Kansalaisten ja potilaiden osallisuus on vakiintumassa osaksi heitä koskevaa tutkimusta. Rahoittajat yhä useammin edellyttävät, että nämä otetaan mukaan tutkimuskumppaneina, ei ainoastaan tutkimuksen kohteina. Silti moni tutkija pohtii, mitä tämä tarkoittaa käytännössä.
Itä-Suomen yliopistossa tehdyssä haastattelututkimuksessa tarkastellaan kysymystä tutkijoiden näkökulmasta. Kahdessa suomalaisessa yliopistossa työskentelevät tutkijat kertovat kokemuksistaan ja odotuksistaan, joita heillä on erityisesti potilaiden osallisuudesta.
Tulokset keskittyvät siihen, miten tutkijan ja potilaan keskinäiset valtasuhteet vaihtelevat tilanteesta toiseen.
– Tutkimuskirjallisuudessa tutkijan ja potilaan välinen suhde esitetään usein pysyvänä valta-asetelmana. Tutkimuksemme osoittaa, että asia on monisyisempi, sanoo tutkijatohtori Eeva Aromaa.
Tutkimuksessa keskitytään kolmeen aiemmassa tutkimuksessa tunnistettuun valtasuhteeseen: valta yli (kontrolli), valta toimia (toimijuuden mahdollistaminen) ja valta yhdessä (jaettu päätöksenteko). Tutkijoiden kokemuksissa ja odotuksissa nämä esiintyivät rinnakkain.
Tutkijat kuvaavat rinnakkaisia valtasuhteita kolmen jännitteen kautta. Ensimmäinen niistä kohdentuu näennäisen osallisuuden ja yhteiskehittämisen välille. Joskus potilaat kutsutaan kommentoimaan jo pitkälti valmiita suunnitelmia. Toisinaan tutkijat tekevät tilaa potilaiden ideoille tai jakavat päätöksentekoa potilaiden kanssa. Tämä edellyttää joustavuutta molemmilta osapuolilta, mutta voi myös johtaa vastakkaisiin odotuksiin.
Toinen jännite koskee institutionaalisia rakenteita ja jokapäiväistä työtä. Rahoittajat kannustavat yhteistyöhön, mutta raportointivaatimukset ja tiukat aikataulut voivat johtaa siihen, että suora potilaan osallisuus korvataan potilasjärjestön edustuksella. Tämä voi vahvistaa osallisuuteen liittyvää hierarkiaa, vaikka tavoitteena on lisätä tasavertaisuutta.
Kolmas jännite liittyy konflikteihin ja refleksiivisyyteen. Potilaat saattavat kyseenalaistaa tutkijoiden heille antamia rooleja ja tutkimuspainotuksia. Tämä voi vahvistaa osapuolten välistä hierarkiaa, mutta myös käynnistää syvällisempää pohdintaa tutkijoiden keskuudessa.
Professori Päivi Eriksson korostaa tutkimustulosten merkitystä.
– Tutkijat tasapainottelevat jatkuvasti erilaisten odotusten välillä. Rinnakkaisten valtasuhteiden ja niiden seurausten tunnistaminen antaa valmiuksia tehdä yhteistyötä kansalaisten ja potilaiden kanssa.
Tutkimuksen mukaan osallisuuden kehittäminen ei tarkoita valtasuhteiden poistamista. Keskeistä on tunnistaa, miten eri valtasuhteet toimivat, myös rinnakkain.
Tutkimus toteutettiin osana Suomen Akatemian rahoittamaa CO-RESEARCH-hanketta, ja se julkaistiin Health Expectations -tiedelehdessä.
Tutkimusartikkeli:
Eeva Aromaa, Päivi Eriksson, Tero Montonen and Pasi Hirvonen. Navigating Dynamic Power Relations in Patient Involvement: Researchers’ Perspectives from University Research. Health Expectations, 2026. https://doi.org/10.1111/hex.70600.
