Tuoreen tutkimuksen mukaan ylimääräisen rasvakudoksen ja vyötärörasvan kertyminen teini-iässä ennusti rakenteellisten ja toiminnallisten sydänmuutosten etenemistä nuorena aikuisena. Nuoremmilla lapsilla rasvakudos ei ollut yhteydessä epäsuotuisiin sydänmuutoksiin.
Tuoreen tutkimuksen mukaan ylimääräisen rasvakudoksen ja vyötärörasvan kertyminen teini-iässä ennusti rakenteellisten ja toiminnallisten sydänmuutosten etenemistä nuorena aikuisena. Nuoremmilla lapsilla rasvakudos ei ollut yhteydessä epäsuotuisiin sydänmuutoksiin.
– Noin 17 vuoden iästä näyttäisi alkavan kriittinen ajanjakso elämäntapamuutoksille ylimääräisen rasvan kertymisen ja mahdollisesti haitallisten sydänmuutosten välttämiseksi sekä myöhemmän sydänterveyden edistämiseksi. Kyseessä on siinäkin mielessä tärkeä elämävaihe, että itsenäistyminen vanhemmista voi vaikuttaa merkittävästi nuorten elämäntapoihin ja ruokatottumuksiin, toteaa Andrew Agbaje, joka on lääkäri sekä Itä-Suomen yliopiston kliinisen epidemiologian ja lasten terveyden dosentti.
Sydämen massan liiallista kasvua pidetään yhtenä sydän- ja verisuonitautien riskitekijänä. Nyt julkaistussa tutkimuksessa ylimääräisen rasvakudoksen kertyminen oli myöhäisteini-iästä lähtien yhteydessä sydämen massan kasvuun, mikä voisi ennakoida suurempaa sydän- ja verisuonitautien riskiä aikuisiässä. Lihasmassan kasvu lapsuudessa ja murrosiässä oli kuitenkin myös yhteydessä sydämen massan kasvuun. Agbajen mukaan tällöin on todennäköisemmin kyseessä sydänlihaksen normaali, fysiologinen kehitys kokonaislihasmassan myötä.
Tutkimus tehtiin Bristolin yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyönä. Tulokset julkaistiin arvostetussa European Journal of Endocrinology -lehdessä.
Aikaisemmissa tutkimuksissa korkeampi painoindeksi (BMI) on lapsilla ja nuorilla yhdistetty suurempaan sydämen massaan. Painoindeksi ei kuitenkaan erota rasvamassaa lihasmassasta. Poikkileikkaustutkimuksissa, joissa rasvamassaa ja lihasmassaa on mitattu suoraan matalaenergiseen röntgensäteilyyn perustuvalla DEXA-laitteella, lasten suuremmalla lihasmassalla on havaittu yhteys suurempaan sydämen massaan, mutta suuremmalla rasvamassalla ei.
Uudessa tutkimuksessa arvioitiin ensimmäistä kertaa suoraan mitatun kokonaisrasvamassan, vyötärörasvan ja lihasmassan yhteyttä sydämen rakenteen ja toiminnan muutoksiin pitkäaikaisseurannassa lapsuudesta nuoruuteen. Aineistona oli 1803 lasta, jotka osallistuivat Bristolin yliopiston ALSPAC-tutkimukseen. Osallistujia seurattiin 9-vuotiaasta 24 vuoden ikään asti. Rasva- ja lihasmassa mitattiin DEXA-laitteella 9, 11, 15, 17 ja 24 vuoden iässä. Sydämen rakennetta ja toimintaa selvitettiin ultraäänitutkimuksella 17 ja 24 vuoden iässä.
Seurannan aikana rasvamassan ja vyötärörasvan kertymisellä oli myönteinen yhteys sydämen rakenteeseen ja toimintaan 17 vuoden ikään asti. Sen jälkeen rasvan kertyminen liittyikin sydämen massan kasvuun ja epäsuotuisiin toiminnallisiin muutoksiin sydämessä. Käänne tapahtui samalla kun lihasmassan määrä jatkuvasti pieneni suhteessa rasvamassaan.
– Keskimäärin lapsilla oli lihasmassaa neljä kertaa enemmän kuin rasvamassaa, mutta nuorena aikuisena enää 2,4 kertaa enemmän. Suhdeluvun säilyttäminen lapsuuden tasolla voisi merkittävästi edistää sydämen terveyttä, Agbaje sanoo.
Hän muistuttaa, ettei lasten lihavuutta tulisi diagnosoida pelkästään painoindeksin perusteella, vaan se tulisi vahvistaa myös toisella mittarilla, kuten vyötärön ja pituuden suhteella. – Lapsuusiän lihavuuteen puuttumisessa on syytä ylipäätään noudattaa suurta varovaisuutta, jotta turvataan lihasmassan ja sydämen kehitys.
Kohonnut systolinen verenpaine ja tulehdustila selittivät yhdessä viidenneksen lisääntyneen rasvakudoksen yhteydestä sydämen massan kasvuun 17 ikävuoden jälkeen. Vyötärörasvan vaikutus oli kaksi kertaa suurempi kuin kokonaisrasvamassan.
Osallistujien paastoverensokeri-, insuliini- ja kolesterolitasot mitattiin 17- ja 24-vuotiaana, ja analyyseissä huomioitiin verenpaine, syke, sosioekonominen asema, sydän- ja verisuonitautien sukurasite, tupakointi, kiihtyvyysanturilla mitattu fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon määrä sekä tulehdustila.
Agbajen tutkimusryhmän työtä ovat tukeneet Jenny ja Antti Wihurin säätiö, Suomen Kulttuurirahaston keskusrahasto ja Pohjois-Savon aluerahasto, Orionin tutkimussäätiö, Aarne Koskelon säätiö, Antti ja Tyyne Soinisen säätiö, Paulon säätiö, Yrjö Jahnssonin säätiö, Paavo Nurmen säätiö, Sydäntutkimussäätiö, Ida Montinin säätiö, Eino Räsäsen säätiö, Matti ja Vappu Maukosen säätiö, Lastentautien tutkimussäätiö, Alfred Kordelinin säätiö ja Novo Nordisk -säätiö.
Lisätietoja:
Dosentti Andrew Agbaje, MD, MPH, PhD, FESC, FAHA, FNYAM, Cert. Clinical Research (Harvard), Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, andrew.agbaje(a)uef.fi, +358 46 896 5633, https://uefconnect.uef.fi/en/person/andrew.agbaje/
Tutkimusryhmän verkkosivut ja vyötärö-pituussuhdelaskuri: https://urfit-child.com/waist-height-calculator/
Tutkimusartikkeli:
Agbaje AO. DXA-measured truncal adiposity in adolescence but not in childhood longitudinally predicts worsening cardiac outcomes. Eur J Endocrinol. 2026 Apr 6;194(4):454-466. https://doi.org/10.1093/ejendo/lvag044
