Eksistentiaalinen hyvinvointi viittaa ihmisen olemassaolon merkityksellisyyteen, tarkoitukseen ja mielekkyyteen. Yliopistoissa eksistentiaalinen ei synny yksittäisistä hyvinvointitoimista, vaan yhteisistä ja toistuvista arjen käytännöistä etenkin opiskelijoiden ja opetushenkilöstön välillä.
Mitä aiemmin opiskelija kiinnittyy opintoihinsa, sitä paremmin hän voi. Sen sijaan etätyön ja hybridiopetuksen lisääntyminen on lisännyt osalla yliopistoyhteisön jäsenistä turvattomuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksia.
Nämä tulokset selvisivät väitöskirjatutkija Anu Morikawan tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin eksistentiaalisen hyvinvoinnin tukea yliopistoyhteisössä.
Yliopistojen toimintaympäristö on viime vuosina muuttunut voimakkaasti. Koronapandemia, rakenteelliset uudistukset ja kasvavat tehokkuusvaatimukset ovat lisänneet työn ja opiskelun kuormitusta. Tämä horjuttaa myös kokemusta työn ja opiskelun mielekkyydestä.
Merkityksellisyyden tunne vaatii konkreettisia panostuksia
Yliopistoyhteisöissä eksistentiaalista hyvinvointia tuetaan tutkimuksen mukaan erityisesti kolmen tekijän kautta, joita ovat hyvinvointia tukeva johtaminen, pedagogisen hyvinvoinnin eli sujuvan työn ja opiskelun tukeminen sekä yhteisön resilienssin tukeminen. Jokainen osa-alue edellyttää myös riittäviä resursseja.
– Eksistentiaalisten kysymysten, kuten merkityksellisyyden ja kuulumisen kokemuksen, ajatellaan usein kuuluvan yksilön vastuulle. Tutkimukseni osoittaa, että saadut kokemukset ovat kuitenkin vahvasti sidoksissa organisaation rakenteisiin, toimintamalleihin ja resursointiin, Morikawa kuvailee.
Tämän tutkimuksen tulokset korostavat siis eksistentiaalisen hyvinvoinnin integroimista yliopistokäytäntöihin huomioimalla sekä yksilölliset että yhteisölliset ulottuvuudet. Organisaation konkreettiset panostukset, kuten rakenteelliset edellytykset, kestävä toimintakulttuuri ja merkitykselliset sosiaaliset suhteet, ovat keskeisiä eksistentiaalisen hyvinvoinnin vahvistamisessa pedagogisena ja yhteisöllisenä arvona.
Morikawan tutkimus kuuluu tuoreeseen opinalaan, hyvinvointiteologiaan, ja saadut tutkimustulokset liittyvät laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun hyvinvoinnin kokonaisvaltaisesta ymmärryksestä.
Artikkelin tiedot:
Morikawa, A. P., & Saarelainen, S. M. (2026). Well-being support in the Finnish university community: staff reflections on emerging existential dimensions. International Journal of Qualitative Studies on Health and Well-Being, 21(1). https://doi.org/10.1080/17482631.2025.2611272
