Varhaiskasvatus, sen tarve ja laatu nousevat julkiseen keskusteluun tasaisin väliajoin. Varhaiskasvatuksen rooli onkin 2000-luvun aikana muuttunut eri tavoin. Miten se näkyy varhaiskasvatuksen opettajien koulutuksessa?
– Tiedon kasautuminen on lempiajatukseni! Minusta on hienoa ja tärkeää, että meillä Itä-Suomen yliopistossa erilaiset näkökulmat nivoutuvat yhteen, ja tieto ikään kuin kasaantuu. Kun asiaan saadaan monta eri asiantuntijanäkökulmaa, päästään kehittämään toimivia ratkaisumalleja koulutuksen laadun takaamiseksi, tiivistää varhaiskasvatuksen professori Nina Sajaniemi Uefin varhaiskasvatuksen opettajan koulutuksen monipuolista taustaa.
Varhaiskasvatuksen lähtökohtana on lasten hyvinvointi eli varhaiskasvatuksen opettajien koulutuksen tulisi nykyajattelun mukaan tähdätä lasten oppimiseen ja hyvinvoinnin rakentamiseen.
– 1970-luvulta vuoteen 2013 saakka päiväkotien toiminnassa ovat painottuneet hoidolliset tavoitteet. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että lasten päivähoidolla mahdollistettiin aikuisten työssäkäynti eli pääpaino oli sosiaalihuollossa, kertoo varhaiskasvatuksen tutkijatohtori Samuli Ranta.
Vuonna 2013 varhaiskasvatus toimintana siirtyi sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön.
– Sen jälkeen aikuislähtöiset tavoitteet alkoivat väistyä, ja lapsi nousi kakkossijalta ykköseksi. Painopiste siirtyi opettajuuteen pienempienkin lasten ryhmissä. Aiemmin opettajuutta korostettiin lähinnä vain esiopetusryhmissä.
Nyt varhaiskasvatus nähdään osana koulutusjärjestelmää, ja sitä pidetään tärkeänä vaiheena lapsen kasvamisen ja oppimisen polulla.
Tarve suurempi kuin aloituspaikat
On lapsen ja perheen tuurista kiinni, millaiseen päiväkotiryhmään lapsi joutuu tai pääsee. Vaikka parempaan suuntaan ollaankin menossa, ei ryhmästä aina löydy pedagogisen koulutuksen saanutta varhaiskasvatuksen opettajaa.
– Alueellisetkin erot ovat tässä suuria.
Viime vuosina on päästy kuitenkin tekemään niin sanottua vastaiskua, ja ryhmien opettajien kokoonpanoa on yhtenäistetty. Isompiin muutoksiin velvoittaa jo laissa määrätty paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman laatiminen, joka on vaadittu vuodesta 2017 lähtien jokaiselta kunnalta tai palveluntuottajalta.
– Suunnitelma on toki ollut olemassa ennenkin, mutta tätä ennen sieltä on voinut poimia vain omaan kuntaan tai organisaatioon sopivat asiat. Nyt se edistää yhdenvertaisen varhaiskasvatuksen järjestämistä ja toteuttamista koko maassa, Ranta kuvailee.
Suunnitelman myötä myös varhaiskasvatuksen opettajia on koulutettava lisää. Aloituspaikkoja on yliopistoissa nostettu noin 900:aan, mutta se ei vielä riitä. Tulevien vuosien eläköitymisten takia varhaiskasvatuksen opettajien koulutuspaikkatarve olisi tällä hetkellä yli tuhat.
Itä-Suomen yliopisto on yksi varhaiskasvatuksen opettajien kouluttajista – sekä tutkinto-opiskelijoiden osalta, mutta myös ajankohtaisten erikoistumiskoulutusten osalta.
Monipuolisia koulutuksia ja vahvaa johtajuutta
Nina Sajaniemi kertoo, että Itä-Suomen yliopistossa pyritään vahvistamaan varhaiskasvatuksen laatua avaamalla tutkintoon tähtäävien opintojen lisäksi erilaisia koulutuskokonaisuuksia sellaisille henkilöille, joilla on jo kokemusta alalla toimimisesta.
– Näin annamme mahdollisuuden suorittaa alan opintoja jo ennen tutkinto-opiskelijaksi pääsyä. Opinnoissa näkyvät alan kokonaisvaltaisuus sekä erilaisten aineiden tietojen ja taitojen yhdistäminen. Mukana ovat vahvasti muun muassa taito- ja taideaineet, kestävä kehitys sekä tunnetaidot ja ryhmässä toimimisen ohjaaminen.
Koulutuksissa painotetaan eri tasoja ja toimintakulttuureita, mikä vaatii myös vahvaa johtajuutta.
– Varhaiskasvatuksen opettajan tutkintokoulutus on yleensä kandidaattitasoinen, mutta me tarjoamme myös varhaiskasvatuksen maisteriopinnot. Ne käytyään opiskelija ymmärtää johtajuuden merkityksen organisaation, työyhteisön, lasten ja heidän perheidensä näkökulmasta.
Hyvinvointia kaikille
Sajaniemen mukaan varhaiskasvatus on parhaimmillaan silloin, kun se ei ole oppiaineisiin sidottua, vaan erilaisiin kokonaisuuksiin pitäisi pystyä yhdistämään eri aineita ja niihin vaadittavia tietoja sekä taitoja. Tätä kutsutaan eheyttäväksi pedagogiikaksi.
Varhaiskasvatuksessa olennainen käsite on myös hyvinvoinnin pedagogiikka. Se tarkoittaa ohjaamista sellaiseen toimintakulttuuriin, jossa kaikkien aikuisten välinen yhteistyö toimii.
– Jos aikuiset voivat työssään hyvin, heijastuu se saman tien koko ryhmän ilmapiiriin, ja lastenkin hyvinvointi vahvistuu. Tämä on poikkileikkaava ajatus kaikissa koulutuksissamme.
Sajaniemi korostaa puhuessaan myös pedagogisen sensitiivisyyden vahvistamista opintojen aikana. Se tarkoittaa sitä, että varhaiskasvatuksen opettaja näkee lapsen sekä yksilönä että ryhmän jäsenenä.
– Sensitiivinen aikuinen huomaa, milloin lapsi on vaarassa jäädä ryhmän ulkopuolelle, menettämässä malttinsa tai milloin hän haluaa jakaa iloaan ja innostustaan.
Sensitiivinen aikuinen osaa reagoida lasten vaihteleviin viesteihin oikea-aikaisesti ja tarkoituksenmukaisesti ja tunnistaa lapsen tunnetiloja herkästi.
– Sellaisen aikuisen kanssa lapsella on turvallinen olo kasvaa ja kehittyä omaksi yksilökseen.
Monikulttuurisuus luonnolliseksi osaksi kasvatusta
Sekä Ranta että Sajaniemi toivovat varhaiskasvatukseen usein liittyvän tehokkuusajattelun pikkuhiljaa väistyvän. Tutkimuksetkin osoittavat, että mitä enemmän varhaiskasvatuksessa panostetaan opettajuuteen, sitä myönteisemmin se näkyy lasten tulevassa koulutustasossa.
– Itä-Suomen yliopistossa koulutuksemme vahvuus on vahva yhteisöllisyys sekä halu tuottaa ja suunnitella laadukasta koulutusta lasten parhaaksi.
Koulutus on myös ajassa mukana. Sajaniemi kertoo, että Uefissa on juuri haettu rahoitusta kielituettuun varhaiskasvatuksen perusopintojen kokonaisuuteen, jonka kohderyhmänä ovat monikulttuuriset varhaiskasvatuksesta innostuneet ja kiinnostuneet henkilöt.
– Annamme näin kouluttautumismahdollisuuden niillekin, joiden äidinkielenä ei ole suomi, ja joiden olisi niin ollen vaikeaa pyrkiä akateemisiin opintoihin suoraan. Perusopintojen aikana heitä tuetaan vahvasti kielellisesti – ja toivon mukaan he hakevat myöhemmin meille tutkinto-opiskelijaksikin.
