Kokemuksia sosiaalityön opiskelusta, Suvi Suhonen

– Olen Suvi Suhonen, 23-vuotias sosiaalityön kolmannen vuoden opiskelija täällä Itä-Suomen yliopistossa. Olen kotoisin Pieksämäeltä eli pienestä kaupungista noin 90 kilometriä Kuopiosta.

Mikä sai sinut hakemaan Itä-Suomen yliopistoon sosiaalityön koulutukseen?

– Lukion jälkeen pidin välivuoden, koska en ollut vielä varma mihin jatko-opintoihin haluaisin hakea. Olin lukiossa eniten kiinnostunut psykologiasta sekä yhteiskuntaopista. Sen perusteella päätin aluksi hakea opiskelemaan psykologiaa. Psykologian valintakoeaineistot eivät kuitenkaan tuntuneet minusta yhtä kiinnostavilta kuin psykologian opinnot lukiossa ja sen seurauksena itse valintakokeetkin menivät huonosti. Toisena välivuotena rupesin tutkimaan myös muita mahdollisia opiskeluvaihtoehtoja. Löysin sosiaalityön, ja se alkoikin tuntua enemmän omalta jutulta. Sosiaalityössä yhdistyy sekä ihmisten auttaminen että yhteiskunnallinen vaikuttaminen, joten sen opiskeleminen kuulosti minulle täydelliseltä. Minulla oli Itä-Suomen yliopisto ensimmäisenä vaihtoehtona yhteishaussa, koska en halunnut muuttaa liian kauaksi kotipaikkakunnaltani.

Miten olet kotiutunut Kuopioon?

– Muutin Kuopioon toiseksi välivuodekseni jo valmiiksi, koska minulle oli selvää, että haluan tänne myös opiskelemaan. Ehdin vuoden aikana jo tutustumaan paikkoihin ja kotiutumaan tänne hyvin. Yliopisto-opintojen alkaessa sain kuitenkin tilaisuuden nähdä Kuopio vielä uusin silmin. Välivuoteni aikana olin enimmäkseen töissä, joten opiskelijaelämä on tuonut minulle paljon uutta nähtävää ja kokemuksia Kuopiosta. Välivuoden viettämisessä Kuopiossa oli myös se hyvä puoli, että pääsin orientaatioviikoilla toimimaan oppaana uusille opiskelukavereille, jotka olivat muuttaneet muualta Kuopioon.

Minulla oli Kuopioon muuttaessa heti kotoisa ja turvallinen olo. Ehkä se johtuu osittain siitä, että olen vieraillut täällä välillä myös Pieksämäellä asuessani. Tai ehkä se johtuu savolaisuudesta. Kuopiolaiset ovat pääsääntöisesti niin rempseää ja ystävällistä porukkaa, että tänne on helppo sopeutua.

Mikä on aivan ensimmäinen muistosi kam­pus­kau­pun­gis­ta yliopisto-​opiskelijana?

– Minua jännitti aloittaa opiskelut, koska mietin, onkohan yliopistossa samanhenkistä porukkaa ja saanko ylipäätään kavereita. Meille oli onneksi jo ennen opiskelun alkua luotu WhatsAppiin tuutoriryhmä, jossa sovimme lähtevämme porukalla yhtä matkaa ensimmäiseen tutustumistapahtumaan. Oli paljon matalampi kynnys lähteä yhdessä ensimmäistä kertaa etsimään oikeaa paikkaa. Kuljimme koko orientaatioviikon samalla porukalla ja siitä on jäänyt hyvät muistot. Aloitin opiskelun pahimpaan korona-aikaan vuonna 2020, joten orientaatioviikko tuntui todella tärkeältä. Onneksi meille pystyttiin järjestämään edes joitakin tapahtumia, jotta kaikilla oli mahdollisuus saada tuttuja omalta alaltaan.

Mikä on aivan parasta omissa opinnoissasi?

– Minusta sosiaalityön opinnoissa parasta on ehdottomasti työharjoittelut. Sosiaalityön opintoihin kuuluu kolme erimittaista harjoittelua, jotka ovat mielestäni loistava tilaisuus päästä näkemään erilaisia työpaikkoja ja kartoittamaan omia kiinnostuksenkohteitaan. Harjoittelut tuovat myös kivaa vastapainoa opiskeluun, kun opittuja asioita pääsee näkemään myös käytännössä.

Miten päädyit valitsemaan sivuaineesi?

– Sosiaalityön opinnoissa toiseksi sivuainekokonaisuudeksi tulee valita yhteiskuntapolitiikan tai sosiaali- ja terveyshallintotieteen perusopinnot. Näistä kahdesta valitsin yhteiskuntapolitiikan, koska ajattelin sen olevan kiinnostavampaa. Jälkikäteen ajateltuna myös sosiaali- ja terveyshallintotiede olisi varmasti ollut hyödyllistä työelämää ajatellen.

Pakollisen sivuainekokonaisuuden lisäksi sosiaalityön opintoihin kuuluu vapaavalintaisia sivuaineopintoja. Niistä valitsin ensin psykologian sivuaineekseni, koska se on kiinnostanut minua lukiosta lähtien. Ajattelin, että psykologia tukee hyvin sosiaalityön opintoja. Päädyin kuitenkinneljän kurssin jälkeen vaihtamaan sivuaineekseni lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi -sivuainekokonaisuuden. Sain kuulla tuosta mahdollisuudesta ollessani työharjoittelussa perheneuvolassa. Siellä eräs työntekijä sanoi, että kyseinen sivuaine on todella kiinnostava ja ollut jänelle hyödyksi työelämässä. Olen ollut valintaani tyytyväinen ja kokenut kokonaisuuden itselleni sopivaksi. UEFissa on onneksi vapaa sivuaineoikeus, joten olen pystynyt kokoamaan juuri minulle sopivat sivuaineopinnot. Myöskään käymäni psykologian kurssit eivät menneet hukkaan, vaan ne ovat osana tutkintoani.

Tähtihetkesi sosiaalityön opintojen aikana?

– Ensimmäisenä tulee mieleen se hetki, kun näin saaneeni opiskelupaikan. Olin ensin pitkään varasijoilla ja minulla olikin kesän ajan joka-aamuinen rutiini tarkistaa, onko varasijat liikkuneet eteenpäin. Eräänä aamuna opintopolussa lukikin, että opiskelupaikka on vastaanotettavissa. Silloin piti muutaman kerran hieraista silmiä, että uskoin sen todeksi. Sen jälkeen alkoi armoton viestien pommittaminen ja soitteleminen, jotta sain kerrottua kaikille tutuille ilouutiset.

Miten kuvailisit opis­ke­lu­kau­pun­kia­si Kuopiota ja kampusta?

– Kuopiossa yhdistyy luonto ja kaupunki, joten kummastakaan ei joudu luopumaan tänne muuttaessa. Minulle on tärkeää, että välillä pääsee järven rannalle tai metsään nollaamaan ajatuksia. Toisaalta nautin myös siitä, että kaikki tarvittavat kaupat ja palvelut ovat lähellä. Kuopio on mielestäni hieno kaupunki ympäri vuoden. Täällä on paljon tekemistä niin talvella kuin kesällä ja näiden vuodenaikojen välissä. Odotan yhtä paljon sitä, että kohta pääsee taas järven jäälle luistelemaan, että olisi taas kesä ja voisi mennä piknikille puistoon.

Kampuksella ehdottomasti parasta ovat opiskelijaravintolat. Meidän tulee usein lähdettyä opiskelukavereiden kanssa pelkästään ruuan takia kampukselle. Samalla saa sitten vaihdettua kuulumisia ja syötyä maittavan opiskelijabudjettiin sopivan lounaan.

Mitä puuhailet vapaa-ajalla?

– Olen tämän syksyn aikana ruvennut valmistautumaan jo avantouintikauteen ja käynkin muutaman kerran viikossa järvessä totuttelemassa viileään veteen. Tämä on ollut ihana ja virkistävä uusi harrastus. Tykkään myös käydä ryhmäliikuntatunneilla, joista erityisesti spinning eli sisäpyöräily ja erilaiset joogat ovat suosikkejani.

Mikä on unelmatyösi, mitä odotat tu­le­vai­suu­del­ta?

– Tällä hetkellä niin moni asia tuntuu kiinnostavalta, etten vielä tiedä tarkkaan mihin haluaisin työllistyä. Sosiaalityössä on todella laajat työmahdollisuudet, joten vaihtoehtoja riittää. Tähän mennessä olen päässyt työharjoittelujen kautta näkemään perheneuvolan ja lastensuojelun sosiaalityötä. Molemmat ovat olleet omalla tavallaan kiinnostavia työpaikkoja, mutta haluan päästä näkemään vielä muutakin. Unelmatyöni on jotain, mikä tuntuu minusta merkitykselliseltä, ja työpäivissä on tarpeeksi vaihtelua sekä uusia haasteita.

Suvin vinkit so­si­aa­li­työs­tä kiin­nos­tu­neel­le

1. Jos sosiaalityö tuntuu sinusta edes etäisesti kiinnostavalle alalle, kannattaa ottaa asioista selvää ja tutkia missä kaikkialla sosiaalityötä tehdään. Minulle sosiaalityö oli vielä lukioaikaan todella vierasta, eikä siitä kuullut puhuttavan samalla tavalla kuin esimerkiksi lääkiksestä tai oikiksesta. Lisäksi olen koko opintojeni ajan saanut kuulla lisää mahdollisia työvaihtoehtoja sosiaalityöntekijöille ja yllättynyt joka kerta siitä, miten paljon ja monissa paikoissa sosiaalityöntekijöitä työskentelee. Tiesittekö esimerkiksi, että koulukuraattoriksi voi päästä työskentelemään sosiaalityön tutkinnolla?

2. Jos opiskelupaikka ei vielä ensimmäisellä hakukerralla aukene, ei kannata luovuttaa. Jokainen kerta, kun osallistut valintakokeeseen opettaa jotakin ja valmentaa seuraavaa kertaa varten. Välivuosi ei ole maailmanloppu.

3. Älä anna ulkopuolisten mielipiteiden vaikuttaa opiskelupaikkasi valintaan. Kyse on sinun tulevasta urastasi ja elämästäsi. Sosiaalityö ei ole ehkä suosituimpien hakukohteiden listalla, mutta se on todella mielenkiintoista ja merkityksellistä työtä, jossa on paljon erilaisia urapolkuja.