Emil Aaltosen Säätiö jakoi projektiapurahoja yhteensä 2,7 miljoonaa euroa 12 tutkimusryhmälle.
Emil Aaltosen Säätiön hallitus on myöntänyt kahdelletoista tutkimusryhmälle 225000 euron rahoituksen, yhteensä 2,7 miljoonaa euroa.
Itä-Suomen yliopistosta projektiapurahan saivat akatemiatutkija, apulaisprofessori Ville Paakinahon tutkimusryhmä biolääketieteen yksiköstä sekä akatemiatutkija Astrid Subrizin tutkimusryhmä farmasian laitokselta.
Paakinahon ryhmän tutkimusaiheena on glukokortikoidireseptorin uudelleenohjelmointi tuumorisuppressorista onkogeeniksi eturauhassyövässä. Glukokortikoidit vaikuttavat glukokortikoidireseptorin kautta ja kuuluvat voimakkaiden tulehdusta ehkäisevien vaikutustensa ansiosta maailman eniten määrättyihin lääkkeisiin. Niitä käytetään myös syöpähoitojen sivuvaikutusten lievittämiseen. Perinteisesti tuumorisuppressorina pidetyn glukokortikoidireseptorin on kuitenkin osoitettu voivan muuttua kasvainta edistäväksi onkogeeniksi, jolloin glukokortikoidihoito voi olla potilaalle haitallista. Paakinahon ryhmän tutkimus selvittää tätä muutosta eturauhassyövässä ja pyrkii edistämään glukokortikoidien turvallista käyttöä syöpähoidoissa.
Subrizin ryhmän tutkimusaiheena on tekoälyavusteisesti optimoidut aptameerit ja älykkäät termoresponsiiviset hydrogeelit kohdennettuun verkkokalvon hoitoon. Tutkimus kehittää uusia tapoja hoitaa verkkokalvosairauksia entistä kohdennetummin ja pitkävaikutteisemmin. Tavoitteena on ohjata lääkeaine juuri oikeaan kohtaan silmässä RNA-aptameerien avulla sekä hyödyntää termosensitiivistä hydrogeeliä, joka geeliytyy kehon lämpötilassa ja vapauttaa lääkeainetta hitaasti. Näin hoidon teho paranee ja pistosten tarve vähenee.
Tutkimushankkeessa käytetään RNA-aptameereja uusien verkkokalvon hoitokohteiden tunnistamiseen ja kehitetään tekoälyn avulla optimoituja, tarkasti kohdentuvia aptameereja. Nämä aptameerit yhdistetään lääkeaineisiin muodostaen aptameeri–lääkekonjugaatteja, jotka yhdessä termosensitiivisen hydrogeelin kanssa mahdollistavat pitkäkestoisen ja kohdennetun hoidon.
Tutkimus vastaa kiireelliseen tarpeeseen, sillä nykyiset hoidot edellyttävät toistuvia silmäinjektioita, kuormittavat potilaita ja terveydenhuoltoa eivätkä riittävästi huomioi sairauksien monitekijäistä luonnetta. Uusi lähestymistapa voi parantaa hoitotuloksia, vähentää haittavaikutuksia ja helpottaa potilaiden arkea. Samalla se avaa uusia mahdollisuuksia myös muiden silmä- ja yleissairauksien hoitoon.