Runsaampi eläinproteiinin saanti oli yhteydessä pienempään ja runsaampi kasviproteiinin saanti suurempaan veren testosteronipitoisuuteen, havaittiin Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa. Tulokset julkaistiin International Journal of Food Sciences and Nutrition -tiedelehdessä.
Testosteroni on miesten keskeinen sukupuolihormoni, joka on tärkeä muun muassa seksuaalitoiminnoille, lihaksistolle ja luustolle. Testosteronipitoisuuksiin vaikuttavat esimerkiksi ikä, ylipaino ja elintavat, mutta ruokavalion ja erityisesti proteiinin saannin yhteyksiä testosteronipitoisuuksiin on tutkittu verrattain vähän.
Nyt julkaistut tulokset saatiin Itä-Suomen yliopistossa edelleen jatkuvan Sepelvaltimotaudin vaaratekijätutkimuksen aineistosta. Tutkimukseen osallistui 2 546 iältään 42–60-vuotiasta itäsuomalaista miestä. Tutkittavien ruoankäyttö selvitettiin vuosina 1984–1989 neljän päivän ruokapäiväkirjoilla, ja verinäytteistä mitattiin kokonaistestosteronin ja sukupuolihormoneja sitovan globuliinin (SHBG) pitoisuudet. SHBG vaikuttaa veren kokonaistestosteronipitoisuuteen.
Kun miehet jaettiin neljään ryhmään proteiinin saannin perusteella, eniten eläinproteiinia käyttävillä kokonaistestosteronipitoisuus oli keskimäärin 1,2 nmol/l pienempi kuin vähiten eläinproteiinia käyttävillä. Kasviproteiinin kohdalla yhteys oli päinvastainen: eniten kasviproteiinia käyttävillä pitoisuus oli 1,1 nmol/l suurempi kuin vähiten sitä käyttävillä. Vastaavanlaiset yhteydet havaittiin myös SHBG-pitoisuuksissa. Analyyseissä huomioitiin tutkittavien ikä ja painoindeksi sekä useita muita ruokavalioon, elintapoihin ja terveydentilaan liittyviä tekijöitä.
Tarkemmissa analyyseissä maitotuotteista saadun proteiinin suurempi saanti oli yhteydessä pienempiin kokonaistestosteroni- ja SHBG-pitoisuuksiin. Kasviksista ja muista kuin viljatuotteista saadun kasviproteiinin suurempi saanti oli puolestaan yhteydessä suurempaan kokonaistestosteronipitoisuuteen. Lihasta saadun proteiinin saanti oli yhteydessä pienempään SHBG-pitoisuuteen, mutta ei kokonaistestosteronipitoisuuteen.
– Vaikka havaitut erot testosteronipitoisuuksissa olivat tilastollisesti merkitseviä, ne olivat suhteellisen pieniä. Tutkimuksen perusteella ei voida sanoa, onko näillä eroilla merkitystä terveydelle, kertoo väitöskirjatutkija Miika Wynne-Ellis.
Tutkimus oli poikkileikkaustutkimus, joten tulokset eivät osoita syy-seuraussuhdetta. Yhteydet voivat liittyä myös muuhun ruokavalioon tai aineenvaihdunnallisiin tekijöihin. Tuloksista ei myöskään voi päätellä, vaikuttaako eri proteiinin lähteiden käyttö testosteronin tuotantoon tai vaikutuksiin elimistössä.
Lisätietoja:
Väitöskirjatutkija Miika Wynne-Ellis
Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö
[email protected]
Tutkimusjohtaja Jyrki Virtanen
Itä-Suomen yliopisto, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö
[email protected]
Alkuperäinen tutkimusjulkaisu:
Wynne-Ellis MM, Virtanen HEK, Bertone-Johnson E, Hantunen S, Tuomainen T-P, Salonen JT, Virtanen JK. Associations of dietary proteins with serum total testosterone and sex hormone-binding globulin concentrations in middle-aged men. International Journal of Food Sciences and Nutrition. 2026. https://doi.org/10.1080/09637486.2026.2731397
