Oikeustieteiden laitoksen julkaisut

Artikkelikäsikirjoitukset ja suomenkielinen tiivistelmä siitä tulee lähettää doc. tai rtf -tiedostona päätoimittajalle (ismo.polonen@uef.fi) toukokuun loppuun mennessä. Kirjoitusten tulee olla jo tässä vaiheessa huoliteltuja ja kirjoitusohjeiden mukaan laadittuja. Toimituksen esitarkastuksessa hyväksytyt käsikirjoitukset lähetetään anonyymeille refereille arvioitavaksi. Vuosikirjassa käytetään pääsääntöisesti kahta ulkopuolista arvioitsijaa. 

Artikkeleiden suosituslaajuus on 25–80 sivua (tekstin enimmäispituus 30 000 sanaa). 

Vuosikirjassa julkaistavien artikkeleiden rakenne on seuraava: 

• otsikko 
• kirjoituksen englannin kielinen otsikko  
• viisi hakusanaa suomeksi ja englanniksi 
• suomenkielinen tiivistelmä (laajuudeltaan enintään 1 s.) 
• sisällysluettelo 
• leipäteksti 
• lähdeluettelo 
• oikeustapaushakemisto 
• lyhenneluettelo, jos lyhenteitä on käytetty 

Artikkelien kirjoittajaohjeet 

1. Yleisiä kirjoittajaohjeita 

• Korostettavien sanojen tehostekeinona (esim. nimet) käytetään kursivointia. Alaviitteessä henkilön nimi kursivoidaan aina, tekstissä nimen esiintyessä asiayhteydessään ensimmäisen kerran. 
• Kuviot ja taulukot numeroidaan juoksevasti. Kuvion otsikointi sijaitsee kuvion yläpuolella ja taulukoiden otsikointi taulukoiden alapuolella. Kuvioiden ja taulukoiden tulee olla selkeitä ja luettavissa myös printtiversiossa. Huolehdi myös, että leipäteksti sisältää asianmukaisen viittauksen kuvioon tai taulukkoon. 
• Säädökset (ml. EU-säädökset) dokumentoidaan leipätekstissä yleisen viittaustavan mukaisesti. Ensimmäisen kerran säädös mainittaessa kerrotaan säädösnumero ja mahdollisesti käytettävä lyhenne, esimerkiksi perustuslaki (731/1999, PL). EU-säädöksiin viitattaessa ensimmäisen kerran leipätekstissä ilmoitetaan säädöksen lyhennetty nimi, säädöskokoelman numero, (mahdollinen) lyhenne, esim. vesipuitedirektiivi (2000/60/EY, VPD). EU-säädöksen virallinen nimi kerrotaan alaviitteessä, kun säädös mainitaan ensimmäisen kerran. 
• Otsikot numeroidaan juoksevasti. Pääotsikon ja sitä seuraavan alaotsikon väliin ei tule lähtökohtaisesti sijoittaa tekstiä. 
• Tekstin kieli- ja ulkoasun tulee olla huoliteltu. 

2. Lähdeviittaaminen ja lähdeluettelo 

2.1 Lähdeviittaukset 

• Artikkeleissa ja katsauksissa lähdeviitteet merkitään leipätekstiin alaviitteinä. Lähteiden täydelliset tiedot ilmaistaan lähdeluettelossa. 
• Alaviitenumero tulee tekstissä aina lähtökohtaisesti pisteen jälkeen. Tästä pääsäännöstä on kaksi poikkeusta. 1) Jos viittaus koskee selvästi vain virkkeen sisällä olevaa yksittäistä käsitettä, alaviitenumero voidaan sijoittaa keskelle virkettä. 2) Kappaleen lopussa alaviitenumero voidaan poikkeuksellisesti sijoittaa ennen pistettä, jos viittaus kohdistuu selvästi vain kappaleen viimeiseen virkkeeseen ja tämä olisi muutoin epäselvää. 
• Alaviitteessä viittaustapa kirjallisuuslähteeseen on seuraava: kirjoittajan sukunimi (kursivoidaan) – vuosiluku – s. – sivu(t), esim. Kumpula 2004, s. 23–25. 
• Myös virallislähteet, kuten hallituksen esitykset sekä komission ja ympäristöministeriön julkaisut, kursivoidaan alaviitteissä. 
• Alaviitteissä lähteet erotetaan puolipistein, esimerkiksi Aaltonen 2023, s. 1; Mäkelä 2024, s. 8–20. 
• Huomaa, että sivunumeroiden välissä käytetään ajatusviivaa, ei yhdysviivaa. 
• Jos kirjoittajia on enemmän kuin kolme, viitataan alaviitteessä ensimmäiseen kirjoittajaan seuraavassa muodossa (Kirjoittaja ym. 2004). Tämä ilmaistaan myös lähdeluettelossa lähteen tietojen perässä. 
• Alaviitteissä lähteet pääsääntöisesti listataan vanhimmasta lähteestä tuoreimpaan. Tästä voi poiketa, jos tarve erityisesti korostaa tietyn lähteen merkitystä. 
• Internetlähteisiin viitataan alaviitteissä soveltuvin osin kirjallisuuden alaviitesääntöjä noudattaen. Internetsivuihin viitattaessa voidaan käyttää ilmaisua ”kohta”. Alaviitteessä mainitaan internetlähteestä sivun (esim. Hyvinvointioikeuden instituutti, kohta Blogitekstejä)  tai internetjulkaisun nimi (esim. Lainkirjoittajan opas, kohta 19, Säädöksiin ja määräyksiin viittaaminen). Internetosoite ja vierailupäivämäärää koskevat tiedot ilmoitetaan lähdeluettelossa. 
• Alaviitteissä voidaan käyttää peräkkäisten samojen alaviitteiden osalta merkintää Ibid. Sen sijaan alaviitteen sisältämää lähdetietoa ei tule esittää viittaamalla toisen alaviitteen sisältöön (esimerkiksi alaviitteeseen 10 kirjoittaa ”alaviite 2), mainittua Ibid -poikkeusta lukuun ottamatta. 

2.2 Lähdeluettelo 

• Lähdeluettelossa lähteet olisi hyvä pyrkiä luokittelemaan seuraaviin ryhmiin: kirjallisuus, virallislähteet (tai kirjallisuus ja virallislähteet), internetlähteet, oikeustapaukset. Lähdeluettelossa voi käyttää myös muita täydentäviä luokitteluja ja sisällyttää sinne tietoja myös empiirisen tutkimuksen aineistosta (esim. haastattelut). 
• Varmista, että kaikki käytetyt lähteet ovat lähdeluettelossa ja että lähdeluettelossa ei ole ylimääräistä. Varmista, että viittaat alaviitteissä oikeaoppisesti ja systemaattisesti lähdeluettelossa esiintyviin lähteisiin. 
• Jokaisesta lähteestä ilmoitetaan kirjoittaja (tekijän nimi kursivoidaan), kirjoituksen nimi, tarvittaessa painostiedot sekä painopaikka ja painovuosi. Tiedot ilmoitetaan seuraavassa muodossa: Kumpula, Anne: Ympäristö oikeutena. Jyväskylä 2004. 
• Saman tekijän teokset ilmoitetaan julkaisemisjärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan. 
• Ulkomaisesta julkaisusta ilmoitetaan painopaikan sijasta kustantajan nimi. Tiedot ilmoitetaan seuraavassa muodossa: Hart, H.L.A.: The Concept of Law. Clarendon Press 1986. 
• Artikkeleista ilmoitetaan tekijä, kirjoituksen otsikko, julkaisun nimi ja vuosikerta sekä artikkelin sivunumerot. Esim. Pirjatanniemi, Elina: Ympäristökatastrofin uhrin oikeudellinen asema. Oikeus 2006, s. 538–557. 
• Kokoomateoksissa julkaistujen artikkeleiden tiedot ilmoitetaan seuraavasti: Vihervuori, Pekka: Luonnonsuojelun henkilörelaatiokysymyksiä. Teoksessa Pekka Vihervuori – Kari Kuusiniemi – Jari Salila (toim.): Juhlajulkaisu Erkki J. Hollo 1940 – 28/11 – 2000. Helsinki 2000, s. 353–377. 
• Mikäli julkaisussa käytetään volyymia, se ja lehden numero esitetään seuraavan esimerkin mukaisesti: Loughrey, Joan; Accountability and the Regulation of the Large Firm Lawyer. Modern Law Review 77(5) 2014, s. 732 762. Esimerkissä 77 on volyymi ja 5 lehden numero.  
• Internetistä saatavat sivustot merkitään lähdeluetteloon mainitsemalla sivun otsikko, sivun tuottaja tai sivusta vastaava (tekijä) sekä täydellinen internet-osoite tai -polku. Internetosoite sijoitetaan hakasulkujen sisään. Hakasulkujen perään tulee sulkuihin päivämäärä, jolloin sivua on katsottu. Esim. Hyvinvointioikeuden instituutti. [https://sites.uef.fi/hyvinvointioikeus/?lang=en] (13.4.2021) 
• HUOM! Internetlähteitä ovat tyypillisesti vain verkkosivut ja sosiaaliset median päivitykset. Esim. internetistä löytyvät pdf-dokumentit, joilla on kirjoittaja ja/tai otsikko, eivät yleensä ole internetlähteitä. 

Oikeustieteellisestä viittaustekniikasta voidaan tapauskohtaisesti poiketa (lähdeviittaukset tekstiin). Tästä on sovittava erikseen vuosikirjan päätoimittajan kanssa. 

Katsausten suosituslaajuus on 10–20 sivua (tekstin enimmäislaajuus 6 000 sanaa). Palstalle tarkoitetut tekstit pyydetään lähettämään julkaisuvalmiissa muodossa doc. tai rtf -tiedostona sähköpostitse päätoimittajalle (ismo.polonen@uef.fi).

Katsausten rakenne on seuraava:

• otsikko
• leipäteksti
• (lähdeluettelo)

Katsausten lähdeviitteet voivat olla alaviitteinä tai tekstin sisällä (muodossa Kumpula 2004, s. 23–25). Katsauksiin liitetään lähdeluettelo edellä olevien ohjeiden mukaan. Jos lähteitä on vähän, lähteen tiedot voidaan yksilöidä alaviitteessä, kun lähde mainitaan ensimmäisen kerran. Myöhemmin samaan lähteeseen viitattaessa mainitaan tekijä, ilmestymisvuosi ja sivunumerot. Tarvittaessa katsauksiin voidaan liittää oikeustapaushakemisto sekä lyhenneluettelo.