Koulujen tulisi julkisina tiloina tunnistaa ja kuunnella herkemmin oppilaiden uskonnonharjoittamisen tarpeita. Vaikka osassa kouluja näitä tarpeita on jo huomioitu, osoittaa kasvatustieteen maisteri Ulla Vähärautio-Halosen väitöstutkimus, että muslimioppilaan säännölliselle rukousrituaalille tarvittavien aikojen ja tilojen tarjoaminen on osassa kouluja puutteellista, eikä niiden tarpeesta ole aina edes keskusteltu. Näin toimiessa rajataan yksi muslimioppilaiden uskonnollisen identiteetin osa-alueista pois heidän tärkeästä päivittäisestä kontekstistaan, omasta koulusta. Rukous voi olla osalle muslimioppilaista koulupäivän aikana yhtä tärkeää kuin oppiminen.
Tutkimuksen mukaan tällaisissa tilanteissa moni oppilas kokee tulleensa syrjityksi ja osattomuuden kokemukset olivat tyypillisiä.
– Tilanteen korjaaminen vaatisi oppilaiden uskonnollisten tarpeiden tunnistamisen lisäksi koulujen henkilökunnan katsomustietoisuuden ja islamtuntemuksen kohentamista sekä yleisemminkin uskontoihin ja katsomuksiin liittyvien asenteiden korjaamista, Vähärautio-Halonen toteaa.
Vähärautio-Halosen väitöstutkimus on hyvin ajankohtainen, sillä suomalainen yhteiskunta julkisine tiloineen muuttuu entistä moninaisemmaksi. Maahanmuuttotaustainen, toisen sukupolven muslimioppilasmäärä kasvaa kouluissa, ja islam on yhä vahvempi osa suomalaista koulutyöskentelyä. Esimerkiksi muslimeja viisi kertaa päivässä velvoittava rukousrituaali läpäisee muslimioppilaiden koulupäivän jopa kolmesti. Lisäksi se merkitsee osalle heistä arjen tavallista, erottamatonta ja tärkeää osaa.
Muslimioppilaiden aktiivista toimijuutta tulisi hyödyntää kouluissa
Vaikka osassa kouluja muslimioppilaiden uskonnollisten tarpeiden huomioiminen onkin puutteellista, ovat monet muslimioppilaista kuitenkin itse aktiivisia ja vastuullisia toimijoita.
– He eivät jää neuvottomiksi, vaan kykenevät neuvottelemaan ja järjestämään rukouskäytäntöjään omista lähtökohdistaan koulun tiloissa, vaikka kokisivatkin vastustusta käytäntöjä kohtaan. Lisäksi osa nuorista siirtää päivittäiset rukouksensa omaehtoisesti kotiin koulupäivän jälkeen.
Vähärautio-Halosen tutkimus paljastaa myös, että muslimioppilaat kykenevät rakentamaan rukousneuvottelujensa myötä identiteettejään tilannekohtaisesti, vahvistamaan osallisuuttaan ja muovaamaan suomalaista kouluyhteisöä moninaisemmaksi. Lisäksi he ovat halukkaita keskustelemaan – ja jopa opettamaan – uskonnon merkityksestä ja tavoista paitsi muille oppilaille myös koulun henkilökunnalle.
Uskonnot ja katsomukset läpäisemään koulun toimintakulttuuria
Väitöstutkimuksensa tulosten pohjalta Vähärautio-Halonen ehdottaa, että koulujen henkilökunta rakentaisi tietoisesti sellaista koulun toimintakulttuuria, jossa oppilaita ja heidän tarpeitaan kuunnellaan. Lisäksi erilaiset uskonnot ja katsomukset pitää ottaa luonnolliseksi osaksi kaikkea koulun toimintaa.
– Yksi keino siihen on (uskonto)dialogi, jonka osapuolet tunnistavat toistensa erilaisuuden ja uskontojen sekä katsomusten merkityksen myönteisenä elämänalueena kaikille yhteisessä koulussa. Samalla koulu loisi toimintamallia muillekin julkisille yhteisöille.
KM Ulla Vähärautio-Halosen kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja KASVOT KOHTI KAABAA – islamin rukousrituaali maahanmuuttotaustaisten toisen sukupolven muslimioppilaiden diskursseina yksityisen ja julkisen rajoilla tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa 27. elokuuta klo 12 alkaen. Vastaväittäjänä toimii dosentti Saila Poulter Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Pertti Väisänen Itä-Suomen yliopistosta.
Väittelijän painolaatuinen kuva
