Sosiaalipedagogiikan alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa Joensuun kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöskirjassani tutkin taiteilijoiden ammatillista toimijuutta ja työotetta ikääntyneiden hoivayhteisöissä. Hoivapalvelujen piirissä olevista iäkkäistä ihmisistä ja vanhustyöstä rakennetaan usein varsin kielteistä ja medikaalista kuvaa. Sen vuoksi kysymykset iäkkäiden ihmisten elämän mielekkyydestä, merkityksellisyydestä, toiveikkuudesta ja elämyksellisyydestä hukkuvat helposti sairaus- ja ongelmakeskeisyyden alle.
Tutkimukseni sosiaalipedagoginen ja kulttuurinen lähestymistapa ikääntymiseen ja iäkkäisiin on positiivinen. Se korostaa iäkkään ihmisen hyvää ja laadukasta elämää, voimavaroja sekä osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia sekä monialaisen, sosiaali- terveys- ja kulttuuriammattilaisten yhteistyön merkitystä sen turvaamisessa. Väitöskirjani keskeiset käsitteet, kulttuurihyvinvointi ja kulttuurinen vanhustyö, sisältävät ymmärryksen siitä, että iäkkäänäkin ihminen on luova ja itseään ilmaiseva olento kulttuurisine tarpeineen ja oikeuksineen. Myös pitkäaikaishoidossa olevilla iäkkäillä ihmisillä on YK:n ihmisoikeuksien julistukseen pohjautuva ja Suomen perustuslain takaama oikeus nauttia taiteista ja osallistua yhdenvertaisesti oman maansa kulttuurielämään.
Yhteisöissä työskentelevät taiteilijat ovat avainhenkilöitä laadukkaan kulttuurihyvinvointitoiminnan ammatillisina toimijoina. Vaikka taiteilijat ovat esimerkiksi taidehistoriallisessa tutkimuksessa keskeisiä toimijoita, ovat he sosiaali- ja terveysalojen ikääntyneitä koskevissa keskusteluissa ja tutkimuksissa vielä taka-alalla. Sen vuoksi heidän ammatillista toimijuuttaan ja työotettaan ikääntyneiden ihmisten kulttuurihyvinvoinnin ja kulttuuriosallistumisen toiminta-alueella on tärkeää tutkia.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Väitöstutkimukseni keskeiset tulosten mukaan taiteilijoilla on tärkeä merkitys pitkäaikaishoidossa olevien iäkkäiden ihmisten kulttuurihyvinvoinnin ja kulttuuriosallisuuden edistämisessä. He myös muuttavat hoivayhteisöjen toimintakulttuuria ja työkäytäntöjä vuorovaikutteisemmiksi, kohtaavammiksi ja yhteisöllisimmiksi. Hoivayhteisöjen kulttuurihyvinvointitoiminnan ja taiteilijoiden työskentelymahdollisuuksien näkökulmasta tutkimukseni nostaa näkyville pitkäkestoisuuden ja monialaisen yhteistyön merkityksen. Pitkäkestoinen työskentely hoivayhteisöissä mahdollistaa taiteilijoiden tutustumisen hoitohenkilöstöön, asukkaisiin ja toimintakulttuuriin. He myös pääsevät vaikuttamaan hoivayhteisön kulttuurihyvinvointitoimintaa koskevaan päätöksentekoon hoitohenkilöstön ja lähijohdon rinnalla. Lyhytkestoisilla taidehankkeilla tai kertaluonteisilla, hoivayhteisöjen arjesta irralleen jäävillä taiteilijavierailuilla ei ole merkitystä hoivayhteisöjen kulttuurihyvinvoinnin rakentumisessa.
Taiteilijoiden ja kulttuurihyvinvoinnin integroitumista haastavat lisäksi hoitohenkilöstön vähyys, kiire ja rutinoitunut toimintakulttuuri, erilaiset tiedonkulun ja viestinnän ongelmat sekä taiteilijoiden sosiaalisen tuen puute, joka heijastuu heidän työssä jaksamiseensa. Jotta taiteilijat ja kulttuurihyvinvointitoiminta integroituisivat hoivayhteisöjen arkeen, tarvitaan rakenteiden, organisoitumisen, koordinaation ja johtamisen tarkastelua ja pitkäjänteistä kehittämistä.
Sosiaalipedagogisen teorian näkökulmasta tutkimukseni osoittaa, että sosiaalipedagogisen työotteen teoreettinen jäsennys soveltuu hoivayhteisöjen kulttuurihyvinvointitoiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Sillä voidaan jäsentää myös taiteilijoiden työotetta. Sosiaalipedagoginen työote mahdollistaa taiteilijalle työskentelyn kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen pohjautuvan ammatillisen identiteetin mukaisesti. Tutkimuksen kontribuutio sosiaalipedagogiselle teorialle on kehollisuuden määritteleminen omaksi erilliseksi periaatteekseen työotteen jäsennyksessä. Kehollisuuden huomioiminen ja tunnistaminen voivat vahvistaa erityisesti muistisairaiden iäkkäiden ihmisten itseilmaisua, vastavuoroista vuorovaikutusta ja dialogista kohtaamista. Kehollisuuden tunnustaminen sosiaalipedagogisessa työssä haastaa mekanistista maailmankuvaa ja ohjaa kohti tunnistavaa, improvisoivaa ja kokemuksellista kohtaamista ja kokonaisempaa maailmasuhdetta. Tutkimuksessani esitän myös, että sosiokulttuurinen innostaminen on oma erillinen työotteensa, joka soveltuu taiteilijoiden työn jäsentämiseen.
Yhteiskunnallisesti merkityksellistä on se, että tutkimuksen tuloksia julkaistaan taidealan ulkopuolella, sillä liian usein tutkimus taiteesta ja taiteilijan työstä jää taidealan sisäiseksi keskusteluksi. Tutkimuksellani rakennan siltaa kohti kokonaisvaltaisempaa, elämäkeskeistä ikääntyneiden hoivakulttuuria. Taiteilijoilla on tärkeä rooli sekä ikääntyneiden että kaikenikäisten ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä ja ajankohtaisessa sosiaali-, terveys- ja hyvinvointipalvelujen uudistamisessa.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tutkimukseni tuloksia voidaan hyödyntää sosiaali-, terveys- ja kulttuurialojen monialaisessa yhteistyössä. Tulokset ovat sovellettavissa paitsi kulttuurihyvinvointitoiminnan suunnittelussa ja käytännön toteuttamisessa myös laadun ja vaikuttavuuden arvioinnissa. Sosiaalipedagogisen työotteen jäsennys, kehollisuuden ominaispiirteellä vahvistettuna, tarjoaa ikääntyneiden palveluissa työskenteleville tai siitä kiinnostuneille taiteilijoille sekä käytännöllisiä että teoreettisia työkaluja. Tutkimus tarjoaa myös reflektio- ja tietopohjaa ammatillisen identiteetin ja työotteen jäsentämiseen ja vahvistamiseen. Tutkimusta voidaan hyödyntää sekä sosiaali- ja terveysalojen koulutuksessa että taiteilijakoulutuksessa, taiteilijoiden täydennyskoulutuksessa sekä sosiaali- ja terveyssektorilla työskentelevien taiteilijoiden mentoroinnissa
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Tutkimusaineistoni muodostuvat kirjallisuuskatsauksesta ja 14 taiteilija-ammattilaisen teemahaastattelusta. Analyysimenetelminä käytin aineistolähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia sekä diskurssianalyysia. Väitöskirjani koostuu yhteenvedosta sekä seuraavista väitöstutkimusprosessin (v. 2020–2024) aikana julkaistuista osatutkimusartikkeleista:
- Nuutinen Teija, Laulainen Sanna & Salonen Arto O. 2021. Taiteilija-ammattilaiset kulttuurihyvinvoinnin toimijoina ikääntyneiden hoivayhteisöissä. Gerontologia 35 (3), 231–248. DOI: https://doi.org/10.23989/gerontologia.102736
- Nuutinen Teija, Laulainen Sanna & Salonen Arto O. 2022. Taiteilijat kulttuurihyvinvointitoiminnan rajapinnoilla. Tutkimus taiteilija-ammattilaisista ikääntyneiden hoivayhteisöissä. Yhteiskuntapolitiikka 87 (5–6), 502–512. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022112466749
- Nuutinen Teija, Laulainen Sanna & Salonen Arto O. 2023. Taiteilijoiden työote ja ammatillisten identiteettien neuvottelut ikääntyneiden hoivayhteisöissä. Sosiaalipedagogiikka, 24, 13–44. DOI: https://doi.org/10.30675/sp.126203
Lisätietoja:
YTL Teija Nuutinen, teija.nuutinen@uef.fi, 0503005533
YTL Teija Nuutisen sosiaalipedagogiikan alaan kuuluva väitöskirja Taiteilijoiden ammatillinen toimijuus ja työote ikääntyneiden hoivayhteisöissä tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori, dosentti Maria Huhmarniemi Lapin yliopistosta ja kustoksena professori Arto O. Salonen Itä-Suomen yliopistosta.