Viestintäympäristön nopea muutos on valtava ihmiskoe, joka panee arvomme ja normimme koetukselle.
Viestintätieteiden professoria voisi tuskin haastatella ilman että professori pohtii jo haastattelun aikana tulevan jutun rakennetta ja pääsanomaa. Tuore viestinnän etiikan professori Henrik Rydenfelt sanoittaakin taitavasti perusteluita sille, miksi juuri tässä ajassa viestinnän ja erityisesti viestinnän etiikan tutkimus on tärkeää.
– Olemme keskellä historian suurinta ihmiskoetta. Viestintäympäristömme on läpeensä digitalisoitunut, ja siksi suuret muutokset näkyvät siellä usein ensimmäisenä. Ilmeisin esimerkki on tietysti tekoäly, joka on tuotu kaikkeen viestintään, vaikka emme vielä edes hahmota sen riskejä. Samalla tämä aika on tutkijan näkökulmasta äärimmäisen kiinnostava.
Viestinnän etiikan tutkimuksen myötä voidaan tuoda esiin, mitkä arvot uutta viestintäympäristöä ohjaavat ja mitkä arvot sitä pitäisivät ohjata.
– Digitaaliset teknologiat synnyttävät jatkuvasti uusia kysymyksiä, joita ne eivät kuitenkaan pysty ratkaisemaan. Etenkin viestinnän arvojen ja normien syvälle ymmärrykselle on kova kysyntä: tutkimuksessa, opiskelijoiden parissa, media- ja viestintäalalla ja laajemmin koko yhteiskunnassa. Tämän kysynnän ennakoin tulevaisuudessa vain kasvavan.
Juuri tulevaisuuden Rydenfelt toivoo tulevan haastattelussaan esiin. Koko viestintätieteiden koulutus perustuu Itä-Suomen yliopistossa ajatukselle, ettei tarkoituksena ole kouluttaa vain tämän päivän viestijöitä, vaan ymmärtää millaisia taitoja ja kykyjä viestijöiltä vaaditaan tulevaisuudessa.
– Teemme viestintätieteissä hyvin tulevaisuusorientoitunutta tutkimusta. Tulosten avulla pyrimme rakentamaan visioita siitä, millainen viestintäympäristö meillä on ensi vuosikymmenellä.
Viimeisen 15 vuoden aikana on tullut hyvin selväksi, että kaikkien toimijoiden, myös demokraattisesti valtaan pyrkivien poliitikkojen, on mukauduttava suurten yhtiöiden ja niiden algoritmien vaatimuksiin. Eivätkä Piilaaksossa toimivien yritysten intressit ole riippuvaisia suomalaisesta yhteiskunnasta tai sen arvoista.
Henrik Rydenfelt
Professori
Minkä varaan tulevaisuuden viestintäympäristö rakentuu?
Rydenfelt on väitellyt filosofian alalta. Juuri alkanut professuuri on hänen mukaansa kuin tehty hänelle – ja samaa mieltä ovat hänen kollegansa. Professuurissa kun yhdistyvät kaksi Rydenfeltin tutkimusalaa.
– Etiikka on oikeastaan tieteistä vanhin, mutta usein se mielletään pelkäksi nojatuolista käsin tapahtuvaksi pohdinnaksi. Väitöskirjastani asti olen kehittänyt ajatusta etiikasta käytännöllisenä, jopa kokeellisena tutkimuksena. Olin jo tuolloin töissä viestinnän oppiaineessa Helsingin yliopistossa. Siitä lähtien olen tutkinut viestintä- ja mediaympäristön muutosta ja sen eettistä ja yhteiskunnallista merkitystä myös empiirisesti.
Jo nykyisten viestintäjärjestelmien toimintaa ohjaavat tavoitteet, joita ei ole määritetty demokraattisesti ja joiden arvopohjaa ei ole tarkemmin mietitty.
– Viimeisen 15 vuoden aikana on tullut hyvin selväksi, että kaikkien toimijoiden, myös demokraattisesti valtaan pyrkivien poliitikkojen, on pikemminkin mukauduttava suurten yhtiöiden ja niiden algoritmien vaatimuksiin. Eivätkä Piilaaksossa toimivien yritysten intressit ole riippuvaisia suomalaisesta yhteiskunnasta tai sen arvoista.
Toisenlainen tulevaisuus edellyttää uusia käsitteitä ja tutkittua tietoa. Niitä Rydenfeltin tutkimus pyrkii tarjoamaan.
– Millainen on tulevaisuuden viestintäympäristö, jossa uusi teknologia tuottaa mistä tahansa sisällöstä jokaiselle kokonaan oman version, usein tekstin sijaan kuvan ja äänen muodossa? Tutkimusryhmäni rakentaa visioita, joiden avulla selvitämme, millaisia ongelmia kehitykseen liittyy ja millaisten arvojen tai niiden uudelleentulkintojen varaan tulevaisuutta pitäisi rakentaa.
Viestinnän ammattilaiset tulevaisuuden suunnannäyttäjinä
– Tämä vuosikymmen osoittaa, ettei kriisien ja konfliktien aika suinkaan ole ohi. Ihmiskunnan kohtalonkysymyksien ratkaiseminen pohjautuu suurelta osin viestintään, joka liittyy kaikkeen päätöksentekoon. Eikä ilman viestintää pystyttäisi tekemään ainoata riviä tai tavua tutkimusta, joka on ainoa tapa kehittää kestäviä ratkaisuja, Rydenfelt kuvailee.
Hänen professuurinsa on ensimmäinen uudenlaiseen Itä-Suomen yliopiston starttirahoitukseen perustuva nimitys, sillä professuuri on perustettu Joensuun yliopiston tukisäätiön ja Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön lahjoitusvaroin. Nimikkeenä ”viestinnän etiikan professori” on erittäin harvinainen, Suomessa ensimmäinen, ja kansainvälisestikin lähes ainutlaatuinen professuuri.
Rydenfeltin mukaan viestinnän etiikka ymmärretään helposti liian suppeasti pelkästään väärien toimintamallien torjumisena.
– Eettisesti ongelmallista on myös sellainen viestintä, jossa sanotaan vähän tai ei sanota mitään merkityksellistä. Poliitikot ja mainospuhe syövät sanoilta usein nopeasti niiden merkityksen. Tekoäly kiihdyttää tätä kehitystä. Se suoltaa kyllä sanoja, puhetta ja kuvaa, mutta ei välitä niiden seurauksista. Kun sanat eivät enää tarkoita mitään, eivät myöskään lupaukset tai kannanotot sido ketään. Lopulta vastuullinen toiminta muuttuu mahdottomaksi.
Vaarana myös on, että merkityksetön puppu alkaa latistaa ajatteluamme.
Tässä kohtaa kuvaan astuvat Rydenfeltin mukaan viestinnän ammattilaiset. Heidän tehtävänsä on toimia tulevaisuudessa yhä enemmän merkityksellisen viestinnän suunnannäyttäjinä ja kehittäjinä.
– Tulevaisuudessa arvojen ja eettisten kysymysten rooli korostuu kaiken tämän pupun keskellä entisestään. Siksi on tärkeää, että meillä on ammattilaisia, jotka huomaavat, kun sanat ja kuvat alkavat menettää merkityksensä. Sitä taitoa ei yksikään kone vielä korvaa.
Henrik Rydenfelt
- Viestinnän etiikan professori 1.11.2026–, Itä-Suomen yliopisto
- Filosofian tohtori (teoreettinen filosofia), Helsingin yliopisto, 2014
- Käytännöllisen filosofian ja viestinnän dosentti, Helsingin yliopisto 2018
Keskeiset tehtävät, ansiot ja huomionosoitukset
- European Pragmatism Associationin perustaja, Nordic Pragmatism Networkin koordinaattori ja yksi Nordic Network for Media and Communication Ethicsin perustajista
- Jäsen Suomen Akatemian Melioristisen kärsimyksen filosofian huippuyksikössä (MePhiS)
- Julkisen sanan neuvoston jäsen (2020—2023) ja varapuheenjohtaja (2021—2023), Journalistin ohjeiden uudistamistyöryhmän jäsen 2024
- Viestinnän eettisen neuvoston varapuheenjohtaja (2016—2017) ja puheenjohtaja (2018—2019)
- Toimittaja tai päätoimittaja kansainvälisissä ja suomalaisissa tieteellisissä julkaisuissa, mm. Media & viestinnän päätoimittaja 2024—2026
- Tiedettä suomeksi -palkinto (2022)