Kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Tutkin inklusiivista varhaiskasvatusta ja siihen liittyvät rajoja, esteitä ja toivoa. Tarkastelen aihetta ihmisyyden biologisten, sosiaalisten ja psykologisten juurien näkökulmista. Suomessa varhaiskasvatusta ohjaavat asiakirjat, kuten Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja Varhaiskasvatuslaki, velvoittavat inklusiiviseen varhaiskasvatukseen. Inklusiivisuus kuitenkin ymmärretään eri tavoin ja sen toteutuminen on tutkimusten mukaan hyvin vaihtelevaa.
Kasvu, kehittyminen ja oppiminen saatetaan usein rinnastaa itsenäistymiseen ja yksilöllisyyteen, mutta tärkeämpää olisi huomioida, että tasapainoinen kasvu, kehitys ja oppiminen tarvitsee ennen kaikkea yhteyttä muihin ihmisiin. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan yksilöllisyys on yhteiskunnassamme korostunut ja yhteisöjen sekä muiden ihmisten ymmärtämisen merkitys on vähentynyt. Hyvinvoiva ja sosiaalisesti kestävä yhteiskunta tarvitsee yhdessä toimivia, toiset huomioivia ja erilaisia näkökulmia yhteensovittavia ihmisiä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Kun lapsiryhmiä tarkasteltiin vertaissuhteiden ja oppimisen näkökulmasta, huomattiin, että osa lapsista rajautui ryhmien ulkopuolelle, eikä inklusiivisuus näin ollen toteutunut. Erityisesti näin tapahtui niiden lasten kohdalla, joilla oli tunnesäätelyyn liittyviä vaikeuksia tai kehitysvamma.
Esteenä lasten joukkoon kuulumiselle toimivat lasten ja aikuisten vuorovaikutuksen laatuun liittyvät tekijät ja aikuisten vuorovaikutuksen ja toiminnan myötä rakentunut eksklusiivinen eli poissulkeva sosiaalinen todellisuus. Näissä ryhmissä aikuiset rakensivat sosiaalisia normeja, joiden mukaan esimerkiksi ulkopuolelle jättäminen oli sallittua.
Toivo puolestaan rakentui ryhmissä, joissa aikuisten vuorovaikutuksen ja toiminnan myötä muodostui inklusiivinen sosiaalinen todellisuus. Näissä ryhmissä aikuiset loivat sosiaalisia normeja, joiden mukaan kaikki ryhmän lapset kuuluvat joukkoon ja ovat arvokkaita.
Inklusiivisen varhaiskasvatuksen toteutumisen arvioinnissa sosiaalisten normien huomioiminen on ollut vähäistä. Ulkopuolelle jättämisen sallivat normit ovat lapselle vahingollisia, koska kokemus joukkoon kuulumisesta on äärimmäisen merkityksellinen ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Inkluusio tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että kaikki saavat kokemuksen joukkoon kuulumisesta. Inkluusion edistämisen näkökulmasta olisikin erittäin tärkeää huomioida kulttuurin ja biologian yhteenkietoutuminen. Tutkimuksessa pohditaan myös inklusiivisen varhaiskasvatuksen toteutumisen merkitystä sosiaalisen kestävyyden kannalta.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tutkimuksen perusteella tulee lisätä tietoutta ihmisyyden ytimessä vaikuttavista biologisista, sosiaalisista ja psykologisista juurista, koska niiden huomioiminen on inklusiivisen varhaiskasvatuksen ydin. Inkluusion taustalla vaikuttavat myös aikuisten arvot ja asenteet, jotka voivat olla hyvin syvään juurtuneita ja joskus tiedostamattomia. Siksi inklusiivisuuden ja myös sosiaalisen kestävyyden edistäminen vaatii tietoista ja tavoitteellista pohdintaa sekä toimintaa. Lapsiryhmissä käytävä aikuisten keskinäinen avoin keskustelu vakiintuneista toimintatavoista ja niiden vaikutuksista lasten kehitykseen ja oppimiseen on tärkeää. Toimintatapoja on oltava myös valmis kyseenalaistamaan ja muuttamaan, sillä laadukas ja inklusiivinen varhaiskasvatus on jokaisen lapsen oikeus.
Vastuu laadukkaasta varhaiskasvatuksesta on ryhmissä työskentelevien aikuisten lisäksi myös yhteiskunnalla ja henkilöillä, jotka tekevät varhaiskasvatuksen toteuttamiseen liittyviä päätöksiä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Tutkimus on monimenetelmällinen ja koostuu kolmesta osatutkimuksesta. Osatutkimuksissa on tutkittu lasten vertaissuhteita, päivän aikaisiin toimintoihin kiinnittymistä, aikuisten vuorovaikutuksen laatua ja sosiaalisen todellisuuden rakentumista. Tutkimusaineisto koostui henkilöstön haastatteluista, havainnointiaineistosta ja sosiogrammikyselyistä.
