Demokratiavastainen puhe ja disinformaatio ovat yleistyneet viime vuosikymmeninä verkossa ja erilaisilla somealustoilla käytävissä keskusteluissa. Tutkimus tarjoaa entistä tarkempia työkaluja niiden tunnistamiseen.
Pitääkö suomalaisten olla huolissaan demokratian tilasta? Ainakin meidän pitää olla huolissamme siitä, että otamme ehkä turhan annettuna, että meillä Suomessa demokratia on vakaa, politiikan tutkija Kimmo Elo sanoo.
– Emme usein huomaa pieniä hitaita muutoksia, jotka nakertavat demokraattisen järjestelmämme perusteita.
Näihin hitaisiin muutoksiin tutkijat pyrkivät nyt pääsemään käsiksi tutkimalla julkista demokratiakeskustelua syväoppivien algoritmien ja tekoälyn avulla.
Elo johtaa RESLIDE-hankkeessa työpakettia, jossa kehitetään digitaalisia työkaluja, joilla demokratiapuheeseen liittyviä diskursiivisia rakenteita, muutoksia, siirtymiä ja häiriöitä pystytään tunnistamaan aiempaa nopeammin.
– Rohkenen väittää, ettei meillä toistaiseksi ole hirvittävän paljon sellaista tutkimusta, jossa pystyisimme näkemään demokratiapuheessa tapahtunutta muutosta ja katsomaan sitä erilaisista kurkistusikkunoista. Me tuomme mukaan kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä siitä, millaiset tekijät vaikuttavat demokratiaan ja ihmisten suhtautumiseen siihen.
Emme usein huomaa pieniä hitaita muutoksia, jotka nakertavat demokraattisen järjestelmämme perusteita.
Kimmo Elo
Yliopistonlehtori
Miten julkinen keskustelu vaikuttaa ihmisten demokratiakäsityksiin?
Tutkimuksessa kehitettävät mallit koulutetaan laajalla ja moniulotteisella suomalaiseen julkiseen keskusteluun liittyvällä aineistolla, joka ulottuu 1970-luvulta nykypäivään. Mukana on muun muassa valtionhallinnon demokratiapoliittisia asiakirjoja sekä media-aineistoa, kuten Yleisradion, Helsingin Sanomien ja Suomen Kuvalehden juttuja.
Kolmen seuraavan vuoden ajan tutkijat keräävät aineistoa, luokittelevat sitä ja kouluttavat malleja.
– Jos ajattelemme auton kokoonpanohihnaa, niin laitamme aluksi alustan ja moottorin kuntoon. Sen jälkeen pääsemme tekemään analyysia ja tuomaan mukaan muita avoimia aineistoja, kuten erilaisia demokratiaindikaattoreita.
Tutkimuksen edetessä demokratiaindikaattoreissa tai kyselytutkimuksissa ilmenneitä muutoksia suomalaisten demokratiakäsityksissä pystytään peilaamaan tutkimuksessa tuotettuun pitkittäisaineistoon ja havaitsemaan, millä tavoin julkisuudessa on puhuttu demokratiasta ja miten tämä on mahdollisesti vaikuttanut ihmisten mielipiteisiin.
– Helpoin tapa ymmärtää suomalaista demokratiaa on tukeutua pelkästään yksittäisiin demokratiaindikaattoreihin. Useimmat indikaattorit kuitenkin mittaavat institutionaalisia tekijöitä, eivätkä tavoita diskurssien tai muiden, "pehmeiden" tekijöiden vaikutusta.
Hankkeessa keskitytään erityisesti liberaalidemokratiaan, johon kuuluvat muun muassa vapaat, rehelliset vaalit ja puolueiden välinen kilpailu sekä sanan- ja lehdistönvapaus. Yliopistotutkija Jenni Karimäki on kartoittanut hankkeessa tutkimuskirjallisuudesta, mitä asioita liberaalidemokratiaan liitetään.
Luokittelun pohjalta tutkijat näkevät, puhutaanko liberaalidemokratian eri ulottuvuuksista positiivisesti vai negatiivisesti. Näin julkisessa puheessa esiintyviä yksittäisiä argumentteja pystytään kytkemään laajemmin liberaalidemokratian eri ulottuvuuksiin.
– Laadullisen tutkimuksen polkua pitkin pystymme tunnistamaan, kuinka paljon esimerkiksi kansalaisyhteiskunta on esillä sekä mistä kansalaisyhteiskunnan ulottuvuuksista puhutaan ja toisaalta mistä ei puhuta, Kimmo Elo kertoo.
Tutkijat odottavatkin innolla, että he pääsevät tekemään tutkimusta niin sanotusti kädet savessa ja näkemään, mistä suomalaisessa demokratiakeskustelussa itseasiassa puhutaan.
– Näppituntumalta voi sanoa, että esimerkiksi vaalit ovat harvemmin esillä ongelmakohtana. Nykypäivänä on puhuttu paljon oikeusvaltiosta, mutta on kiinnostavaa nähdä, mitä siinä keskustelussa tapahtuu pidemmän ajan kuluessa.
Dataintensiivinen tutkimus vahvistuu ihmistieteissä
Politiikan tutkimuksessa tekoälyä ja syväoppivia algoritmeja on toistaiseksi hyödynnetty varsin vähän.
– Dataintensiivisissä ihmistieteissä erilaisten isojen tekstiaineistojen tutkimus on kuitenkin viime vuosien aikana voimakkaasti lisääntynyt. Tähän on vaikuttanut menetelmien kehittyminen ja se, että tutkijoilla on mahdollisuus saada käyttöönsä sähköisiä aineistoja, jotka voidaan muuttaa koneluettavaan muotoon.
Itä-Suomen yliopistoon on lähivuosina rakentumassa dataintensiivisten ihmistieteiden tutkimusinfra DITlab, joka yhdistää humanististen, yhteiskuntatieteiden ja datatieteiden tutkijoita. Elo on käynnistämässä hanketta yhdessä professori Mikko Laitisen kanssa ja tavoitteena on, että kertynyttä osaamista saadaan laajemmin tutkijoiden käyttöön.
– Dataintensiivinen tutkimus on vahvistuva trendi ihmistieteissä, joten tarvitsemme tulevaisuudessa entistä enemmän kykyä hyödyntää dataa.
Tarvitsemme tulevaisuudessa entistä enemmän kykyä hyödyntää dataa.
Kimmo Elo
Yliopistonlehtori
Syvempää ymmärrystä siitä, mistä demokratiakriittinen puhe kumpuaa
Elon johtaman RESLIDE-tutkimuspaketin keskiössä on liberaalidemokratia, jota erityisesti laitaoikeisto on haastanut viime vuosien aikana maailmanlaajuisesti.
– Radikaalissa laitaoikeistossa on voimia, jossa haluttaisiin palata yksinkertaiseen demokratiaan ilman etuliitettä liberaali.
Laitaoikeiston retoriikka kohdistuu esimerkiksi vähemmistöjen oikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon.
– Se kohdistuu ylipäätään asioihin, jotka ovat liberaalidemokratioissa vähitellen laajentuneet niin, että esimerkiksi Suomessa yhteiskunta on monimuotoinen ja hyvin arvoliberaali.
Ilmiö tunnetaan Elon mukaan varsin hyvin, mutta sen syyt ja mekanismit ovat pitkälti pimennossa. Nyt käynnistyneessä tutkimuksessa halutaan ymmärtää aiempaa syvällisemmin muun muassa sitä, millaiset tilanteet tuovat esiin demokratiakriittistä tai jopa demokratiavastaista keskustelua.
– Kysymällä ihmisiltä suoraan heidän käsityksiään demokratiasta saamme tietää heidän näkemyksensä tietyllä ajan hetkellä. En kuitenkaan usko, että jokaisella kansalaisella on valmiina odottamassa jokin käsitys demokratiasta, vaan asioita aletaan pohtia enemmän, kun ne tulevat esiin julkisessa keskustelussa.
Maahanmuuttokeskustelu on Elon mukaan yksi esimerkki tästä. Suomalaiset heräsivät keskusteluun vasta siinä vaiheessa, kun aihe nousi enemmän julkisuuteen.
– Kymmenen vuotta sitten suomalaiset eivät olleet tiettyjä piirejä lukuun ottamatta hirvittävän huolissaan valtionvelasta. Viimeisen viiden vuoden ajan on kerrottu kestävyysvajeesta, mikä on saanut ihmiset huolestumaan.
Tutkimuksessa muodostuva data tuodaan hankkeen päätyttyä mahdollisimman avoimesti muiden tutkijoiden ja myös kansalaisten käyttöön. Sen koodikirja julkaistaan avoimena, jolloin esimerkiksi tutkijat voivat arvioida hankkeen tuloksia tehtyjen luokittelujen pohjalta ja hyödyntää niitä omissa tutkimuksissaan.
– Hankkeen päätyttyä tarjoamme koulutetut mallimme demokratiapuheen eri ulottuvuuksien tunnistamiseksi ja luokittelemiseksi avoimesti käyttöön hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti, Kimmo Elo sanoo.
Tutkimuksen tuloksia pyritään viemään myös koulumaailmaan ja tarjoamaan koulujen käyttöön uudenlainen demokratiatietopankki. Kimmo Elon mukaan tälläkin hetkellä kouluilla on käytössään hyviä materiaaleja aiheesta.
– Kun puhutaan demokratiasta, puhutaan hyvin perustavanlaatuisesta ilmiöstä. Jos lapsia ja nuoria ei pystytä sosiaalistamaan kouluaikana demokratian kannattajiksi, tätä on myöhemmin todella hankala enää muuttaa.
Kansalaisten kynnys tietolähteiden äärelle madaltuu
Elon mukaan suomalaisten tietämys politiikan asiakysymyksistä on varsin hyvä. Viime vuosikymmenen taitteessa tehdyssä tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että tässä oli varsin isoja eroja eri väestöryhmien välillä.
– Kansalaisten tietämys politiikasta alkaa eriytyä peruskoulun ja lukion jälkeen. Heidän, joita politiikka ei kiinnosta, on varsin helppo vältellä törmäämistä yhteiskunnallisiin keskusteluihin.
Tähän hankkeessa kehitettävillä työkaluilla pyritään tarjoamaan ratkaisuja ja madaltamaan kansalaisten kynnystä tietolähteiden äärelle pääsyssä.
– Tämäntyyppisillä toimilla vahvistamme demokratian perustaa, koska mitä vähemmän ihmiset tietävät, sitä helpompi on esittää väitteitä, jotka ovat täysin totuuden vastaisia.
Tavoitteena on toimia myös vastavoimana keskustelulle, jossa ohitetaan faktoja ja pyritään vääristämään kuvaa esimerkiksi suomalaisen poliittisen järjestelmän toiminnasta ja tilasta. Jos kansalaisilla ei ole kykyä tunnistaa disinformaatiota ja demokratiaa nälvivää puhetta, ihmiset eivät pitkällä aikavälillä enää tiedä, mikä on totta ja mikä valhetta.
– Silloin olemme todella kaltevalla pinnalla, koska se vie luottamuksen tieteeseen, mediaan ja keskinäiseen kanssakäymiseenkin. Suurin ja vaarallisin uhka onkin siinä, että alamme kyseenalaistaa kaikkea, kun emme voi tietää, onko jokin asia oikeasti totta.
Juttu on osa UEF Teema -verkkolehteä. Numerossa 1/2026 teema on Viestinnän vallassa.
