Kokemuksia ohjauksen opinnoista, Maisa Ojamaa

 – Olen Maisa Ojamaa, 21-vuotias ja kotoisin Orimattilasta, pienestä maalaiskaupungista Lahden läheltä. Opiskelen nyt kolmatta vuotta opinto-ohjaajaksi ja uraohjaajaksi. Pääsin opiskelemaan unelma-alaani suoraan lukiosta.

Mikä sai sinut valitsemaan Itä-Suomen yliopiston ja ohjauksen opinnot?

 – Päädyin opiskelemaan Itä-Suomen yliopistoon, sillä Joensuu on ainoa paikka, jossa voi opiskella opinto-ohjaajaksi ilman aiempaa korkeakoulututkintoa. Alun perin kiinnostuin opo-opinnoista jo peruskoulussa ysiluokalla, kun valmistauduttiin toisen asteen yhteishakuun. Silloin minua kiinnosti tutkia eri koulutuksia ammattikoulussa ja pohtia niitä kavereiden kanssa, vaikka itselleni olikin selvää, että haen lähilukioon. Tällöin ensimmäistä kertaa mietin, kuinka mukavaa voisi olla tehdä opinto-ohjausta työkseen. Lukiossa innostukseni kasvoi, kun pääsin itse suunnittelemaan omia opintojani enemmän sekä tekemään kurssivalintoja ja lukujärjestyksiä. Tykkäsin kovasti suunnitella opintojani ja miettiä opintoihin liittyviä asioita myös muiden kanssa. Silloin rupesin vakavissani miettimään, että opon ammatti voisi olla minulle sopivaa mielekästä ja merkityksellistä työtä. Minua kiinnosti ihmisläheinen työ, jossa voisin auttaa muita etenkin opintojen parissa. Olin myös lukion aikana huomannut itsessäni, kuinka nuori ihminen kasvaa henkisesti valtavasti kolmen vuoden aikana. Ajattelin, että tällaista nuoren henkistä kasvua olisi myös erittäin palkitsevaa päästä tukemaan ja todistamaan omassa työssään. Lisäksi minulla oli ollut ihania opoja peruskoulussa ja lukiossa, jotka esimerkillään kannustivat hakeutumaan ohjauksen opintoihin.

Mitä muita vaihtoehtoja harkitsit, ja miten teit lopullisen päätöksen?

 – Kiinnostus opo-opinnoista alkoi kyteä jo peruskoulussa yhteishaun kynnyksellä, mutta lopullisen päätöksen tein vasta lukiossa abivuonna. Lukiossa halusin pitkään röntgenhoitajaksi. Myös lentoemännän ammatti ehti olemaan mietinnässä. Abisyksynä rupesin kuitenkin miettimään jatko-opintoja enemmän, jolloin punnitsin eri vaihtoehtoja ja selasin tuntitolkulla Opintopolkua ja korkeakoulujen sivuja. Harkitsin silloin kauppatieteitä, terveystieteitä ja oikeustieteitä. Lopulta päädyin kuitenkin hakemaan opo-opintoihin, sillä se tuntui sillä hetkellä ainoalta oikeasti kiinnostavalta jutulta. Koin, että opon työ olisi minulle sopivaa ja mielekästä tekemistä. En pystynyt enää kuvittelemaan työskenteleväni muilla harkitsemillani aloilla. Lopulta opo-opinnot olivatkin ensimmäinen ja ainoa vaihtoehto yhteishakulomakkeellani.

Mitä sivuaineita olet valinnut, ja miten ne täydentävät pääainettasi?

 – Minulla on sivuaineena ruotsin kieli, englannin kieli ja erityispedagogiikka. Erityispedagogiikasta olen opiskellut perusopinnot, koska moni meidän kursseillamme vieraillut työelämässä oleva opo on painottanut erityispedagogisen osaamisen tärkeyttä ohjaajan työssä. Ruotsin ja englannin valitsin sivuaineiksi, koska olen aina pitänyt kielten opiskelusta. Lisäksi halusin jonkin opetettavan aineen sivuaineeksi, sillä pääaineopintoihini sisältyvien pedagogisten opintojen avulla voin saada sivuaineesta myös aineenopettajan pätevyyden. Tämän takia minulla onkin tavoitteena suorittaa ruotsista ja englannista perus- ja aineopinnot, jolloin saan näihin myös aineenopettajan pätevyydet.

Millaisia tavoitteita ja toiveita sinulla on opintojesi suhteen? 

 – Tavoitteenani on valmistua opinto-ohjaajaksi tavoiteajassa eli viidessä vuodessa. Lisäksi haluaisin sivuaineideni kautta saada ruotsin ja englannin aineenopettajan pätevyydet. Uskon, että nämä tavoitteet tukevat työllistymistäni tulevaisuudessa.

Mikä on tähän mennessä ollut parasta ohjauksen opinnoissasi?

 – Tähän mennessä parasta opinnoissani on ehdottomasti ollut harjoittelut ja niitä tukevat oheiskurssit, joilla pääsee yhdessä kokeilemaan käytännön harjoitusten avulla ohjaamista eri menetelmillä ja välineillä. Olen kokenut juuri nämä käytännön kurssit kaikista antoisimmiksi, sillä silloin pääsee kiinni itse ohjaustyön ytimeen. Lisäksi harjoitteluissa pääsee tutustumaan eri kouluasteisiin ja koulumaailman ulkopuolisiin ohjausympäristöihin. Mielestäni kaikista parhaiten oppii tekemällä, etenkin kun tavoitteena on valmistua tiettyyn ammattiin. Tämän vuoksi sanoisin harjoitteluiden olevani meidän opintojen suola. 

Millaisessa unelmatyössä näet itsesi valmistumisen jälkeen?

 – Tällä hetkellä haluaisin valmistumisen jälkeen työllistyä eniten lukion opinto-ohjaajaksi. Lisäksi minua kiinnostaisi opon työn ohella toimia muutaman kurssin verran englannin tai ruotsin opettajana. Olen kuitenkin vielä avoin kaikkien eri ohjausympäristöjen suhteen, ja toivonkin, että pääsen tutustumaan niihin vielä tarkemmin tulevien harjoitteluiden ja opintojaksojen myötä.

Miten olet kotiutunut Joensuuhun?

 – Kotiuduin Joensuuhun todella nopeasti, mistä itsekin yllätyin ensimmäisenä syksynä! Erityisesti oman porukan löytäminen auttoi kiinnittymään Joensuuhun kaupunkina ja opiskelijayhteisönä. Opintojen kautta löysin oman kaveriporukan, josta uskon saaneeni loppuelämän ystäviä. Lisäksi Joensuu on mielestäni todella kaunis kaupunki, jossa viihtyy jokaisena vuodenaikana. Upea jokimaisema, kauniit rakennukset ja viihtyisät lenkkeilymahdollisuudet luovat minulle kodintuntua. Erityisesti opiskelijan näkökulmasta hyvät kävely- ja pyöräilyreitit ovat plussaa. Kaikki tarpeellinen on lähellä!

Mikä tekee kampuksesta sinulle erityisen paikan?

 – Olen kokenut oman kaveriporukan olevan se kantava voima kampuksella ja opiskeluajassani. Ystäviltä saa vertaistukea tilanteessa kuin tilanteessa, seuraa opiskelijalounaalle tai -tapahtumiin sekä apua oppimistehtävissä ja esseissä. Etenkin kampuksen ruokaloissa ja käytävillä on tullut koettua merkityksellisiä kohtaamisia sekä käytyä arvokkaita keskusteluita.

Mitä neuvoja tai vinkkejä antaisit hakijoille, jotka harkitsevat ohjauksen opintoja?

 – Niinkin kliseisesti kuin sen voikin sanoa: uskalla tavoitella unelmiasi! Aina kannattaa hakea ja yrittää, sillä oma kiinnostus on lopulta se, joka ratkaisee. Minua jännitti kovasti, pärjäänkö soveltuvuuskokeissa, sillä olin kuullut niiden olevan jännittävä tilanne. Lopulta ei voi kuin luottaa itseensä ja siihen, että elämä kantaa. Jos ei uskalla yrittää, ei voi myöskään onnistua. Lisäksi itseäni aluksi jännitti, sovellunko opoksi ja olenko tarpeeksi oikeanlainen ihminen tälle alalle. Meidän opinnoissamme on kuitenkin korostettu monta kertaa sitä, kuinka erilaisia ohjaajia tarvitaan. Ei ole yhtä ainoaa tapaa tehdä ohjaustyötä, vaan oma persoona saa näkyä!