Erityisen hyviä juttuja: Yhdenvertainen ja saavutettava harrastustoiminta

Petri Partanen:
Tervetuloa mukaan kuuntelemaan podcast-juttusarjaa Erityisen hyviä juttuja. Tässä sarjassa keskustellaan yhdenvertaisesta ja saavutettavasta harrastustoiminnasta. Tähän työryhmään kuuluu: Julia Lyytinen, Petri Partanen, Satu Piispa-Hakala sekä Tiina Ynnilä.

Satu Piispa-Hakala:
Tervetuloa kuuntelemaan Erityisen Hyviä Juttuja-podcastin toista osaa, jossa ääneen pääsee Petri Partanen TATU ry:n Vauhti-hankkeesta. Tervetuloa Petri, kertoisitko meille kaikille, että millainen erityisen hyvä juttu tämä Vauhti-hanke on käytännössä?

Petri Partanen:
Joo, mielelläni kerron. Terve vaan, ja mä voin kertoa yhen erityisen hyvän jutun. Ja Vauhti-hankkeesta sen verran että Vauhti-hanke on tosiaan erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille ja heidän perheilleen tämmönen harrastustoiminnan hanke. Kyseessä on kehityshanke tämän vuoden loppuun ja... Tehdään erilaista toimintaa ja sitä kautta sitten kehitetään harrastustoimintaan liittyen.

Satu Piispa-Hakala:
Eli tota.. Lapsille ja nuorille ja heidän perheilleen?

Petri Partanen:
Kyllä.

Satu Piispa-Hakala:
Minkä ikäisille lapsille ja nuorille vai onko teillä jotain ikärajaa?

Petri Partanen:
Joo. Kyllä, se on hyvä tarkentava kysymys. Tää on alle 16-vuotiaille. Ja niin kuin tuossa aikaisemmin sanoin niin tuota erityisen tuen tarpeen lapsille ja nuorille. Vaikka se ei olekaan tässä meillä mitenkään se iso kynnyskysymys se erityinen tuki, että mitään diagnoosia me ei tähän vaadita.

Satu Piispa-Hakala:
Millaisia harrastusryhmiä teillä on sitten ollut lapsille ja nuorille?

Petri Partanen:
No me ollaan kokeiltu eri tavoin näitä harrastusryhmiä, eli se meidän konkreettinen toiminta on näiden harrastusryhmien pitämistä ja sitten meillä on myös tämmöstä perheilytoimintaa, koko perheelle. Ja toki näitä harrastusryhmiä pidetään joskus siten että koko perhe pääsee sinne osallistumaan. Ja toteutustapoja on hyvin erilaisia, että me ollaan tuolla koulun iltapäiväkerhossa mukana toteuttamassa tätä meidän hanketta, mutta myös sitten esimerkiksi tuolla kunnan nuorisotaloilla saatetaan pitää, tai sitten meillä on Perheentalot ollut tässä Pohjois-Savon alueella semmosia yhteystyökumppaneita missä tätä toimintaa on sitten ollut myös. Elikkä meillä on se yhteistyö myös sitten mitä me tässä hankkeessa halutaan kehittää. Se on tullut myös siellä mukana. Ja jos me lähetään niin kun purkamaan tätä että minkälaisia ryhmiä, millä tavalla tätä ryhmää niin kun toteutetaan niin nää voi olla semmosia pitkäkestoisia työryhmiä jotka alkaa niin kun koulunkin syksylukukaudella ja loppuu keväällä, ja ne toimii sitten viikoittain mutta... Myös semmosia pop-up ryhmiä, joilla on tietty alku ja loppu. Eli ne voi olla ihan sitten kuuden kerran semmosia ryhmiä. Vaikka sitten esimerkkinä tässä vuoden alussa meillä oli semmoinen Vauhti-musikantit ryhmä jossa oli musiikki isona teemana. Sitten meillä on myös tämmönen Tunnekarhut-ryhmä ollu, missä me käydään sitten ihan... Tunteita otetaan sinne mukaan siihen niin kuin harrastus- ja vapaa-ajan toimintaan yhdistettynä.

Satu Piispa-Hakala:
Aivan, eli tällaista sosio-emotionaalista osaamista mukaan sinne harrastamiseen.

Petri Partanen:
Joo, kyllä.

Satu Piispa-Hakala:
Äärimmäisen kiinnostavaa. Mainitsit jo useamman kerran, että perheet ja perheily... Miksi teillä on koko perheet mukana?

Petri Partanen:
No, se lähtee ihan näistä meidän hankkeen tavoitteista, että meillä on niin kun... Tuodaan sitä kautta tää lapsen toimijuus esille sitten että... Vanhemmillakin on myös mahdollisuus sitten nähä tottakai että miten se lapsi toimii siellä ryhmässä ja miten se harrastus toiminnassa niin kun... Siitä miten se tuo sitä esille ja kun... Lapselle ja nuorelle kuitenkin harrastustoiminta, kun siitä jutellaan niin se on koko perheen asia totta kai ja sieltä sitten myös niin kun vanhemmatkin saa vinkkejä mitä on hyvä ottaa vuorovaikutuksessa huomioon lasten ja nuorten kanssa toimiessa.

Satu Piispa-Hakala:
Aivan. No mitä Vauhti-ryhmissä käytännössä on tuo tuki mitä lapset saa?

Petri Partanen:
No meillä se niin kun se, että miten me lähetään muodostamaan, että miten me otetaan huomioon ne eri tuen tarpeet siellä. Satu Piispa-Hakala: Niin.

Petri Partanen:
Lähtökohtaisesti tuossa niin kuin sanoin, niin me ei diagnoosia tarvita. Mut tietysti kun... Että me voidaan vastata, kun me puhutaan erityistä tukea tarvitsevista lapsista tai nuorista niin meillä on niin kun se... Riittää meille, että miten me voidaan sitä lasta tai nuorta tukea tässä tässä harrastustoiminnassa. Ja sittenhän me tässä niin kun testataan ja kehitellään ja... Kun meillä on niin kun toimintakyvyltään erilaisia lapsia ja nuoria ryhmässä, niin me joudutaan monta asiaa ottaa huomioon. Jos me lähetään sitten... Vuorovaikutus, mikä on sitten aika keskiössä tässä niin siellä sitten meillä on esimerkiksi mukana kuvaohjausta ja muita voidaan ottaa... Kommunikaatiota tukevia välineitä mukaan. Ja samalla tavalla sitten kun iso osa sitä on soveltavuus, niin sitten ihan soveltavan liikunnan välineitä myös vaikka siihen mukaan. Ja tässä vaiheessa tietysti hyvä muistuttaa, että kun tässä vapaa-ajan ja harrastustoiminnassa kun tätä kehitetään niin... Se harrastustoiminta ei ole vaan sitä liikuntaharrastusta, vaan meillä on tässä Vauhti-hankkeessa sitten kaikkea musiikkia ja kuvataidetta ja loruttelua mukana myös. Että tähän on otettu kaikki mitä harrastamiseen on... Kokkaamiset ja laulamiset. Kaikkia otetaan tähän yhdessä kehitellään ja keksitään sitä, että mitä ne on. Iso osa se, että. Se osallisuus tässä, että ne lapset saa vaikuttaa ja tulla siihen mukaan. Esimerkkinä se, että ne pääsee suunnittelemaan näitä ja antamaan sen mielipiteen että mitä voitas täällä yhdessä harjottaa ja tehä ja harrastaa.

Satu Piispa-Hakala:
Poimin heti sun vastauksesta tuo yhdessä kehitellään koska... Siitähän se sitten lähtee jos haluu sen osallisuuden taata niin täytyy pystyä vaikuttamaan sisältöihin ja rakenteeseen ja toteutukseen ylipäätänsä.

Petri Partanen:
Joo, kyllä se näin on ja enimmässä määrin varmaan niin kun tätä otettu mukaan, niin kuin pitääkin totta kai. Että me ollaan sitten, kun me aikuisena lähetään miettimään kaikkee juttuja niin se ei oo ihan vaan sitä mitä me kehitellään, vaan niin kun ihan lapset on otettava näihin mukaan. Ja täähän näkyy sitten ihan tuolla, miten päiväkotia mietitään ihan rakennusvaiheessa ja miten lapset otetaan sinne mukaan ja halutaan siihen ottaa. Ja näin sen pitää tässä ajassa mennäkin.

Satu Piispa-Hakala:
Niinpä. Um... Ketkä teidän ryhmiä ohjaa?

Petri Partanen:
No meillä on tässä kaksi koordinaattoria. Minä ja Julia (Lyytinen). Plus sitten palkattuja tuntityöntekijöitä ja sitten yhteistyökumppaneita, mitkä on monesti omalla panostuksellaan, omilla resursseillaan tässä mukana. Tavoitteet on sitten yhteiset, ja se on meidän yks sitten kanssa tässä niin kun tämän kehityshankkeen yks semmoinen tavoite että saadaan tässä kehitettyä tätä yhteistyötä ja rakennettua semmoisia yhteistyöverkkoja, että tämmöinen on mahdollista tämmöinen... Ryhmän tekeminen myös sitten tulevaisuudessa. Että eri tavoin toteutetaan tätä.

Satu Piispa-Hakala:
Joo. Keitä teidän yhteistyökumppanit esimerkiksi on?

Petri Partanen:
No ne voi olla niin kun... Tällä hetkellä meillä on niin kun... Kunnan tai kaupungin työntekijöitä siinä mukana on erityisliikunnan puolelta, kulttuurin puolelta. Seurakunnat on meillä vahvasti ollu tässä mukana. Kunnalta vielä niin kun nuorisotoimi on yks semmoinen, ja sitten muut järjestöt ja hankkeet kanssa. Että sieltä saadaan sitten niitä... Eri tavalla vaihettua sitä asiantuntijuutta. Ja sieltä sitten tulee, mikä parasta niin se resurssi siihen, että se on... Se ohjausresurssi.

Satu Piispa-Hakala:
Niinpä.

Petri Partanen:
Ja katotaan ne meidän yhteisinä ryhminä niin kuin että me ei olla tässä tosiaankaan niin kuin yksin tekemässä, vaan se on meidän yhteinen ryhmä. Ja siinä se muistutus tavallaan, että kun tämmösiä hankkeita on niin näähän on vain hetken toiminnassa ja monesti niitten tavoitteena on kehittää jotakin pysyvää toimintaa sitten. Ja antaa siihen työkaluja.

Satu Piispa-Hakala:
Kuulostaa... Kuulostaa valtavalta verkostolta, joka mahdollistaa isoja asioita. Onko ollu helppo löytää ohjaajia näihin ryhmiin ja sitte toisinpäin ajatellen, että mitä se vaatii, että voi lähtee tällästä ryhmää ohjaamaan?

Petri Partanen:
Joo tuohon ensimmäiseen, että mitä se sitten tämmöstä verkostoa, kun lähetään kehittämään... Ja näitä ohjaajia, että ketä tässä vois niin kun olla mukana niin kyllä meillä niin kuin nuo ammattikorkeakoulut on olleet isossa roolissa ja sieltä sitten on se ohjaajaresurssi monesti tullutkin. Me ollaan tosi paljon tässä käytetty niin kuin opiskelijoita tässä meidän hankkeessa, että jokainen voi ite tehä niin kun opiskelun ohella, että se voi olla työharjoittelussa tai projektissa tai sitten ne tulee meille niin kun palkatuiksi tuntityöntekijöiksi. Ja se ollaan katottu sitten kyllä hyvänä voimavarana tässä koska me ollaan saatu niille annettua niin kun aika paljon tietoa tästä. Yleensäkin hanke- ja järjestötoiminnasta, mutta sitten myös tästä, että mitä tää niin kun erityisen tuen lasten ja nuorten kanssa toimiminen niin kun on. Niin sitä sieltä, että tuota. Kyllä meillä niitä on tosi paljon meidän hankkeessa mukana, opiskelijaresursseja. Ja sitten muutenkin, kun me lähetään tuota verkostoa tekemään tämmösessä niin kyllä se aika paljon aikaa vaatii, että ketkä tähän voisi lähteä mukaan. Toiset sen hylkää tosi nopeastikin, että meillä ei ole aikaa tämmöseen kehittämiseen eikä me tätä haluta ja toiset sitten lähtee tosi mielellään tekemään. Ja monesti sitten se on henkilöistä tämänkin kiinni, että kuka haluaa tästä innostua ja ottautua mukaan. Ja varsinkin näkee sen kokonaisuuden, että tämä on myös meille tämmöinen juttu miksi kannattaa olla mukana.

Satu Piispa-Hakala:
No entäs se, onko sulla jotain tällästä ajatusta, että mitä henkilöltä vaaditaan että hän voi lähteä ohjaamaan?

Petri Partanen:
No, me ollaan kyllä lähetty siitä et semmoinen niin kun ennakkoluulottomuus, rohkeus ja se asenne sitä kohtaan että haluaa lähteä oppimaan niin se on niin kun tosi hyvä lähtökohta. Että kyllä me... Varsinkin hankkeen alussa törmättiin siihen että ei me voida tähän lähteä, koska ei ole kokemusta erityisen tarpeen lapsista ja nuorista ja niitten ohjaamisesta. Ja kyllä me silloin niin kun sanottiin, että tässä sulla on mahdollisuus sitä oppia ja kehittää. Että ihan samalla tavalla kohtaa lapsia ja nuoria, että jos sitä haluu niin tästä saa uutta oppia siihen ja voidaan yhdessä niin kun kehittää ja miettiä, että mitä se on. Et se on semmoinen yleinen, että millä sitä lähetään aika nopeasti heti torjumaan sitä juttua. Ja siinä on ymmärrettävästikin tietysti se, että on vähän epävarma siinä, että kun tulee erilaisia tilanteita, että mitenkä niitä voidaan ratkaista. Tämmöisellä niitä tuodaan esille. Että semmoinen ennakkoluuloton asenne ja halu oppia. Ja toki se auttaa, jos sä oot ollu ohjaamassa lasten ja nuorten ryhmiä, mut se ei oo millään tavalla edellytys.

Satu Piispa-Hakala:
Niinpä. Eli kunhan on vaan aikuinen ja vähän uskallusta niin pääsee jo pitkälle.

Petri Partanen:
No joo, kyllä niissäkin on etua siitä asiasta, mutta hyvin pienellä kynnyksellä siihen vaan, jos sitä asennetta ja sitä halua riittää niin.

Satu Piispa-Hakala:
Sä... Kun me aikaisemmin aiheesta juteltiin niin mainitsit, että teillä voi olla kolmesta jopa kuuteen ohjaajaa yhdessä ryhmässä. Miten te tällaiseen rakenteeseen ootte päätyneet?

Petri Partanen:
No kyllä me lähettiin siitä, että meidän se kantava voima tässä hankkeessa on se osallisuus. Ja kun me lähetään osallisuutta purkamaan, sitä että mitä se osallisuus on, sitä tunnetta, että sä kuulut johonkin ryhmään ja sä saat vaikuttaa siitä. Kyllä me sitä katottiin heti että, kun me saadaan tähän vaan paljon ohjaajia niin toki se helpottaa sitä osallisuuden tunnetta. Että me ollaan siellä monta ohjaajaa näkemässä mitä tapahtuu ja suunnitteluvaiheessa me voidaan vähän niin kun jakaa jo niitä että kuka on kenenkin oma ohjaaja. Ja se on ollut hyvä käytäntö, jos me otetaan ihan esimerkki siitä että saattaa olla vaikka tarkkaavaisuuden pulmaa ja ei pysty tai jaksa ryhmässä olla, helposti lähtee siitä ryhmästä pois niin... Silloin kun me tiedetään jo ennakkoon että kuka on sen (lapsen tai nuoren) oma ohjaaja siinä tällä kertaa siinä ryhmässä niin tiedetään että se voi lähteä sitten keskustelemaan sen lapsen tai nuoren kanssa ja ohjaamaan sitten ryhmään niin kuin takaisin. Ja tekemään sillä aikaa jotakin muuta niin kuin siinä. Kun vaihtoehtona olisi se, että me katellaan siinä toisiaan, että kuka lähtee tuon perään ja muuta. Eli se on semmoinen konkreettinen ilmiö, vaikka yks tässä että mitä me niin kun... Sillä on hyötyä kun ruvetaan miettimään ihan sitä perus niin kun... Harrastuksen tai ryhmänohjaamista. On 20 lasta ja kaksi ohjaajaa. Niin kyllä siinä tulee aika monesti niitä kun itekkin on ollut seuraamassa että siellä on tilanteita sitten mitä ei... Siitä joku saattaa tippua sen takia pois, että sillä(ohjaajalla) ei oo aikaa käsitellä jotakin tilannetta, oli se sitten riitatilannetta tai joku semmoinen tilanne, että hän on kokenut itse että hän ei pysty jotakin tekemään. Niin se ei seuraavalla kerralla sitten enää ole siellä ryhmässä. Tätä tuota... Me sitten halutaan tuoda esille että. Toki se on haastavaa, että siihen että me saadaan niitä ohjaajia siihen tietty määrä mukaan niin se on jo semmoinen ihan hyvä haaste. Mutta toistaiseksi ollaan kyllä oltu ihan tyytyväisiä siihen miten on saatu sitä porukkaa ympärille.

Satu Piispa-Hakala:
Kuulostaa ihan huikean hienolta että sekä jokaisen osallistujan osallisuuden ja osallistumisen tuki, että on se oma ohjaaja ja voi luottaa siihen tukeen. Mutta myös sitten ohjaajien välinen vuorovaikutus ja tuki myöskin.

Petri Partanen:
Joo, kyllä. Että tässä on tullut meilläkin se niin kun esille se keskustelu että se vuorovaikutus on se kaiken a ja o ja tietysti se että minkälainen se ilmapiiri ensinnäkin on siinä ryhmässä niin se on siinä se iso homma kuitenkin, oli se sitten siinä harrastusryhmässä tai työpaikalla vai koulussa missä myö ollaan niin se on tietysti se yks iso vaikuttava tekijä. Mutta niin kun tässä mistä kerroin, että näillä niin kun ohjaajilla on myös se tila siinä puhua ja sitä kautta kehittää tätä toimintaa näitten ryhmienkin jälkeen sitten. Että jäädään vähän käymään läpi että mitäs tänään oli näitä tilanteita, mitä voitais ratkoo, mitä on hyvä ottaa huomioon siinä mitenkä voidaan seuraavan kerran käyttää. Että niitä tulee koko ajan, vaikka näitä suunnitellaan paljon ja käydään läpi. Mutta tilanteet muuttuu koko ajan niin paljon, se pitää aina antaa tässä se tila siihen loppuun että.

Satu Piispa-Hakala:
Joo... Varmaan voitte Vauhdissakin allekirjoittaa sen että, tilanteet todella muuttuu. Ja vaikka jonkun kerran joku toimintatapa toimisi ja johtaisi toivottuun lopputulokseen, niin seuraavalla kerralla se ryhmä on jälleen vähän eri ja sit voi olla ettei sitten toimikkaan ne aiemmin hyväksi havaitut käytännöt ja joutuu...(Satu nauraa)

Petri Partanen:
Juuri näin, juuri näin. Et siinä on hyvin paljon semmoisia juttuja, että joutuu... Ja sekin tulee sinä sitten osaksi kokemuksen myötä, että nähään siinä alussa että kaikki on aivan väsyneitä tästä ryhmästä et ei kannata tänään lähtee pitämään temppukerhoa tai muuta että se ei onnistu että meidän pitää siinä tilanteessa vaihtaa se homma. Ja jos joku juttu on aikaisemmin toiminut niin se ei tarkoita että se toimisi tänään, vaan se on ikuista semmoista kehittämistä ja havainnointia että mitä voi sitten ohjauksen näkökulmasta varsinkin kokeilla ja tehdä.

Satu Piispa-Hakala:
Joo. Sä aikaisemmin mainitsit, että... Lapset ja nuoret pääsee vaikuttamaan sisältöihin ja heidän toiveisiinsa vastataan. Miten te käytännössä keräätte sitä tietoa ryhmään osallistuvilta lapsilta ja perheiltä?

Petri Partanen:
No joo, käytännössä se onnistuu aina siten että kun me lähdetään ryhmää tekemään tai jo tietysti hankkeen näkökulmasta kun meidän hanke lähti käyntiin niin me tehtiin jo tietysti alkukartoitusta ja kyselyä. Ja kun se osallisuus oli siinä isona teemana niin meidän Vauhti-hankkeen logokin kyllä otettiin jo siitä että siihen otettiin lapset mukaan sitä suunnittelemaan ja tekemään että mitä se oikeastaan on. Ja konkreettisesti kun ollaan näissä harrastusryhmissä, niin meillä on siinä aina suunniteltu siihen alkuun se oma missä me käydään kuulumisia läpi ja... Niin siinä sitten pystyy tuomaan kanssa niitä omia mielipiteitä esiin, ja toki sitten sen koko ryhmän aikana, mutta... Myös siinä lopussa sitten aina että myö lopetetaan siihen että oisko jotakin. Yks niin kun lopetuksen kysymyksiä on sitten, että mitä voitas taas ottaa uutta mukaan ja mitä voitas tehdä sillon ja kehittää, ja nyt kun meillä on näitä niin mitä otettas sitten tulevaisuudessa tähän mitä olisi hyvä kokeilla, näitä erilaisia harrastus ja vapaa-ajan toimintaa.

Satu Piispa-Hakala:
Niinpä. No mites sitten... Millasta palautetta te ootte saanut esimerkiksi näistä lyhytaikaisemmista ryhmistä ja pitkäaikaisemmista ryhmistä palautetta tai onko tullut jotain kehittämisideoita sitten ryhmien päätyttyä?

Petri Partanen:
No joo kyllä niitä on tullut toki joitakin kehittämisideoita. Ja niin pitää tullakin, kun tämä on niin kun kehittämishanke ja pääosin palaute on ollut hyvää mitä sieltä on nyt nostoja niin esimerkiksi sitä, että tää on niin kun monipuolinen tämä nyt jos myö tästä niin kun... Ryhmän sisällöstä jutellaan että se on monipuolista se vapaa-ajan harrastustoiminta että se on monipuolista että siinä ei oteta niin kun yhtä harrastusta mitä lähetään tekemään. Vaan pääsee tuota kokeilemaan kokkaamista ja musiikkijuttuja ja nikkarointia ja liikuntaharrastusta ja muuta että se on ollut yks semmoinen... Semmoinen varmaan ja tietysti sitä mitä me tässä tavoitellaankin suurimmassa määrin on se että me pystytään huomioimaan näitä tuota erityistä tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria eri tavoin. Vaikka esimerkkinä siitä, että meillä oli tuossa vähän aikaa sitten tämmöinen yhteistyötapahtuma, missä me kirjastolla sitten tuota oltiin ja. Siinä oli sitten semmoinen, että siitä saatiin siten hyvä palaute, että se... Paikka oli hyvä ja siinä keksitty sitä hyvää toimintaa, mikä mahdollisti tälle lapselle sitten... Helpommin olla siellä paikan päällä. Plus kun siihen oli tehty sitten semmoinen video niin oli, että mihinkä paikkaan tullaan niin se oli sit.. Lasta sitten helpotti sekin asia tulla siihen itse tapahtumaan, kun se tiesi, että minkälainen se on sisällöltään.

Satu Piispa-Hakala:
Eli tää video oli vähän niin kuin tämmöinen etukäteismateriaali, vähän niin kun tämmöinen sosiaalinen kertomus siitä, että mitä siellä tapahtuu kun sinne mennään?

Petri Partanen:
Joo, ja siitä kun me on saatu sitten sen palautteenkin muodossa saatu... Se saattaa sitten helpottaa lapsen ja nuoren... Että sä tiedät sitten kun sulla on paljon jännitystä, että sä tiiät mihinkä paikkaan oot tulossa. Aistiyliherkkyyttä tai muuta että se ei oo ihan helppo sitten aina tulla uusiin paikkoihin ja... Että silloin pitää huomioida monta tekijää. Ja tää on yks, tää videon käyttäminen.

Satu Piispa-Hakala:
Kyllä.

Petri Partanen:
Videon käyttäminen. Et sä saat sen ennakkonäkemyksen siitä, että mihin paikkaan sä oot tulossa.

Satu Piispa-Hakala:
Joo. Tätä vähän samaa oli New Cultural Horizons-hankkeessa missä ite oon ollut töissä nyt reilut kaksi vuotta niin liittyen teatterikäyntiin. Niin että... Ois tosi tärkeetä perheille, että he vois jotenkin tutustua etukäteen ja käydä läpi sitä, vähän niinkin valmentautua koko perhe sitä käyntiä varten niin että asia... Tai saatas sitä lähtemisen ja saapumisen stressiä laskettua. Vois sitä voimavaroja kohdentaa sitten siihen ite teatterielämykseen. Ja et siitä tulis kaikille kivaa.

Petri Partanen:
Joo juuri näin, ja se on hyvä... Just tuohon lähtemiseen, kun meillä on aina sitten tullut juteltua vanhempienkin kanssa että se lähteminen voi olla joskus äärimmäisen hankalaa.

Satu Piispa-Hakala:
Kyllä.

Petri Partanen:
Et se on niin kun... Se auttaa myös sitten siihen, että sen takia saattaa sitten moni jättää harrastaminen välistä. Ei vaan pääse niin kuin lähtemään, monesta tekijästä johtuen. Niin tää myös auttaa sitten siihen, että sen voi helpommin mieltää sen paikan mihin sä oot menossa.

Satu Piispa-Hakala:
Kyllä.

Petri Partanen:
Ja tuossa äsken vielä kun kysyit siitä palautteesta, niin mun mielestä tärkeä palaute on lapsilta ja nuorilta ja perheiltä, mutta toki sitten myös yhteistyökumppaneilta ja siinäkin vasta oli semmoinen palaute että mitä tästä hankkeesta on saanut, niin olivat alkaneet miettimään siinä että onkohan heillä sitten kuitenkaan niin avointa se harrastustoiminta kun sitä ilmoitetaan ja sitä niin kun... Totta kai tässä voi, tää on kaikille avointa ja muuta, niin onko se sittenkään sitä kun...

Satu Piispa-Hakala:
Niinpä.

Petri Partanen:
Että mitä asioita siinä pitää sitten kuitenkin ottaa huomioon, valmiuksia rakentaa vähän eri tavalla siihen.

Satu Piispa-Hakala:
Kyllä. Ja tuota... Sehän se on se ensimmäinen. Että tiedostaa sen tuen tarpeen ja sitten tunnistaa sitten sitä että... Mitä vois tehdä paremmin ja sen jälkeen voi ruveta sitten tukemaan...

Petri Partanen:
Aivan.

Satu Piispa-Hakala:
Osallistumista. Äärimmäisen kiinnostavaa keskustelua on ollut ja voisi jatkaa vaikka kuinka kauan näistä aiheista, ja toisaalta mennä syvemmälle näihin käytäntöihin mutta myös tähän tällaiseen kulttuurin muutokseen mikä tarvitaan, että kaikki lapset voi osallistua avoimesti harrastuksiin. Mut... Kerro Petri, että mikä on kaikkein suurin oivallus tai pari sellasta tän Vauhti-hankkeen ajalta ollut?

Petri Partanen:
Joo, no se onkin tosiaan. Ei ookkaan yksinkertainen...

Satu Piispa-Hakala:
(nauraa)

Petri Partanen:
Että mikä on suurin oivallus. Oivalluksia tulee niin kun itelle aika paljonkin ja just tuon vaikka yhden oivalluksen tuossa tulinkin kertoneeks että se että... Tuota se on niin kun tärkee että kun me lähetään yhessä tätä tekemään että tästä lähetään semmoista isompaa niin kun... Kulttuurin muutosta tekemään. Se tietysti vie niin kun aikaa mutta tässä on hyviä aihioita siihen ollu tässä meidänkin hankkeessa on huomannut. Päässyt niin kun kun... Meillä tietysti on niitä ryhmiä ja sitten näitä kuukausittaisia perheilytapahtumia, mutta ollaan sitten myös erilaisissa verkostoissa mukana missä päästään sitten yhdessä miettimään sitten, että mitä pitäs olla erilaista... Esteettömän leikkipuiston suunnittelussa, että mitenkä toimintavälineet saahaan niin kun lähemmäksi tätä meidän tiettyä paikkaa että niitä ei tarvii tilata jostain kaukaa Suomesta ja. Hyvin paljon erilaisia oivalluksia on mitä sitten huomaa, kun tuolla on välillä mukana noissa ryhmissä. Niitä lasten oivalluksia, spontaaneita oivalluksia niitä mitenkä ne huomaa sen, että tässä oikeasti vaikka mitä pystyy tekemään ja... Huomaa, että ne eri tavalla pääsee siihen osallistumaan ja muuta huomaa sen, että onpa hyvä, että on keksitty taas tuommoinen tai onpa hyvä, että ollaan otettu tuommoinen yhteistyökumppani niin kun mukaan tähän toimintaan. Miten hienoja kekseliäitä juttuja ollaan tehty, ja miten näitä vois viedä eteenpäin. Aika paljon niitä on erilaisia juttuja. Ja semmoista yhtä siitä ei varmaan pysty niin kun ihan tällä hetkellä vielä nostamaan mutta... Erilaisia.

Satu Piispa-Hakala:
Kuulostaa ihan huikean hienolta. Jatketaan näillä oivalluksen reiteillä sitten eteenkin päin. Kiitos paljon Petri keskustelusta.

Petri Partanen:
Näin me tehdään. Kiitoksia.