Kulttuurintutkimuksen ja kulttuuriantropologian alaan kuuluva väitös tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Tutkin väitöskirjassani Saamenmaan eteläpuoleisessa Suomessa esiintyvän, pohjoiseen ekosysteemiin ja kansanperinteisiin sidoksissa olevan shamanismin merkityksiä ja uudelleenkäsittämistä. Tutkimukseni havainnollistaa shamanistista kulttuuriperinnettä elävänä ja syväajallisena. Shamanistisen toiminnan tarkoitus on suunnattu luonnon tasapainoa varten, mikä kattaa myös monilajisen yhteisöllisen hyvinvoinnin. Tässä prosessissa shamaani käy läpi myös henkilökohtaisen elämänsä transformaatioita yksilönä. Aihepiirin tutkiminen on ajankohtaista, sillä näkemykseni mukaan shamanistista elämismaailmaa kokevien ja shamanismin harjoittajien määrä on kasvussa. Näkökulmani mukaan meille voi olla hyödyllistä kulttuurisen itsetuntemuksen kannalta tietää enemmän shamanistisista perinteistä ja animistisesta maailmankuvasta.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tutkimuksen perusteella voidaan esittää, että shamaanirumpuja syntyy ja niitä käytetään aktiivisesti Saamenmaan eteläpuoleisessa Suomessa. Ne ilmentävät ja tuovat näkyväksi shamaaniuden elpymistä ja voimistumista alueella. Tutkimuksen tuloksina rumpuun liittyviä merkityksiä määriteltiin yhteyden kokemisena perinteeseen, sielullisuuteen, luontoon sekä opastukseen ja hoivaan, jotka ilmenivät monipuolisina rummunkäyttötarkoituksina. Rumpuihin viitattiin haastatteluissa ”oman äänen voimistajina”, jota tulkitsen sekä yksilön oman voimaantumisen että samalla kollektiivisen shamanistisen äänen voimaantumisen kannalta. Rumpu tasapainottaa ihmisen asettumista luonnon rytmiin, ja siten osaksi elonkiertoa.
Tutkimukseni käsitteli myös shamanistisen haltioitumisen fenomenologiaa. Tutkimuksessa esitettiin haltioitumisen merkityksiä eksistentiaalisten tunteiden vahvistamisessa. Haltioituminen luo syvää eksistentiaalista yhteenkuuluvuuden tunnetta luonnon kanssa, mikä liittyy luonnon pyhyyden kokemiseen. Haltioitumisen kautta löytyy reitti luonnon kunnioittamiselle, arvostamiselle ja sen mukaisesti elämiselle planetaarista hyvinvointia edistäen ja samanaikaisesti paikallisia shamanistisia kulttuuriperinteitä ylläpitäen. Haltioitumisen kautta koettu planetaarinen inklusiivisuus lisää eudaimonista eli itselle parhaan ja merkityksellisen elämäntavan löytymiseen liittyvää hyvinvointia. Näin shamanistisella toiminnalla voi olla annettavaa yhteiskunnallisesti ja yhteisöllisesti aikakaudella, joita hallitsevat useat eri kriisit ja jolloin ihmisen toiminnasta on tullut pysyvä maapallon ekosysteemeihin vaikuttava voima.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Minua kiinnostaa erityisesti, kuinka shamanistiset toiminnot ja shamanismin perustana oleva animistinen maailmankuva voivat auttaa tänä polykriisin aikana. Kuinka animistis-shamanistinen maailmankuva ja sen mukaiset menetelmät voivat osaltaan tarjota luontokeskeisen ja kulttuurin syväajallisuuteen perustuvan ratkaisuvaihtoehdon kansanterveyden puolesta ja antroposeeniin ilmastonmuutokseen. Väitöskirjatutkimuksessani lähestyn näitä aiheita tutkiessani shamaaniuteen liittyviä muutoksia, jotka ulottuvat henkilökohtaisen itsetuntemuksen ja kulttuurisen itsetuntemuksen ulottuvuuksista parantamiseen ja shamanistiseen aktivismiin. Shamanismin merkitystä polykriisin ratkaisuvaihtoehtoihin tulisi tutkia vielä lisää, joten olisi tärkeää, että tutkimusrahoitusta olisi saatavilla myös shamanismin tutkimiseen. Esitän väitöskirjassani myös rohkeasti toimenpiteitä siihen, millaisia prosesseja yhteiskunnassa voisi olla, että sen hyödyt ja mahdollisuudet pääsisivät laajemmin yhteisölliseksi hyödyksi.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöskirjaprosessissani läpileikkaavana punaisena lankana on ollut autoetnografinen prosessi, jossa olen sisäpiiriläisenä pyrkinyt kuvaamaan sisältäpäin koettua shamanistista elämismaailmaa vuosien 2018–2024 aikana. Autoetnografia on ollut osana jokaista tutkimusartikkeliani. Minua on kiinnostanut tutkia shamaaniutta ja shamanismia kuitenkin myös laajemmin kuin vain omien kokemusteni kautta. Tärkeäksi nostan tekemäni temaattiset haastattelut shamaanirumpuja käyttävien kanssa, sekä yhden artikkelini osalta kollaboratiivinen etnografinen prosessini tietäjä-noita Miika Vanhapihan kanssa. Tutkimukseni on ollut itsenäinen prosessi eikä siihen ole liittynyt laajempaa tutkimusprojektia tai tutkimusryhmää.
Liittyykö väitöstutkimukseesi jotain muuta keskeistä, josta haluat kertoa tiedotteessa?
Pääsin esittelemään tutkimukseni tuloksia kesäkuun lopussa suurimpaan tähän asti järjestettyyn kansainväliseen shamanismin tutkijoiden ISARS 2026 -konferenssiin Etelä-Koreassa. Minulle erityisen kokemuksen tästä teki se, että sain rahoitettua konferenssimatkani Mesenaatti-joukkorahoituskampanjalla, ja matkaani tuki rahallisesti noin 90 ihmistä. Minua kosketti, että sain tukea tällä tavalla, kun sitä ei saanut muualta. Toivoisin kuitenkin tulevaisuutta koskien, että shamanismin tutkimukseen löytyisi kestäviä ja pitkäkestoisempia rahoitusratkaisuja. Kokemukseni mukaan shamanismin tutkimiseen tuntuu olevan lähes mahdoton saada tutkimusrahoitusta, mikä osaltaan vaikuttaa siihen kuinka paljon shamanismia tutkitaan ja siihen yhteiskunnalliseen asemaan, mikä shamanismilla on marginaalissa.
Lisätietoja: Helena Karhu, [email protected], 040 514 8788
