Digitaalinen teknologia voi edistää turvallisempaa ja potilaskeskeisempää hammashoitoa, sanoi Haptic & AI in Dental Education Network (HAIDEN) -verkoston puheenjohtaja Sompop Bencharit verkoston hybridikokouksessa, joka pidettiin äskettäin Helsingissä ja verkossa.
Tämä alkaa jo hammaslääketieteen koulutuksesta, jossa opiskelijat voivat osoittaa taitonsa simulaatioympäristöissä ennen siirtymistä potilastyöhön.
– Digitaalinen teknologia, tekoäly, virtuaalitodellisuus, yhdistetty todellisuus ja haptinen simulaatio ovat jo täällä, ja ne muuttavat tapaa, jolla koulutamme seuraavan sukupolven suun terveydenhuollon ammattilaisia, Bencharit sanoi avauspuheenvuorossaan.
Perinteisiä hammaslääketieteen opetusmenetelmiä tarvitaan hänen mukaansa edelleen, mutta tulevaisuuden terveydenhuollon ympäristöissä toimiminen edellyttää myös digitaalista osaamista. – Kysymys kuuluu, miten nämä voidaan yhdistää opetuksessa harkitusti, eettisesti, tasapuolisesti ja kestävällä tavalla.
HAIDEN-verkoston tarkoituksena on edistää tätä muutosta globaalin akateemisen yhteistyön ja tutkimuksen pohjalta. Verkoston pääsihteeri Szabocls Felszeghy totesi, että HAIDEN on alle kolmessa vuodessa laajentunut maailmanlaajuiseksi verkostoksi. Haptic Thinkers -nimisenä käynnistyneen verkoston ensimmäinen kokoontuminen oli Itä-Suomen yliopistossa.
Bencharitin mukaan myös akateemisen ja yritysmaailman välinen yhteistyö on tärkeää, jotta käyttöön otettavat digitaaliset teknologiat palvelevat parhaiten niin opiskelijoita, opettajia, suun terveydenhuollon ammattilaisia kuin potilaitakin. Tapahtumaa isännöikin Helsingissä terveydenhuollon teknologiayritys Planmeca.
Yhteispelillä digitaaliseen aikaan
Uusi teknologia, kuten intraoraaliskannerit, tietokoneavusteinen suunnittelu ja 3D-tulostus, alkavat olla jo rutiinia hammaslääketieteellisessä hoidossa. Myös tekoälyavusteinen diagnostiikka tekee tuloaan, totesi yksi tapahtuman pääpuhujista, American Dental Education Association (ADEA) -järjestön puheenjohtaja ja toimitusjohtaja Karen West.
– Hammaslääketieteen muuttuessa myös alan koulutuksen on muututtava. Koulutuksen tuominen digitaaliselle aikakaudelle ei tarkoita pelkästään uusien laitteiden tai teknologiamoduulien lisäämistä, vaan myös perustavanlaatuista ajattelutavan muutosta. Meidän tulee kouluttaa tulevaisuuden ammattilaisia, joilla on sopeutumiskykyä sekä valmiudet kriittiseen ajatteluun ja potilaskeskeiseen hoitoon yhä monimutkaisemmassa terveydenhuollon toimintaympäristössä.
Hän korosti, että yksikään oppilaitos ei voi toteuttaa tätä muutosta yksin, vaan oppilaitosten on opittava toisiltaan, jaettava tietoa ja levitettävä parhaita käytäntöjä globaalisti.
West esitti kolme suositusta alan digitaalisen tulevaisuuden edistämiseksi.
– Ensinnäkin on kehitettävä jäsenneltyjä, osaamisperustaisia viitekehyksiä, jotka ohjaavat opetussuunnitelmien digitalisaatiota. Niiden on oltava skaalautuvia ja globaalisti yhdenmukaisia, jotta koulutuksen standardit kehittyvät hoidon kehityksen mukana.
– Toiseksi on syvennettävä yhteistyötä akateemisen maailman ja teollisuuden välillä. Näin varmistetaan innovaatioiden eettisyys ja hyöty sekä alan koulutukselle että potilaiden hoidolle.
– Tietopohjaa tulee myös edelleen vahvistaa. Pitkän aikavälin tutkimustietoa on vielä rajallisesti siitä, miten digitaaliset opetusmenetelmät edistävät työelämävalmiuksia. Tieteellinen perusta turvaa vaikuttavat ja vastuulliset innovaatiot.
