Itä-Suomen yliopiston strategisena tavoitteena on olla hiilineutraali vuoden 2025 loppuun mennessä. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää sekä toimintatapojen muutoksia että kompensaatiota.
- Teksti Jonna Myllykangas
- Kuvat Varpu Heiskanen, Bettiina Lievonen ja Raija Törrönen
Vuoden 2020 aikana selvitettiin kiinteistöjen, hankintojen, matkustuksen, ravintolapalvelujen ja laboratorioiden hiilipäästöt. Kokonaispäästöluvuksi Itä-Suomen yliopiston osalta muodostui noin 16 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia (tCO2ekv). Hiilijalanjälki ilmaistaan tyypillisesti hiilidioksidiekvivalentteina, jossa huomioidaan hiilidioksidin lisäksi myös muut kasvihuonekaasupäästöt.
– Olemme käyttäneet vertailukohtana Turun yliopiston tuloksia, ja siihen nähden meidän jakaumamme on hyvin samankaltainen. Kiinteistöt ovat suurin päästöjen synnyttäjä, toisena matkustus ja kolmantena laboratoriot, kertoo suunnittelija Maiju Eskelinen Hiilineutraali UEF 2025 -projektista.
Turun yliopisto on laskenut hiilijalanjälkensä ensimmäisenä yliopistona Suomessa. Itä-Suomen yliopiston lisäksi monissa muissa Suomen yliopistoissa on työ käynnissä, joten vuoden 2021 aikana voidaan vertailua tehdä laajemmin. Yksiselitteistä vertailu ei kuitenkaan ole.
– Laskelmamenetelmien moninaisuus oli yllätys, ja se, että yhtä tiettyä standardia ei ole eivätkä laskelmissa käytettävät rajaukset ole yksiselitteisiä. Turun tuloksiin verrattuna meidän hankintojemme päästöt olivat suuremmat, mutta tämä johtui siitä, että meillä hankintakategorioita oli enemmän. Toisaalta taas hiilijalanjälki henkilöä kohden oli meillä 878 kiloa ja Turussa 1100 kiloa, vaikka meillä tähän laskelmaan sisältyi enemmän tekijöitä.
Henkilökohtaisen hiilijalanjäljen laskeminen toteutettiin jakamalla päästöt tutkinto-opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteismäärällä.
Ratkaisujen hakemista asiantuntijatyöryhmissä
Työ toteutettiin kuudessa ryhmässä, jotka keskittyivät kiinteistöihin, hankintoihin, matkustukseen, ravintolapalveluihin, laboratorioihin ja tiedeviestintään. Työhön osallistui tutkijoita ja alan asiantuntijoita. Lisäksi mukana oli osaamista myös yliopiston toimitila- ja talouspalveluista. Laskelmien teon lisäksi ideoitiin uusia keinoja päästöjen vähentämiseksi.
– Matkustusryhmässä meillä on mukana muun muassa soveltavan tilastotieteen professori Lauri Mehtätalo, ja hänen avullaan matkustuksen päästöt saatiin arvioitua tilastollisin menetelmin. Työryhmissä on mukana tutkijoita myös esimerkiksi sovelletun fysiikan sekä historian ja maantieteen laitoksilta. Heidän kaikkien tutkimus ja työ linkittyy jollain tavalla kestävään kehitykseen, emmekä olisi saaneet aikaan yhtä hyviä tuloksia ja monipuolista keskustelua ilman heidän panostaan, Eskelinen kertoo.
Yhteistyökumppaneista oli mukana henkilöitä Suomen Yliopistokiinteistöistä, Compas Groupista ja Hanselista. Heiltä saatiin työn tueksi paljon tietoa ja käytännön osaamista.
Myös opiskelijat ovat tärkeä osa projektia ja tavoitteen saavuttamista. Mukana työssä oli myös Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan (ISYY) edustajia.
– Tavoitteenamme on saada opiskelijat tietoisiksi näistä asioista ja innostaa heitä mukaan hiilineutraaliustyöhön esimerkiksi heidän omien valintojensa kautta, Eskelinen sanoo.
Vaikka selvitystyö on nyt valmis, työ jatkuu.
– Tästähän se varsinainen työ vasta alkaa, kun asioita ryhdytään viemään käytäntöön. Toimenpide-ehdotuksia on tulossa muun muassa matkustamisen osalta ja kasvisruokailun edistämiseen liittyen.
Ehdotukset tuodaan koko yliopistoyhteisön kommentoitavaksi ennen niiden vahvistamista.
Kompensointi ei kuitenkaan ole mikään monopolin ’vapaudu vankilasta’-kortti, joka oikeuttaisi päästöt. Päästöjen välttäminen ja vähentäminen on aina tärkeämpää ja kompensoinnin tulisi olla viimeinen vaihtoehto.
Maiju Eskelinen
suunnittelija
Toimenpiteitä tavoitteen saavuttamiseksi
Lentäminen on suurin päästöjen aiheuttaja matkustamisen osalta, ja vie ison osan hiilijalanjäljestä kokonaisuuttakin tarkastellen. Korona-aikana lentäminen on luonnostaan vähentynyt, eikä paluuta vanhaan ole. Toimenpide-ehdotuksiin sisältyy muun muassa luonnos uudeksi matkustusohjeeksi, jossa korostuu matkustamisen tarpeellisuuden pohtiminen. Lisäksi matkatoimistot haluttaisiin velvoittaa ilmoittamaan matkavaihtoehtojen hiilijalanjälki sekä tarjoamaan vähähiilinen reititys.
– Ei ole tarkoituksenmukaista, että matkustus kiellettäisiin kokonaan, mutta pitäisi enemmän miettiä, että nousevatko matkustamien positiiviset vaikutukset negatiivisten yläpuolelle. Korona-aika on osoittanut, että monet tapaamiset ja seminaarit onnistuvat myös etänä. Toki fyysisten tapahtumien epäviralliset kohtaamiset ovat tärkeitä kontaktien ja ideoiden syntymisessä. Uskon, että tulevaisuudessa tapahtumia järjestetään yhä enemmän hybridimallilla eli että niihin voi osallistua etäyhteydellä tai paikan päällä, Eskelinen sanoo.
Kunnianhimoinen tavoite, mutta saavutettavissa
Itä-Suomen yliopisto kompensoi jo nyt hiilipäästöjä, esimerkiksi juuri lentomatkustamisen osalta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hiilidioksiditonnille asetettu hinta maksetaan kompensaatiopalveluun toteutuneiden lentopäästöjen mukaisesti. Kompensaatiopalveluista puolestaan rahoitetaan päästöjä vähentäviä toimia, kuten erilaisia uusiutuvan energian käyttöä edistäviä hankkeita. Ongelmana toiminnassa on kompensaatiopalvelujen vaihteleva laatu ja sääntelyn puuttuminen.
– Vaikka kompensaatiotoiminnassa on hyvät puolensa, on siihen suhtauduttava kriittisesti. Koska sääntelyä ei ole, käyttävät palvelut eri kriteerejä esimerkiksi hiilidioksiditonnin hinnan määrittelyssä, ja erot voivat olla suuria, Eskelinen kertoo.
Kompensointia tarvitaan kuitenkin myös jatkossa, sillä päästöjä tulee syntymään vielä vuonna 2025.
– Kompensointi ei kuitenkaan ole mikään monopolin ’vapaudu vankilasta’-kortti, joka oikeuttaisi päästöt. Päästöjen välttäminen ja vähentäminen on aina tärkeämpää ja kompensoinnin tulisi olla viimeinen vaihtoehto.
Hiilineutraaliustavoite vuodelle 2025 on Eskelisen mielestä kunnianhimoinen, mutta saavutettavissa määrätietoisella työllä.
– Ennusteiden perusteella esimerkiksi kiinteistöjen päästöt tulevat pienenemään ilman yliopiston omiakin toimia. Energiatehokkuutta toki pyritään parantamaan aina remonttien yhteydessä, mutta suurimmat päästövähennykset syntyvät energiayhtiöiden kehityksen mukana.
Hiilijalanjäljen pienentymistä voidaan tehostaa myös hiilikädenjälkeä kasvattamalla. Positiivinen hiilikädenjälki syntyy siitä, että jonkin ratkaisun käyttäminen pienentää jonkun toisen toiminnon hiilijalanjälkeä. Hiilikädenjäljellä voitaisiin esimerkiksi kuvata tutkimuksen positiivisia vaikutuksia silloin, kun tehdään hiilineutraaliutta edistävää tutkimusta. Hiilikädenjälki ei kuitenkaan sellaisenaan ole mitattavissa.
– Haluamme olla näihin asioihin liittyen hyvin läpinäkyviä, sillä tavoitteenamme ei ole näyttäytyä vastuullisempana kuin oikeasti olemme, sillä se olisi viherpesua, ja sitä haluamme välttää.
