Sosiaalityön alan väitöskirja tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa Kuopionkampuksella ja verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöstutkimus tarkastelee ikääntyneille suunnattujen palveluohjausmallien vaikuttavuutta. Tutkimus kiinnittyy laajemmin sosiaalipalveluiden vaikuttavuuden arvioinnin kysymyksiin ja siinä painottuu vaikuttavuuden arvioinnin metodologinen tarkastelu. Tähän liittyvää tutkimusta tarvitaan, sillä sosiaalipalveluiden vaikuttavuutta on tutkittu liian vähän.
Vaikuttavuustutkimuksella tuotetaan tietoa siitä, toimivatko sosiaalihuollon palvelut tai työmenetelmät tavoitellusti, esimerkiksi asiakkaiden hyvinvointia lisäävästi. Vaikuttavuustieto on tärkeää, jotta sosiaalihuollon asiakkaat saavat parhaan mahdollisen tuen haastaviin elämäntilanteisiinsa. Lisäksi rajallisilla resursseilla voidaan tuottaa paras mahdollinen hyöty, jos palvelut ja työmenetelmät valitaan niiden vaikuttavuuden perusteella. Sosiaalihuollossa on käytössä sellaisia tukimuotoja ja työmenetelmiä, joiden vaikuttavuutta ei ole lainkaan tutkittu.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Väitöstutkimus osoittaa, että tarkasteltujen palveluohjausmallien vaikuttavuus on osin toivotun kaltaista, mutta malleja tulisi myös kehittää edelleen. Palveluohjausmallien kehittämisessä tulisi hyödyntää prosessin arvioinnin kautta saatua tietoa esimerkiksi siitä, mitkä palveluohjauksen elementit ovat oleellisia ja mitkä muut tekijät ovat huomionarvoisia vaikuttavuuden kannalta.
Tutkimuksessa havaittiin myös, että moniulotteisten sosiaalihuollon palveluiden ja interventioiden vaikuttavuuden arviointi vaatii monitieteisyyttä, metodologista avoimuutta ja erilaisten tutkimuksellisten lähestymistapojen yhdistämistä.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tutkimuksen tuloksia palveluohjausmallien vaikuttavuudesta voidaan hyödyntää toimintamallien kehittämisessä ja käyttöön ottamisessa. Vaikuttavuuden arviointiin liittyviä metodologisia näkökohtia voidaan hyödyntää sosiaalipalveluiden vaikuttavuustutkimuksen vahvistamisessa ja toteuttamisessa. Innostavaa ja osin uutta on, että kokeellisia tutkimusasetelmia voidaan käyttää myös sosiaalipalveluiden vaikuttavuuden arvioinnissa.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöstutkimus on monimenetelmällinen ja siinä on hyödynnetty PROMEQ-hankkeessa vuosina 2016–2019 kerättyjä kysely-, haastattelu- ja havainnointiaineistoja. Keskeisenä tutkimusmenetelmänä on satunnaistettu kontrolloitu tutkimusasetelma, jota on Suomessa käytetty harvemmin sosiaalipalveluiden arviointitutkimuksessa. Moniulotteisen intervention arvioinnin näkökulmasta hankkeessa kehitetyn ryhmämuotoisen palveluohjausmallin tutkimukseen oli tarpeen yhdistää myös laadullinen tutkimusperinne interventioprosessin arvioimiseksi.
Mitä kehittämistarpeita sosiaalipalveluiden vaikuttavuustutkimuksessa on?
Sosiaalipalveluiden vaikuttavuustutkimuksen asemaa tulisi vahvistaa. Vaikuttavuuden tarkastelu on kirjattu sosiaalihuoltolakiin ja on keskeisessä asemassa myös sote-uudistuksen lainsäädännössä. Esimerkiksi sosiaalityössä pitäisi rohkeammin hyödyntää erilaisia tutkimusasetelmia ja -menetelmiä palveluiden ja tukimuotojen vaikuttavuuden arvioinnissa. Monitieteinen ja laaja-alainen lähestymistapa auttaa sosiaalityön tutkijoita kehittymään vaikuttavuustutkimuksen saralla.
Ymmärrys erilaisen tiedon merkityksestä vaikuttavuuden kokonaiskuvan muodostamisessa näyttää monilla tieteenaloilla lisääntyneen. Muiden tieteenalojen tietoa vaikuttavuuden arvioinnista voidaan hyödyntää myös sosiaalihuollossa toteutettavien moniulotteisten interventioiden vaikuttavuuden arvioinnissa. Lisäksi vaikuttavuustutkimukset tulisi suunnitella ja toteuttaa tapauskohtaisesti ja yhteistyössä käytännön toimijoiden kanssa.
YTM Hanna Ristolaisen sosiaalityön alaan kuuluva väitöskirja ”Ikäihmisten palveluohjausmallien vaikuttavuus. Monimenetelmällinen vaikutusten ja prosessin arviointi” tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa 3.6. klo 12.00 alkaen Snellmania-rakennuksen salissa SN201 sekä verkossa. Vastaväittäjänä toimii professori Marketta Rajavaara Helsingin yliopistosta ja kustoksena apulaisprofessori, dosentti Elisa Tiilikainen Itä-Suomen yliopistosta. Väitöstilaisuutta voi seurata verkossa.
Väittelijän painolaatuinen kuva ladattavissa verkossa
Lisätietoja:
Hanna Ristolainen, hanna.ristolainen(at)uef.fi