Väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Tutkimukseni on artikkeliväitöskirja, joka tarkastelee lääketieteen ja ensihoidon opiskelijoiden oppimista lasten hengitysvaikeuksien tunnistamisessa ja diagnostiikassa. Tutkimus vertailee läsnäolo-opetuksen ja suoratoiston sekä vodcast- ja podcast-tallenteiden vaikuttavuutta opiskelijoiden lääketieteen kliinisten taitojen oppimiseen. On tärkeää selvittää, miten opettajan pedagogiset ratkaisut vaikuttavat opiskelijoiden kykyyn oppia ja omaksua turvallisia ja diagnostisesti päteviä kliinisiä taitoja. Tutkimus tuottaa uutta tietoa lääketieteen opetuksen kehittämiseksi ja tukee opetusmenetelmien valintaa kliinisessä opetuksessa.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tutkimuksen johtopäätöksinä voidaan todeta, että vodcast- ja podcast-menetelmillä voidaan saavuttaa hyviä oppimistuloksia, mutta läsnäolo-opetus on tehokkainta lyhyt- ja pitkäkestoisessa oppimisessa. Suoratoistettu eli striimattu opetus ei ollut opiskelijoiden kokemusten tai oppimistulosten kannalta suositeltava menetelmä. Hyvin suunniteltu ja innostavasti toteutettu videopohjainen vodcast-opetus tarjoaa arvokkaan vaihtoehdon, kun läsnäolo-opetus ei ole mahdollista. Hyvä keskittymiskyky ja motivaatio näyttävät olevan oppimisen kannalta keskeisiä tekijöitä opetusmenetelmästä riippumatta. Niiden tukemiseksi tulisi opettajan pyrkiä luomaan opiskelijoille tunne voimaantumisesta ja välitetyksi tulemisesta.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Paikan päällä tapahtuvaa, opettajan toteuttamaa kliinistä lääketieteen opetusta tarvitaan myös tulevaisuudessa, eikä sitä voi korvata muilla menetelmillä. Opettajan innostuneisuus, asiantuntijuus, selkeys ja yhteinen pohdinta opiskelijoiden kanssa sekä demonstraatiot on mahdollista toteuttaa vain aidosti paikan päällä. On kuitenkin tärkeää ottaa käyttöön lisää menetelmiä, jotka tukevat oppimista eivätkä ole rajoitettuja luokassa tapahtuvaan oppituntiin.
Esimerkiksi podcast on ainoa menetelmä, joka mahdollistaa kognitiivisesti kevyen toiminnan, kuten lenkkeilyn, opetukseen keskittymisen aikana. Se tuotti vähintään samantasoista oppimista kuin suoratoistettu opetus. Niille opiskelijoille, jotka pystyvät keskittymään hyvin podcastiin, menetelmä tuotti jopa parasta lyhytkestoista oppimista verrattuna muihin edellä mainittuihin menetelmiin. Vodcastin ja podcastin tuottamaa oppimista kannattaisi hyödyntää ja tutkia itsenäisesti sekä läsnäolo-opetuksen lisänä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Tutkimukseen osallistui 556 lääketieteen ja ensihoidon opiskelijaa vuosina 2021–2024. Tutkimus toteutettiin ryhmäkohtaisena satunnaistettuna kontrolloituna tutkimuksena. Tutkimuksen osatöissä päävastemuuttujana oli opiskelijoiden testipisteet, jotka mitattiin ennen opetusta ja useissa eri vaiheissa opetuksen jälkeen. Riippumattomana muuttujana käytettiin opetustapaa. Pistemäärät osatöissä jakautuivat normaalisti, ja ryhmien välisten erojen analysointiin käytettiin riippumattomien otosten T-testiä kahden ryhmän vertailuissa ja varianssianalyysiä useamman ryhmän vertailuissa. Taustamuuttujien, kuten iän, sukupuolen ja aiemman koulutuksen vaikutuksia oppimistuloksiin analysoitiin kovarianssianalyysillä. Oppimista edistävien kokemustekijöiden yhteyttä testituloksiin analysoitiin monimuuttujaisella lineaarisella regressioanalyysillä. Regressiomallit vakioitiin keskeisillä taustamuuttujilla mahdollisten sekoittavien tekijöiden vakioimiseksi.
Marko Tolosen väitöskirja Oppimiseen vaikuttavat tekijät etä- ja monimuoto-opetuksen aikakaudella: läsnäolo-opetus, suoratoisto, vodcast ja podcast terveydenhuollon opetuksessa tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Petri Kulmala Oulun yliopistosta ja kustoksena dosentti, kliininen opettaja Eija Piippo-Savolainen Itä-Suomen yliopistosta.
Lisätietoja:
Marko Tolonen, [email protected], +358447856520
