Itä-Suomen yliopistossa on 5. kesäkuuta harvinainen väitöstilaisuus, kun katolinen piispa Raimo Goyarrola väittelee lääketieteen alalta. Väitöstutkimuksessa kehitettiin menetelmiä palliatiivisessa hoidossa olevien potilaiden hengellisten tarpeiden tunnistamiseen. Tiettävästi edellisen kerran lääketieteestä väitellyt katolinen piispa oli tanskalainen Niels Steensen (Nicolaus Steno) yli 300 vuotta sitten.
Espanjan Baskimaasta kotoisin oleva Goyarrola on koulutukseltaan sekä lääkäri että teologian tohtori. Hän on toiminut pitkään Suomessa pappina ja vuodesta 2023 koko maan kattavan Helsingin hiippakunnan piispana.
– On tieteellisesti todettu, että henkistä ja hengellistä kärsimystä esiintyy palliatiivisessa hoidossa olevilla potilailla. Se eroaa fyysisestä kivusta sekä tunnetason stressistä ja edellyttää erityistä huomiota ja omaa hoitotapaa, Goyarrola sanoo.
– Terveydenhuollon ammattilaiset tarvitsevat osaamista ja välineitä hengellisen kärsimyksen tunnistamiseen, lievittämiseen ja ehkäisyyn. Kehittämiemme kyselylomakkeiden avulla näitä tarpeita voidaan arvioida ja huomioida yksilöllisesti, systemaattisesti ja tarkoituksenmukaisesti osana päivittäistä hoitotyötä.
Tavoitteena kokonaisvaltainen hoito
Palliatiivinen hoito tarkoittaa parantumatonta etenevää sairautta sairastavan potilaan kokonaisvaltaista hoitoa, jonka tavoitteena on vähentää kärsimystä ja vaalia elämänlaatua. Jo nuorena aiheesta kiinnostunut Goyarrola aloitti tutkimustyön koronapandemian aikana. Ohjaajana toimi nykyinen Itä-Suomen yliopiston palliatiivisen lääketieteen professori Reino Pöyhiä.
– Tavoitteena on edistää potilaiden kokonaisvaltaista hyvinvointia, sillä ihmisen fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja hengellinen ulottuvuus ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa.
– Kyse ei ole pelkästään fyysisen kivun lievittämisestä, vaan myös ahdistuksen, pelon, syyllisyyden ja toivottomuuden vähentämisestä. Hengellinen hoito voi auttaa potilasta löytämään merkitystä ja rauhaa kärsimyksen keskellä. Se voi helpottaa tilanteeseen sopeutumista ja tukea suhdetta läheisiin ja hoitohenkilökuntaan.
– Kehitimme kyselyn myös ammattilaisten asenteiden arviointiin hengellistä hoitoa ja elämän loppuvaiheen hoitoa kohtaan. Sen avulla voidaan tunnistaa koulutustarpeita, tukea ammatillista kehittymistä ja siten edistää laadukasta, potilaslähtöistä palliatiivista hoitoa.
Potilaat ja terveydenhuollon ammattilaiset mukana kehitystyössä
Goyarrola tapasi tutkimuksensa tiimoilta kaikkiaan 150 lääkäriä ja hoitajaa. – He osoittivat suurta kiinnostusta, esittivät rakentavia kysymyksiä ja toivoivat näitä työkaluja käyttöönsä tulevaisuudessa.
– Tutkimukseni aikana keskustelin myös noin 70 potilaan kanssa, jotka auttoivat parantamaan mittareiden sisältöä ja käytettävyyttä. Nämä olivat arvokkaita tapaamisia.
Goyarrola kertoo, että potilaat kertoivat avoimesti kokemuksistaan ja lomakkeiden avulla myös keskusteltiin konkreettisesti heidän hengellisestä hyvinvoinnistaan ja tarpeistaan.
Tutkimuksen teko hengellisen työn ohessa vaati Goyarrolan mukaan sinnikkyyttä ja järjestelmällisyyttä. – Siihen sisältyi paljon käytännön työtä, kuten vierailuja sairaaloihin ja potilaiden koteihin. Lisäksi piti palata koulun penkille. Monille oli ehkä yllätys nähdä piispa vaikkapa tilastotieteen kurssilla tai tentissä.
– Koin kuitenkin, ettei tutkimus ollut irrallinen osa elämääni, vaan liittyi syvästi pastoraaliseen tehtävääni ja haluuni ymmärtää paremmin kärsivien ihmisten kokemuksia.
Goyarrola on esitellyt tutkimustaan kansainvälisissä kongresseissa ja kansallisissa palliatiivisen hoidon tapahtumissa hänet on toistuvasti palkittukin posteriesityksistään. – Se tuntui vahvistukselta sille, että tutkimuksella oli todellista arvoa.
Goyarrolan mukaan ihmisen hyvinvointi riippuu usein hyvin konkreettisistakin asioista. – Jos joku esimerkiksi kokee alakuloa, sisäistä tyhjyyttä, hengellistä kriisiä tai elämän merkityksen katoamista, neuvon usein huolehtimaan myös perusasioista: levosta ja unesta, terveellisestä ravinnosta, D-vitamiinista ja liikunnasta. Metsä, järvi tai vaikka sauna voivat auttaa enemmän kuin ymmärrämmekään. Kun keho voi paremmin, myös mieli ja usein hengellinen hyvinvointi vahvistuvat.
– Toisaalta hengellinen hoito ja sisäisen kärsimyksen kohtaaminen voivat edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kun ihminen kokee tulevansa kuulluksi, löytää toivoa, merkitystä, sovintoa tai sisäistä rauhaa, sillä voi olla konkreettisia vaikutuksia jopa fyysisiin oireisiin. Tällaisia yhteyksiä myös oma tutkimukseni on tuonut esiin.
Lääketieteen lisensiaatti, teologian tohtori Raimo Goyarrolan väitöskirja Spirituality in palliative care in Finland. Development of questionnaires to assess spiritual care (Spirituaaliteetti palliatiivisessa hoidossa Suomessa. Kyselylomakkeiden kehittäminen henkisen/hengellisen hoidon arvioimiseksi) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa 5.6.2026. Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Liz Gwyther Kapkaupungin yliopistosta ja kustoksena professori Reino Pöyhiä Itä-Suomen yliopistosta. Tilaisuus on englanninkielinen.
Lisäksi Gwyther pitää Kuopion yliopistollisessa sairaalassa 4.6.2026 luennon Palliative Care in Africa.
Lisätietoja:
Raimo Goyarrola, [email protected], p. 0404168473
