Anna Mäki-Petäjä-Leinonen tekee pioneerityötä Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella: vastaavaa professuuria ei ole Suomessa eikä liioin maailmalla.
Oikeustieteiden tohtori Anna Mäki-Petäjä-Leinonen on aloittanut vanhuusoikeuden professorin vakituisessa tehtävässä Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella kesäkuun alussa. Hänen tehtävänsä on ainutlaatuinen, sillä vastaavalla nimikkeellä toimivaa professoria ei ole Suomessa eikä tiettävästi maailmallakaan.
– Voi sanoa, että tämä on pioneerityötä. Tietääkseni vanhuusoikeuden professuurin nimikettä ei ole muualla. Vanhuusoikeudellista tutkimusta tehdään, mutta usein toisen nimikkeen alla, Mäki-Petäjä-Leinonen sanoo.
Mäki-Petäjä-Leinosen kohdalla vanhuusoikeuden professuuri on hyvin perusteltu nimike. Hän väitteli dementoituvan henkilön oikeudellisesta asemasta Helsingin yliopistossa vuonna 2003, ja perheoikeuden väitöstutkimuksensa yhteydessä hän määritteli vanhuusoikeudellisen tutkimusalueen. Sen jälkeen alueelta on tullut muitakin väitöskirjoja.
– Kaikki, mitä olen tehnyt tutkimuksen saralla, on liittynyt ikääntyviin ihmisiin.
Sittemmin vanhuusoikeudellinen tutkimus on noussut yhä tärkeämmäksi myös kansainvälisesti. Esimerkiksi viitisenkymmentä eurooppalaista vanhuusoikeuden tutkijaa oli mukana perustamassa European Law and Aging Network -verkostoa keväällä 2019.
Kun saamme lisää tietoa ihmisten kokemuksista, voimme pyrkiä vaikuttamaan siihen, miten lakeja kehitetään, jotta ihmisten elämä olisi mahdollisimman hyvää.
Anna Mäki-Petäjä-Leinonen
Vanhuusoikeuden professori
Itsemääräämisoikeuslaki ja eutanasian sääntely herättävät keskustelua
Vanhuusoikeuden professori tarkastelee oikeudellisia kysymyksiä ja ongelmakohtia, jotka liittyvät ennen kaikkea ikääntyviin. Niin sanottuihin haavoittuviin erityisryhmiin kuuluvat esimerkiksi elämänkaaren äärilaidoissa olevat lapset sekä vanhukset, joiden toimintakyky on heikentynyt.
– Lapset ovat vasta kasvamassa kohti täyttä toimintakykyisyyttä, ja toisessa ääripäässä ikääntyvien toimintakyky voi haurastua. Suurin osa ikääntyvistä on toki toimintakykyisiä loppuun saakka, mutta tiedetään, että muistisairaudet koskettavat laajasti ikääntyviä ihmisiä. Elämänkaaren loppupäässä haavoittuvuuskysymykset nousevat esille, Mäki-Petäjä-Leinonen kertoo.
Vanhuusoikeus on perinteisesti pohjautunut oikeusdogmaattiseen tutkimukseen, mutta nyt sitä on lähdetty viemään yhä enemmän empiirisen oikeustutkimuksen suuntaan. Tutkimuksen keskiössä ovat ikääntyvien ihmisten kokemukset oikeuksiensa toteutumisesta.
– Kun saamme lisää tietoa ihmisten kokemuksista, voimme pyrkiä vaikuttamaan siihen, miten lakeja kehitetään, jotta ihmisten elämä olisi mahdollisimman hyvää.
Vanhuusoikeuden viimeaikaiset kysymykset ovat liittyneet muun muassa vuoden 2019 hoivakriisiin, joka kulminoitui tehostetun palveluasumisen yksiköiden toimintaan ja resurssointiin. Myös edunvalvontakysymykset ovat olleet pinnalla, ja niihin liittyy erityisesti kysymys siitä, miten ikääntyvän ihmisen asioita hoidetaan, jos hän ei enää itse siihen kykene. Tekemällä ennakkoon hoitotahdon tai edunvalvontavaltuutuksen henkilö voi vaikuttaa siihen, miten asiat hoidetaan mahdollisen vajaakykyisyyden aikana. Tämä tukee myös vajaakykyisen yksilön itsemääräämisoikeuden toteutumista.
Yhtenä ajankohtaisena aiheena on itsemääräämisoikeuslain laatiminen, joka on aloitettu uudelleen sosiaali- ja terveysministeriössä. Kaksi aiempaa esitysluonnosta kaatuivat edellisillä hallituskausilla. Mäki-Petäjä-Leinonen pitää tärkeänä, että ministeriö on nostanut asian uudelleen esille. Lain laatimisen taustaksi löytyy myös tutkimustietoa, miten vapauden rajoitustoimenpiteitä on jouduttu käyttämään sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Mäki-Petäjä-Leinonen on mukana myös sosiaali- ja terveysministeriön työryhmässä, jossa selvitetään elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa, itsemääräämisoikeutta sekä saattohoitoa ja eutanasiaa koskevia sääntelytarpeita.
– Palliatiivisesta hoidosta ja saattohoidosta olemme liikuttavan yksimielisiä, mutta eutanasian kysymykset jakavat mielipiteitä. Niihin liittyy eettisiä ja yksilöiden elämänkatsomukseen liittyviä kysymyksiä. Siinä ollaan tekemisissä hyvin herkkien asioiden kanssa.
Monitieteiset tutkimusverkostot tärkeässä roolissa
Anna Mäki-Petäjä-Leinonen on ollut perustamassa Hyvinvointioikeuden instituuttia oikeustieteiden laitoksen yhteyteen vuonna 2018. Instituutti kokoaa yhteen tutkijoita, jotka ovat kiinnostuneita hyvinvoinnin ja haavoittuvien ihmisten oikeudellisen aseman ja oikeusturvan tutkimisesta.
Hyvinvointioikeuden instituutin tutkijat ovat mukana kahdessa Itä-Suomen yliopiston monitieteisessä tutkimusyhteisössä. Mäki-Petäjä-Leinosen johtama Neuroetiikka ja oikeudet -tutkimusryhmä on osa neurotieteiden tutkimusyhteisöä (NEURO), joka tutkii hermostoa rappeuttavien sairauksien ja epilepsian kysymyksiä uusista näkökulmista, joissa biologisen neurotieteen osaaminen yhdistyy datatieteisiin, neuroinnovaatioihin ja vastuulliseen potilaslähtöiseen tutkimukseen. Vaikuttavuus sosiaali- ja terveyspalveluissa -tutkimusyhteisö tuottaa puolestaan vaikuttavuus- ja kustannus-vaikuttavuustietoa sosiaali- ja terveyspalveluista sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä.
– Monitieteinen yhteistyö on meille todella tärkeää. Esimerkiksi neurotieteiden tutkimusyhteisössä on selvästi yhteinen tahtotila tarkastella kokonaisvaltaisemmin muistisairaiden ja epilepsiaa sairastavien ihmisten kysymyksiä.
Seuraavaksi Mäki-Petäjä-Leinosen ryhmä kehittää kanssatutkijuutta yhdessä professori Päivi Erikssonin vetämän Neuro-impakti ja innovaatio -tutkimustiimin kanssa. Ikääntyvät ihmiset, muistisairaat ja heidän läheisensä pääsevät osallisiksi tutkimukseen sen kaikissa vaiheissa.
– Noudatamme tutkimusfilosofiaa, jossa hyväksytään, että monet muistisairaat ja muut toimintakyvyltään heikentyvät ihmiset kykenevät edustamaan itseään tai puhumaan niiden puolesta, jotka eivät siihen itse enää kykene. Ikääntyvät ihmiset, muistisairaat, heidän läheisensä ja edunvalvontajärjestönsä otetaan mukaan suunnittelemaan ja tekemään tutkimusta yhdessä sekä edistämään heidän oikeuksiaan, Mäki-Petäjä-Leinonen korostaa.
Anna Mäki-Petäjä-Leinonen
- Vanhuusoikeuden professori, Itä-Suomen yliopisto, 1.6.2021-
- Oikeustieteiden tohtori, Helsingin yliopisto, 2003
- Vanhuusoikeuden dosentti, Lapin yliopisto, 2014
- Perheoikeuden dosentti, Helsingin yliopisto, 2012
Tärkeimmät tehtävät
- Vanhuusoikeuden yliopistonlehtori ja Hyvinvointioikeuden instituutin johtaja, Itä-Suomen yliopisto, 2018-2021
- Yliopistotutkija, Itä-Suomen yliopisto, 2016-2017
- Yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, 2014-2015
- Tutkija, Helsingin yliopisto, 2010-2014
- Edunvalvonta-asiamies, Muistiliitto, 2004-2009
