Avoimen tieteen tiellä mutkia ja mäkiä

Avoin tiede lukeutuu näkyvimpiin sanapareihin tiedeyhteisössä viime vuosina. Avoin tiede sisältää suuren lupauksen tiedon demokratiasta, ja se nähdään yleismaailmallisesti hyvää tekevänä. YK:n ihmisoikeuksien julistuksen sanoin ”jokaisella on oikeus päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomista eduista”.

Miten kukaan voisi olla eri mieltä tiedon avoimuuden kauniista periaatteista? Kenellä voisi olla vastaväitettä tutkimusjulkaisujen, -aineistojen ja -menetelmien avoimuuteen?

Avoimuus merkitsee muutoksia tiedon hallinnassa, jakamisessa ja säilyttämisessä, ja se haastaa myös tiedekustantamisen perinteet. Arvostetut tieteelliset kustantajat ovat tehneet hyvinkin tuottoisaa bisnestä tutkimusartikkeleiden julkaisemisella. Kansainvälisesti tiedejulkaisemisen vuosituotoksi arvioitiin yli 22 miljardia euroa Guardian-lehden artikkelissa vuonna 2017. Samalla maineikkaimpien tiedelehtien arvioitiin tuottavan jopa kymmeniä prosentteja voittoa.

Vaatimus tutkimusjulkaisujen avoimuudesta asettuukin vastahankaan kansainvälisen tiedejulkaisemisen ansaintalogiikan kanssa.

– Tieteelliset kustantajat katsovat karsaasti, että heiltä viedään bisnestä alta. Nyt on lähdetty siihen, että tieteelliset artikkelit voidaan ostaa avoimeksi kustantajilta. Näin kustannus vieritetään yliopistoille tai tutkijoille, kuvaa kirjastonjohtaja Ari Muhonen Itä-Suomen yliopistosta.

Toisaalta sekin tulee ymmärretyksi, että jonkun on maksettava lasku.

– Kustannuspuolella tehdään töitä, jotka maksavat oikeasti. Avoin tiedekään ei voi olla ilmaista. Missä vaiheessa maksu kerätään, se on tässä kysymys. Kustannuksia tulee joka tapauksessa, muistuttaa avoimeen tieteeseen perehtynyt tietoasiantuntija Tomi Rosti Itä-Suomen yliopiston kirjastosta.

Tieteen avoimuutta mutkistaa myös tutkijoiden ansioitumisen sitominen maineikkaisiin tieteellisiin lehtiin. Kansainvälisen tiedeyhteisön ja tutkimusrahoittajien silmissä saa eri tavoin arvostusta, jos tutkimusryhmän artikkeli julkaistaan Naturen, Sciencen tai Cellin kaltaisissa tiedejulkaisuissa.

– Tutkimuksen meriitti syntyy tällöin lehdestä, ei artikkelista itsestään. Jos avoimessa tieteessä meriitti ei synny lehdestä, niin mistä sitten? Pitää muistaa, että tieteelliset lehdet järjestävät myös vertaisarvioinnin artikkeleilla. Vaikka kaikki tieto saataisiin avoimesti, tarvitaan myös tieteellisiä lehtiä, arvioi Muhonen.

Painetta avoimeen julkaisemiseen tuo vastaavasti se, että tutkimusrahoittajat ovat alkaneet vaatia ja edellyttää rahoittamaltaan tutkimukselta avoimen tieteen periaatteiden noudattamista.

Kansalliset linjaukset rakentuvat vähitellen

Vaikka avoimen tieteen tiellä piisaa mutkia ja mäkiä, tieteen ja tutkimusdatan avoimuutta edistetään kaiken aikaa kansallisesti. Myös Itä-Suomen yliopisto on mukana laatimassa avoimen tieteen ja tutkimuksen kansallisia linjauksia. Tomi Rosti on vetänyt avoimen tutkimusdatan osalinjausta työssä, jota koordinoi Tieteellisten seuran valtuuskunta.

– Avoimen tieteen politiikan julistus muotoutuu pala kerrallaan, ja osalinjaukset sisältävät suosituksia avoimen tieteen toimijoille. Linjausten kattava kokonaisuus on syntynyt viime vuosien aikana, kertoo Rosti.

Suomessa näkökulma avoimen tieteen politiikkaan on Rostin mukaan laajempi kuin muissa Pohjoismaissa.

– Pohjoismaissa ja Baltian maissa avoimen tieteen painopiste on enemmän infra- ja datapuolella, kun taas Suomessa on kohtalaisen kattavasti huomioitu avoimen tieteen laaja kenttä. Suomessa halutaan myös osallistaa tiedeyhteisöä avoimen tieteen kehittämistyöhön.

Myös Muhosen mukaan avoimen tieteen vahvuus Suomessa on kokonaisvaltaisessa ajattelussa. Avoin osallistaminen kansallisiin linjauksiin on tarkoittanut parempaa sitoutumista mutta samalla hitaampaa etenemistä. Toimijoista varsinkin yliopistojen kirjastot ja tutkimushallinnot ovat edistäneet avointa tiedettä. Julkaisujen avoimuudessa useimmat suomalaiset yliopistot ovat päässeet siihen, että 80 prosenttia tutkijoiden vertaisarvioiduista artikkeleista on vapaasti saatavissa.

– Yliopistokirjastojen rooli avoimen tieteen kehittämisessä on ollut vankka, mutta yliopistot ovat edenneet eri tahdissa. Myös Itä-Suomen yliopistossa pitää tarkastella omaa avoimen tieteen politiikkaa, jotta se rimmaa kansallisten linjausten kanssa. Siksi on perustettu avoimen tieteen työryhmä, jota vedän. Siitä työ lähtee eteenpäin meillä, kertoo Muhonen.

Tietosuoja haastaa ihmis- ja terveystieteiden avointa dataa

Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistuksen mukaan ”tutkimusaineistot ja -menetelmät ovat niin avoimia kuin mahdollista ja niin suljettuja kuin välttämätöntä”. Itä-Suomen yliopiston monitieteisessä tiedeyhteisössä tutkimusaineistojen ja -menetelmien avoin saatavuus etenee eri tahtiin tieteenalakohtaisesti.

– Luonnontieteissä tutkimusdatan ja menetelmien avoin jakaminen on kohtalaisen helppoa. Esimerkiksi ilmastodataa jaetaan kansainvälisesti, mutta heti kun käännytään henkilötietoihin tutkimusdatassa, ollaan pienissä haasteissa, muistuttaa Rosti.

Euroopan datastrategiaan sisältyy niin sanotut FAIR-periaatteet, joiden on tarkoitus tehdä datasta löydettävää, saavutettavaa, yhteentoimivaa ja uudelleenkäytettävää. Muhosen mukaan FAIR-periaatteet tukevat avoimuutta luonnontieteissä, mutta ihmistieteissä ja terveystieteissä asia mutkistuu. Niiden parissa on usein huomioitava henkilötiedot ja tunnisteet, ja EU:n yleinen tietosuoja-asetus määrittelee tarkoin henkilötietojen käyttämistä. Tämä teettää töitä niin yliopistojen tieto- kuin lakiasiantuntijoiden parissa.

– Data voi olla melkein mitä vain. Dataa ovat esimerkiksi vesinäytteet, lääketieteelliset näytteet ja kyselytutkimuksen tulokset. Näissä on huomioitava, mitä tietoa voidaan antaa ulos. Datan avaaminen kannattaa aloittaa sieltä, missä se on mahdollista saattaa avoimeksi. Se on valtava kenttä kaikkineen, Muhonen sanoo.

Aineistonhallinta huomioon jo tutkimuksen suunnittelussa

Datan avaamisesta voi syntyä harhakuva, että kaikki tutkimusdata olisi avoimen tieteen hengessä googlattavissa netistä.

– Kun data avataan, se ei ole välttämättä kaikille vapaasti saatavilla, vaan sen hyödyntämiseen vaaditaan tutkimuslupia. Avoin datakin voi olla suljettujen seinien sisällä esimerkiksi tietosuojasyistä, Rosti oikoo ennakkokäsityksiä.

Datan käyttö ei ole sen helpompaa, vaikka tieto on avointa, koska sitä pitää osata käyttää. Avoimeen dataan on liitettävä riittävä dokumentointi, että datan ymmärtävät muutkin kuin sen tuottanut tutkija. Tutkijan on sen vuoksi otettava huomioon tutkimusdatan aineiston- ja laadunhallinta jo tutkimuksen suunnitteluvaiheessa.

– Tutkijan pitää miettiä, mitä dataa tarvitaan, missä vaiheessa se kerätään, ja mitä datalle tapahtuu tutkimuksen jälkeen. Tämä tuo merkittävän muutoksen tieteen tekemiseen, Muhonen näkee.

Kuka omistaa avoimen datan?

Tutkimusaineistoista herää myös kysymyksiä, kuka datan omistaa, milloin siihen on oikeus tutkijalla, tai missä määrin ja milloin oikeus siirtyy työnantajalle. Juridinen pohdinta kulkee tässäkin vahvasti mukana avoimessa tieteessä.

Tutkija on kiinnostunut ensioikeudestaan dataan, ja puhkikaluttua dataa ei kaipaa oikein kukaan. Jos tutkimus taas tuotetaan yhdessä yrityksen kanssa, myös yritys saa ensioikeuden tietoon. Silti yritysyhteistyössäkin tuotettu väitöskirja on lähtökohtaisesti julkinen.

– Suomalaisessa lainsäädännössä on todettu, että opinnäytteet pitää olla julkisesti saatavissa. Yrityskohtainen tieto voi olla osin salattua, Rosti sanoo.

Yritysyhteistyössä tehdyn tutkimuksen avoimessa julkaisemisessa Rosti palaa miettimään avoimen tieteen rahoitusta: miten yritykset saataisiin mukaan rahoittamaan avoimen tieteen tekemistä, kun tällä hetkellä kustannukset painottuvat tutkimusorganisaatioille?

– Tämä vaatii ajattelutavan muutosta ja keskustelua yritysmaailman kanssa.

Avoimuus tieteen perusarvoksi

Avoimen tieteen haasteet tunnistetaan, mutta samalla sen edut tunnustetaan laajasti: avoin tiede edistää merkittävästi tieteen ja tutkimuksen läpinäkyvyyttä sekä tutkimustulosten saavutettavuutta ja vaikuttavuutta yhteiskunnassa. Se vauhdittaa innovaatioita ja auttaa myös kehittämään kriittistä ajattelua ja tieteenlukutaitoa koko yhteiskunnassa.

Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistuksen 2020–2025 visio tähtää siihen, että avoin tiede ja tutkimus ovat saumaton osa tutkijoiden arkea. Avoimuus nähdäänkin tieteen perusarvona.

– Avoin tiede tulee olla luonteva osa yliopiston tutkimusta ja opetusta aina opiskelujen alusta alkaen. Se pitää sisäistää periaatteelliseksi toimintatavaksi, ei päälle liimatuksi ideaksi, jota sovelletaan, jos sovelletaan, painottaa Ari Muhonen.