Yhteisöllisyyttä ja vertaistukea opinnäytetyön tekemiseen gradutallista

Ohjausta työmatkalta, opinnäytetyön kirjoittamista saunaan pystytetyltä työpisteeltä – Itä-Suomen yliopiston gradutallin toteutus on siirtynyt menestyksekkäästi hybridiaikaan. Tänä lukuvuonna toteutetussa gradutallissa syntyi useita hyviä opinnäytetöitä, joiden valmistumista juhlittiin keväisillä kakkukahveilla.

– Osallistuin gradutalliin joskus etänä työreissulta käsin, mikä oli hieno mahdollisuus. Halusin kuitenkin mennä paikan päälle Joensuun kampukselle aina kun se oli mahdollista, sosiologian alan opinnäytetyönsä gradutallissa viimeistellyt Olli Romppanen kertoo.

Hänelle tuli keväällä tilaisuus viimeistellä Savonlinnan OKL:n lakkauttamista käsittelevä pro gradu -tutkielmansa maaliin ja gradutallin myötä projektiin tuli sosiaalinen ulottuvuus.

– Gradutalli tarjosi huumoria, yhteisöllisyyttä, kahvitaukoja, käytännön vinkkejä ja myös tarpeellista rutiinia tekemiseen. Gradu olisi varmaan tullut valmiiksi tavalla tai toisella ilman gradutalliakin, mutta osallistuminen kevensi matkaa.

Romppasen mielestä nyky-yliopisto kaipaa kaiken etähässäkän ohella juuri gradutallin kaltaista yhteisöllisyyttä.

– Se kaipaa myös Sirjan ja Päivin kaltaisia ohjaajia, jotka haluavat aidosti kohdata opiskelijat ja heidän tarpeensa.

Ytimessä prosessin ohjaus

Ohjauksen koulutuksen yliopisto-opettaja Sirja Möttönen ja sosiologian yliopistonlehtori Päivi Armila ovat vetäneet Joensuun kampuksen gradutallia 2000-luvun puolivälistä saakka. Hybriditoteutukset tulivat koronapandemian myötä. Armilan mukaan gradutallin toteuttaminen hybridinä ei ole didaktisesti hankalaa, toki se on tuonut mukaan uudenlaista tekemisen mallia, kun kontaktiohjauksen ohella on samanaikaisesti käytössä kaksi erillistä Zoom-kokousta.

– Hybriditoteutus on onnistunut todella hyvin ja opiskelijat ovat siinä jopa avoimempia kuin luokassa toteutetussa lähiohjauksessa, Armila sanoo.

Opiskelijoilta gradutalli vaatii kokonaisvaltaista sitoutumista. Yhteiset kokoontumiset alkavat perjantai-iltaisin, jolloin työskennellään yhdessä neljä tuntia. Lauantaisin aloitetaan kymmeneltä ja jatketaan iltapäivään kello kuuteen.

Ohjaajat ja opiskelijat viettävät aikaa yhdessä 7–8 viikonloppua. Opiskelijoiden määrä vaihtelee vuosittain, yleensä heitä on noin 10–15. Matka aloitetaan yleensä syys–lokakuun vaihteessa. 
Gradutallissa opiskelijoiden on jokaisella kokoontumiskerralla sanoitettava oma tekemisensä. Ohjaajat kysyvät aina, mikä on opinnäytetyön tekemisessä seuraava vaihe.

– Opiskelijat voivat helposti jumiutua joko teoriatekemiseen tai metodologiatekemiseen. Meidän tehtävämme on sanoa, että nyt on hypättävä ojan yli ja siirryttävä seuraavaan vaiheeseen. Gradutallin pääpointti onkin prosessin ohjaaminen, Möttönen kertoo.

Ohjaus ja tekeminen on opiskelijalähtöistä

Gradutallissa ohjaus ja tekeminen on aina opiskelijalähtöistä ja hänen elämäntilanteestaan lähtevää. Opinnäytetyön tekemisen ohella gradutallissa pohditaan muun muassa opiskelijan elämäntilannetta, opiskelutaitoja ja urakehitykseen liittyviä asioita.

– Suosittelenkin gradutallia kenelle tahansa, varsinkin jos graduprojekti kaipaa uutta alkua tauon jälkeen. Itse suuntaan tulevaan hyvillä fiiliksillä. En ole toistaiseksi alkamassa kokopäiväiseksi sosiologiksi, mutta opinnot ovat antaneet paljon näkökulmia työhöni luovilla aloilla ja opetustehtävissä, Romppanen sanoo.

Gradutallin aikanakin ohjausvastuu on opiskelijan omalla ohjaajalla. Joskus yhteydenpito omaan ohjaajaan on saattanut opinnäytetyön venymisen vuoksi katketa, joten ensimmäisiä gradutallissa tehtäviä asioita voi olla sen elvyttäminen. Opinnäytetyön sisältöohjaus ja menetelmäohjaus ei siis ole gradutallin keskiössä.

Tekemisessä on ratkaisukeskeinen ote

Gradutallissa ote on aina ratkaisukeskeinen ja siellä pyritään aina etsimään uusia tapoja siihen, miten työssä pääsisi eteenpäin. Usein käydään läpi perustaitoja: miten kirjastosta etsitään oman alan tieteelliset julkaisut ja käydään läpi niiden keskeiset teemat kymmenen vuoden ajalta, miten valitaan tutkimusaihe ja miten sitä rajataan.

– Gradun alku on kuin umpihankihiihtoa, kun ei ole vielä aihetta eikä tietoa. Tämäkin epätietoisuus on kestettävä ja gradutallissa autamme eteenpäin.

Koska opiskelijan tulevat eri oppiaineista, gradutallissa on myös monitieteinen meininki.

– Se on rikkaus. Kahvipöytäkeskusteluissa siirrymme sujuvasti tukkijääristä maantieteen kysymyksiin, Armila hymyilee.

Gradutalleissa syntyy pysyviä ystävyyssuhteita

Miksi gradut sitten valmistuvat gradutallin kaltaisessa pienryhmässä?

– Opiskelijat auttavat toinen toisiaan, jolloin gradun tekeminen tulee merkitykselliseksi sekä opiskelijalle itselleen että ryhmän muille jäsenille. Jokaiselle muodostuu ryhmässä oma rooli, joka kannattelee sitä. Opiskelijat eivät ole siis vain vastaanottajina.

Lukukauden aikana opiskelijoista hioutuukin tiivis ryhmä, joka on mukana niin elämän iloissa kuin suruissa. Ja usein gradutallissa on syntynyt myös pysyviä ystävyyssuhteita.

– Yhden alkuvuosien gradutalliryhmän opiskelijat järjestävät vieläkin yhteisiä tapaamisia, Armila kertoo.

Noin kolmannes osallistujista valmistuu

Ensimmäinen gradutalli järjestettiin Joensuun yliopistossa vuonna 2003, ja sen ohjaajana toimi Katri Aaltonen. Kuopion kampuksella toiminta käynnistyi vuonna 2010, kun Joensuun ja Kuopion yliopistot yhdistyivät. Vuodesta 2010 alkaen gradutalliryhmiin on osallistunut noin 300 opiskelijaa, joista noin sata on valmistunut.

– Onnistumisprosentti on siis varsin hyvä, suunnittelija Outi Suorsa yliopiston opintopalveluista toteaa.

Suorsa oli itse ideoimassa ensimmäistä gradutallia, ja myös osallistui siihen. Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiöllä oli käytettävissä kehittämisrahaa, ja sitä päätettiin suunnata Jyväskylän yliopiston perustaman maisterihautomon tyyppiseen toimintaan.

Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö on edelleen yksi gradutallin keskeinen yhteistyökumppani, samoin Erilaisten oppijoiden liiton alueelliset yhdistykset Joensuussa ja Kuopiossa.

Kuopion kampuksella gradutallin ohjaajina toimivat tällä hetkellä opintopsykologi Katri Ruth ja yliopistonlehtori Tarja Välimäki hoitotieteen laitokselta.