Hyvä isyys synnytyksessä tarkoittaa iseille synnyttävän äidin oikeuksista huolehtimista. Isän asema on synnytystilanteessa merkittävästi erilaisempi ja ristiriitaisempi kuin vallalla oleva vanhemmuuden mallitarina tai ihanne olettaa.
Tämä selvisi yliopisto-opettaja Tuuli Paajasen psykologian alaan kuuluvasta väitöskirja-artikkelista, jossa hän selvitti, millaisia kertomuksia isät esittävät lapsensa synnytyksestä ja millaisia mallitarinoita isän osasta rakentuu. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sitä, miten isät neuvottelevat omaa asemaansa suhteessa synnytystilanteen mallitarinoihin. Paajanen teki tutkimusta varten 13 isän laajan haastattelun.
Saaduissa tuloksissa synnytystilanne ja varhainen vanhemmuus näyttäytyivät huomattavasti monimutkaisemmilta, kuin mitä esimerkiksi vallalla oleva jaetun vanhemmuuden ihanne antaa olettaa tai ohjaa pyrkimään.
Toisaalta iseiltä odotetaan täyttä osallisuutta – ja isät myös itse toivovat, että heidän osallisuutensa tunnistetaan. Samalla kuitenkin osallistumisen mahdollisuudet voivat olla rajatut ja ulkopuolisuuden tunteita esiintyy. Isät eivät myöskään välttämättä vaadi tasaveroisesti jaettua vanhemmuutta, vaan kokevat vahvasti, että synnyttäjällä on tietyt oikeudet, jotka menevät kaiken edelle.
– Tämä kävi hyvin ilmi esimerkiksi yhden isän kuvailusta, kun hän kertoi hoitajan kysyneen, haluaako isä ottaa vauvan heti syliin äidin ollessa toisaalla hoidossa. Isä kertoi hänellä olleen siihen kova halu, mutta silti hän ei ottanut vauvaa ensimmäisenä itselleen. Hänestä se oli äidin tehtävä, eikä hän halunnut viedä sitä oikeutta äidiltä pois, Paajanen kertoo.
Etenkin ensisynnytyskokemusten monimutkaisuuteen olisi Paajasen mukaan syytä kiinnittää erityistä huomiota, ja muotoutuvaa isyyttä olisi hyvä tukea jo raskausaikana. Järjestelmä ei kuitenkaan mahdollista sitä.
– Isät kuvasivat, että tietoa synnytyksen lääketieteellisestä kulusta on kyllä saatavilla, mutta he olisivat tarvinneet myös toisenlaista, monipuolisempaa tietoa.
Rakenteissa ei myöskään ole välttämättä paikkaa tai mahdollisuutta isän osallistua esimerkiksi neuvolakäynneille.
Toisen vanhemman asema synnytyksessä ainutlaatuinen mutta huomiotta jäänyt
Viime vuosikymmeninä vanhemmuus ja vanhemmuuden roolit ovat muuttuneet perusteellisesti, ja samaan aikaan suomalainen synnytys on murroksessa, jossa sekä kokemukset että käytännöt rakentuvat uudella tavalla. Samalla syntyvyys jatkaa laskuaan, ja syitä siihen etsitään kaikkialta.
– Siltikin synnytysosastoja lakkautetaan, ja terveydenhuollon palvelut paineistuvat ja kiire lisääntyy. Uusimpien kansallisten raporttien mukaan myös synnytyspelot, pelkosektiot ja traumaattiset synnytyskokemukset ovat kasvussa vaikuttaen pahimmillaan siihen, ettei lapsia haluta nimenomaan synnytykseen liittyvien pelkojen ja odotusten vuoksi.
Tuore Väestöliiton perhebarometri kysyi yksilapsisten perheiden vanhemmilta, miksei perheeseen toivota enempää lapsia, ja lähes viidennes isistä ja neljännes äideistä kertoi syyksi aiemman synnytyskokemuksensa tai synnytyspelon.
Paajasen mukaan tehty tutkimus on tärkeä, sillä toisen vanhemman asema on hyvin ainutlaatuinen: samaan aikaan hän on osa perhettä, johon on tulossa uusi jäsen, ja samaan aikaan hän on kuitenkin ulkopuolinen varsinaisesta fyysisestä synnytystapahtumasta.
Isit jäävätkin sekä synnytystä koskevissa tutkimuksissa että terveydenhuollossa sivuun. Isät eivät välttämättä koe olevansa ”oikeutettuja” omaan kokemukseensa, eikä sitä kovin usein tulla heiltä kysymäänkään.
– Tutkimushaastatteluni oli usealle isälle ensimmäinen kerta, kun joku kävi synnytyskokemuksen läpi heidän kanssaan.
Tutkimusartikkeli on julkaistu Synnyttäjien ääni -kirjassa
Tuuli Paajanen kirjoittaa parhaillaan väitöskirjan toista osajulkaisua, joka käsittelee naisparien ei-synnyttävien äitien kokemuksia synnytystilanteissa.
