Puheterapeuttien koulutus alkoi Joensuun kampuksella neljä vuotta sitten. Opetus on sujunut sekä opettajien että opiskelijoiden mielestä hyvin.
Logopedian opiskelijat ovat jo neljässä vuodessa vakiinnuttaneet paikkansa osana Joensuun kampuksen monitieteistä opiskelijayhteisöä.
Ensimmäisten joukossa puheterapeutiksi opiskelun Itä-Suomen yliopistossa aloittaneet Meeri Rimpi ja Anniina Heinonen ovat nyt opintojensa loppusuoralla. Molemmat ovat suuntaamassa syksyllä vaihtoon, mutta sen jälkeen on jäljellä enää viimeisiä kursseja ja neljän kuukauden päättöharjoittelu.
Rimpi ja Heinonen ovat olleet tyytyväisiä opintoihin. Opinnot ovat olleet kummallekin mielekkäitä, mutta myös vaativia.
– Kokonaisuudessaan tämä on ollut aika rankka tutkinto. Opittavaa teoriaa on ollut paljon, Meeri Rimpi pohtii.
– Lyhyiden harjoittelujen aikana on ollut myös muita kursseja, joten töitä on pitänyt tehdä paljon vapaa-ajallakin, Anniina Heinonen lisää.
Hän ja Rimpi ovat olleet tyytyväisiä erityisesti opetuksen tasoon ja yhteisöllisyyteen. Heidän mielestään opettajat ovat erittäin ammattitaitoisia, mutta myös helposti lähestyttäviä, ja heiltä saa yksilöllistä tukea.
Kokonaisuus on toiminut hyvin
Myös opetushenkilökunnan mielestä koulutus on lähtenyt hyvin käyntiin. Yliopistonlehtori Anna-Leena Martikainen ja suunnittelujohtaja Sirkku Ikonen-Hwang kertovat, että neljän vuoden varrella on jonkin verran siirretty opintojaksoja eri periodeille, mutta muuten kokonaisuus on toiminut hyvin.
Logopedian koulutusta ohjaavat kansalliset osaamistavoitteet, jotka varmistavat, että valmistuvat puheterapeutit hallitsevat ammatissa tarvittavat taidot. Tutkinnon suorittamisen rakenne on ennalta suunniteltu, mikä tuo selkeyttä, mutta toisaalta rajoittaa joustavuutta opintojen aikatauluttamisessa.
– Ei tarvitse itse pähkäillä, mitä kursseja ottaa milloinkin, mutta toisaalta ei juurikaan voi vaikuttaa kuormittavuuteen, Anniina Heinonen toteaa.
Harjoittelut ovat olennainen osa logopedian opintoja
Opiskelijoilta on tullut kiitosta erityisesti kliinisistä harjoitteluista, joita logopedian opintoihin Itä-Suomen yliopistossa kuuluu kuusi.
Viisi harjoittelua tehdään kampuksella yhteistyössä Siun soten kanssa, joista yksi toteutuu moniammatillisessa yhteistyössä psykologian oppiaineen kanssa. Päättöharjoitteluun opiskelijat hakevat omatoimisesti joko julkiselle tai yksityiselle sektorille. Ensimmäinen harjoittelu sijoittuu toisen opintovuoden keväälle ja päättöharjoittelu viimeiselle lukuvuodelle.
Opettajista on ollut hienoa nähdä opiskelijoiden ammatillinen kasvu.
– Minulla oli alkuvuodesta ohjattavana sekä ensimmäisen että neljännen kliinisen harjoittelun suorittavia opiskelijoita. Silloin huomasin, miten paljon neljännen harjoittelun suorittavat ovat keränneet itsevarmuutta ja oma-aloitteisuutta hämmästyttävän lyhyessä ajassa, Anna-Leena Martikainen sanoo.
– Heidän kanssaan ohjauskeskustelut muistuttivat jo ajoittain kollegoiden välistä keskustelua, hän lisää.
Sekä Meeri Rimpin että Anniina Heinosen mielestä harjoittelut ovat antaneet konkreettisen käsityksen puheterapeutin työstä ja auttaneet kehittämään ammatillista identiteettiä. Oikeiden asiakastapaamisten lisäksi opiskelijat ovat päässeet tekemään kirjauksia asiakastietojärjestelmiin ja harjoittelemaan moniammatillista yhteistyötä.
– Tässä loppua kohden alkaa olla sellainen olo, että haluaisi jo päästä käytännön hommiin työelämään, Rimpi sanoo.
Vaikka molemmat, Rimpi ja Heinonen, ovat lähdössä syksyllä ensin vaihtoon, on viimeinen harjoittelupaikka varmistettu jo hyvissä ajoin. Paikan saaminen on ollut haastavaa, koska julkisen sektorin paikat ovat joillakin alueilla varattu ensisijaisesti oman tai läheisen kaupungin yliopisto-opiskelijoille, esimerkiksi Helsingissä Helsingin yliopiston logopedian opiskelijoille.
– Olen joutunut joustamaan omista suunnitelmistani. Olisin halunnut alun perin sairaalaan, mutta nyt menen yksityiselle, Heinonen kertoo.
Heinonen ja Rimpi toivovat, että Itä-Suomen yliopisto voisi solmia vastaavan sopimuksen Siun soten ja Pohjois-Savon hyvinvointialueen kanssa, jotta opiskelijoilla olisi vähemmän epävarmuutta harjoittelupaikan saamisesta.
Tulevaisuudessa luvassa tutkimuksen kehittämistä
Uusien puheterapeuttien kouluttamisen lisäksi Itä-Suomen yliopistossa on tarjottu täydennyskoulutuksia alueen puheterapeuteille. Täydennyskoulutuksia on pilotoitu MultiLogos (ESR+) –hankkeessa, ja ne ovat saaneet hyvän vastaanoton. Hankkeen jälkeen niitä on tarkoitus jatkaa osana Jatkuvan oppimisen keskuksen tarjontaa.
Lisäksi Itä-Suomen maakuntien alueella työskenteleville on järjestetty koulutusta, joka antaa valmiuksia ohjata opiskelijoiden harjoitteluita.
– Sen pohjalta olemme nyt suunnittelemassa valtakunnallista ohjaajakoulutusta yhteistyössä muiden yliopistojen kanssa, Sirkku Ikonen-Hwang sanoo.
Työelämäyhteistyöhön ja tuoreen tutkimustiedon saattamiseen kentälle on ylipäätään haluttu panostaa. Kaikille avoin Logopedia tutkii -päivä on järjestetty nyt kahtena keväänä. Päivän aikana opiskelijat ovat päässeet kertomaan kandidaatintutkielmistaan.
Alan tutkimusta halutaan kehittää enenevissä määrin tulevaisuudessa. Logopedian professori Marja Laasonen sai tänä vuonna Suomen Akatemialta 600 000 euroa rahoituksen Kielen ja kommunikaation kehityksen taustatekijät ja seuraukset (DLD-Global) -tutkimushankkeeseen.
Myös useita kokeellisia tutkimuksia on jo alkanut tai alkamassa monitieteisessä tutkimuslaboratorio LogoLabissa. LogoLabin tutkimustoiminnan kehittämisestä vastaa logopedian osalta apulaisprofessori Satu Saalasti. Ikonen-Hwang uskoo, että Itä-Suomen yliopiston laitteistot ja laboratoriot ovat logopedian tutkimuksen näkökulmasta todennäköisesti Suomen parhaimmistoa.
– Ja se on todennäköisesti yksi vahva profiloitumismahdollisuutemme tulevaisuudessa.
