Sosiaalipsykologian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Väitöstilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöstutkimukseni pohjautuu vuonna 2021 kerättyyn haastatteluaineistoon, jossa on haastateltu oikeistopopulistisen Perussuomalaiset-puolueen sekä muiden suomalaisten puolueiden kannattajia (n=55). Väitöstutkimuksessani tutkin haastateltavien mielikuvia populismista ja populismin vetovoimasta. Lisäksi tarkastelen sosiaalisia kategorioita, joita haastateltavat rakentavat haastattelutilanteissa eli sitä, millaisia sosiaalisia rajoja ”meidän” ja ”heidän” välillä haastateltavat rakentavat puheessa sekä millaisia päämääriä näiden rajojen rakentaminen palvelee. Tutkimus ammentaa kolmesta sosiaalipsykologian lähestymistavasta: sosiaalisten representaatioiden lähestymistavasta, sosiaalisen identiteetin lähestymistavasta sekä kriittisestä diskursiivisesta psykologiasta.
Aikaisemmassa sosiaalipsykologisessa tutkimuksessa populismi on määritetty sosiaalisen identiteetin prosessiksi, jossa ihmisten käsitys itsestä määrittyy paljolti heidän ryhmäjäsenyyksiensä perusteella. Lähestymistavan mukaan populismille on keskeistä ihmisten luokittelu sisä- ja ulkoryhmiin. Huolimatta siitä, että jaottelu ”meihin” ja ”heihin” on populismille määritelmällistä, vain harvoissa aikaisemmissa tutkimuksissa on tarkasteltu sitä, miten tämänkaltainen jaottelu ilmenee ja rakentuu maallikoiden puheessa, ja mitä käytännön seurauksia jaottelulla on. Populismia käsittelevä tutkimus on myös pitkälti rajautunut joko tarkastelemaan populistipoliitikkojen viestintää tai tunnistamaan syitä, jotka selittävät populististen puolueiden kannattajien äänestyspäätöstä.
Väitöstutkimukseni lähtökohta puolestaan on se, ettei populismia ja siihen liittyviä mielikuvia tulisi tutkia ainoastaan populististen puolueiden kannattajien keskuudessa, vaan myös laajemmassa äänestäjäkunnassa. Tämän vuoksi tutkimuksessa on haastateltu sekä populistipuolueiden että muiden puolueiden äänestäjiä. Tarkastelenkin populismia moniulotteisena sosiaalipsykologisena ilmiönä, jonka taustalla vaikuttavat ryhmien väliset suhteet sekä mielikuvat toisista ihmisistä. Aihetta on tärkeä tutkia, jotta voitaisiin syventää ymmärrystä populististen puolueiden vetovoimasta.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Väitöstutkimus osoittaa, miten jakolinjat populistiseksi määritellyn Perussuomalaisen puolueen ja muiden puolueiden äänestäjien välillä rakentuvat maallikkopuheen tasolla. Tutkimuksen perusteella perussuomalaisten kannattajien puheessa korostui kokemus oman sisäryhmän uhriasemasta. Sen nähtiin olevan seurausta vahingollisista toimista ja ennakkoluuloista, joita ”toiset” kohdistivat sisäryhmään. Esimerkiksi poliittisten päättäjien kuvattiin ajavan ensisijaisesti ”joidenkin toisten” etuja, ja ohittavan koetun sisäryhmän intressit.
Tutkimuksessa havaitsin myös, että haastatteluissa sekä perussuomalaisten että muiden puolueiden kannattajat loivat erontekoja koettujen sisä- ja ulkoryhmien jäsenille selittäessään omaa ja toisten poliittista toimintaa. Muiden puolueiden kannattajat kuvasivat populististen puolueiden kannattajia vähemmän poliittisesti valveutuneiksi. Näin he rakensivat erontekoja populistipuolueiden kannattajien ja muiden puolueiden kannattajien välille ja marginalisoivat perussuomalaisten ja sen kannattajien poliittisia näkemyksiä. Toisaalta puheessa rakennettujen sosiaalisten kategorioiden kautta perussuomalaisten kannattajat pystyivät kyseenalaistamaan alisteiseksi kokemaansa sosiaalista asemaa sekä perustelemaan poliittista toimintaansa ja ajatteluaan.
Tutkimus havainnollistaa, miten yksilöiden poliittinen ajattelu ja poliittinen toiminta ovat sidoksissa ja muodostuvat suhteessa toisiin ihmisiin. Väitöskirja lisää ymmärrystä siitä, miten ihmisten käsitykset sosiaalisista kategorioista sekä toisten poliittisista ja heihin itseensä kohdistuvista näkemyksistä vaikuttavat siihen, miten he ymmärtävät sosiaalista ja poliittista todellisuutta ja toimintamahdollisuuksiaan osana sitä.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Poliitikkojen ja muiden poliittisten päätöksentekijöiden tulisi nykyisestään voimistaa kaikkien äänestäjien kokemusta siitä, että heidän asiansa on edustettuna poliittisessa päätöksenteossa. Tutkimusten tulosten perusteella perussuomalaisia äänestäneiden haastatteluissa korostui kokemus siitä, että poliittiset päätöksentekijät ajavat ensisijaisesti ”toisten” intressejä. Tämänkaltaisen kokemuksen vähentäminen voisi vähentää tarvetta populistisille toimijoille, joiden poliittinen viesti nojaa poliittisen eliitin vastustamiseen. Tämä voisi laajentaa poliittista osallistumista nykyisestä.
Haastatteluissa populismi-termiin liitettiin pääasiassa negatiivisia mielleyhtymiä ja termiä käytettiin puheessa paitsi kuvaamaan poliittista viestintää tai tyyliä, myös vähättelemään ja kritisoimaan populististen puolueiden poliittisia näkemyksiä. Tutkimukseni tulokset viittaavat siihen, että tämä jälkimmäinen puhetapa voi etäännyttää populististen puolueiden äänestäjiä ja osaltaan voimistaa populististen puolueiden vetovoimaa. Julkisen keskustelun sekä arkisen vuorovaikutuksen tasolla tutkimukseni tulokset peräänkuuluttavatkin nykyistä suurempaa itsekriittisyyttä populismi-termin käytöstä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöstutkimukseni on laadullinen tutkimus, joka pohjautuu vuonna 2021 kerättyyn haastatteluaineistoon. Haastatteluaineisto koostuu 55 maallikkohaastattelusta, joissa haastateltiin sekä oikeistopopulistisen Perussuomalaiset-puolueen (n=25) sekä muiden suomalaisten puolueiden (n=30) kannattajia heidän näkemyksistään erilaisista poliittisista aiheista. Aineiston analyysissa olen hyödyntänyt erilaisia diskursiivisen tutkimuksen lähestymistapoja. Analyysissa olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten haastateltavat rakensivat puheessaan sosiaalisia sisä- ja ulkoryhmiä kuvatessaan omaa ja toisten poliittista ajattelua ja toimintaa. Väitöskirjatutkimukseni on toteutettu osana laajempaa kansainvälistä tutkimusprojektia (Mobilizing populism), jonka rahoittaja on Suomen akatemia. Projektinjohtajana toimii sosiaalipsykologian professori Inari Sakki Helsingin yliopistolta. Väitöskirjani ovat ohjanneet Jari Martikainen (Itä-Suomen yliopisto), Inari Sakki (Helsingin yliopisto) sekä Eemeli Hakoköngäs (Helsingin yliopisto).
YTM Helena Rovamon sosiaalipsykologian alaan kuuluva väitöskirja Aren't they accusing the Finns Party of being populist?" – Dialogical construction of social categories in Finnish voters' discourse tarkastetaan yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii senior lecturer Sandra Obradović (Open University, United Kingdom) ja kustoksena apulaisprofessori Jari Martikainen Itä-Suomen yliopistosta.