat ovat ratkaisevia alueiden kehitysedellytyksille, ilmenee Itä-Suomen yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen tutkimuksesta. Tutkimus tarjoaa kattavan katsauksen valtion julkisten rahavirtojen kohdentumisesta eri aluetasoille vuosina 2018–2021. Hankkeessa tarkasteltiin sekä rahavirtojen määrää että tyyppiä eri alueilla. Alueiden väestö- ja elinkeinorakenne sekä politiikan linjaukset vaikuttavat rahavirtojen kohdentumiseen.
Valtion julkiset rahavirrat jaoteltiin tutkimuksessa viiteen pääluokkaan ja 23 alaluokkaan. Pääluokat olivat sosiaalietuudet, valtionhallinnon läsnäoloon perustuvat rahavirrat, valtionosuudet, tietointensiiviset rahavirrat ja aluetuet. Kokonaisuudessaan julkisia rahavirtoja kartoitettiin 45 miljardin edestä, mikä vastaa noin 70 prosenttia valtion talouden budjetista. Lähes kolmasosa näistä rahavirroista oli sosiaalietuuksia, ja lähes yhtä suuri osuus koostui valtionhallinnon kunnissa läsnäoloon perustuvista rahavirroista, kuten valtion työpaikkojen tai julkisten hankintojen menoista. Valtionosuuksien osuus oli 21 prosenttia, tietointensiivisten rahavirtojen 14 prosenttia ja aluetukien kuusi prosenttia.
Ainutlaatuinen aineisto paljastaa alueelliset erot
Tutkimushankkeessa kerätty aineisto on laaja ja ainutlaatuinen, eikä vastaavaa tietoa ole koottu aiemmin. Se kattaa kaikki Manner-Suomen kunnat ja paljastaa suuria kunnittaisia eroja julkisten rahavirtojen kohdentumisessa.
Maaseutukunnissa korostuvat valtionosuudet ja sosiaalietuudet, kaupungeissa valtion läsnäoloon perustuvat ja tietointensiiviset rahavirrat ovat merkittävämpiä. Aluetukien merkitys on erityisen suuri harvaan asutun maaseudun kunnissa. Julkisiin rahavirtoihin liittyvä järjestelmä on pääperiaatteiltaan tasavertainen, ja eniten rahavirtaa suuntautuu alueille, joissa sosioekonominen tilanne on heikoin.
– Eri julkisilla rahavirroilla on kuitenkin erilaisia vaikutuksia alueiden elinvoimaisuuteen. Esimerkiksi alueiden kehitysedellytyksiä ja taloudellisten rakenteiden uudistumista tukevat tietointensiiviset rahavirrat, kuten TKI-rahoitus tai korkeakoulujen ja ammatillisen koulutuksen rahoitus, keskittyvät voittopuolisesti hyvinvoiviin maakuntakeskuksiin ja pääkaupunkiseudulle. Tietointensiivisten rahavirtojen voimakas keskittyminen on haasteellista aluekehityksen eriytymisen kannalta, koska ne vaikuttavat positiivisesti työpaikka- ja väestökehitykseen, toteaa tutkimushankkeen johtaja professori Teemu Makkonen.
Työpaikka- ja väestökehitys on myönteisintä kunnissa, joihin kohdentuu paljon tietointensiivistä rahoitusta. Heikommin pärjääviin kuntiin suuntautuvat rahavirrat puolestaan eivät kykene uudistamaan niiden talouden rakenteita ja vahvistamaan elinvoimaa.
Tasaisemmin suunnatuilla rahavirroilla voitaisiin vaikuttaa alueiden elinvoimaan
Tutkimus korostaa, että jokaisen julkisen rahavirran takana on politiikkamuotoilu perusteluineen. Rahavirtojen väliset mekanismit ohjaavat tiettyjä rahavirtoja tietynlaisiin kuntiin.
– Alueiden elinvoiman näkökulmasta on tärkeää pohtia, suunnataanko julkiset rahavirrat tasapainottavasti vai keskittäen. Erityisesti valtionhallinnon läsnäoloon perustuvien ja tietointensiivisten rahavirtojen tasapuoliseen alueelliseen kohdentumiseen tulisi kiinnittää huomiota.
Alueiden kehitysedellytyksiä luovilla rahavirroilla on merkitystä myös aluepolitiikan tavoitteiden saavuttamiseen. – Ellei näihin rahavirtojen mekanismeihin puututa, nykyinen suuntaus jatkuu ja alueelliset erot elinvoimassa syvenevät, Makkonen painottaa.
Maa- ja metsätalousministeriö on rahoittanut hanketta Maaseutupolitiikan neuvoston asettaman hankeryhmän esityksestä Makeran valtakunnallisiin maaseudun tutkimus- ja kehittämishankkeisiin suunnatuista varoista.
Lisätietoja:
Professori Teemu Makkonen, Itä-Suomen yliopisto, teemu.makkonen(at)uef.fi, p. 050 525 8942
Tutkimusjulkaisu:
Makkonen, T., Hirvonen, T., Lehtonen, O., Lemponen, V., Rautiainen, S., Vihinen, H. & Voutilainen, O. (2025). Julkisten rahavirtojen kohdentuminen maaseutu- ja kaupunkialueille. Itä-Suomen yliopisto Spatia raportteja 2025 (1).
