Euroopan unionin ulkopuolelta tulevat yliopisto-opiskelijat odottavat Suomeen tullessaan saavansa koulutuksen, joka mahdollistaa siirtymän mielekkäisiin töihin ja sen myötä parempaan elintasoon ja elämään. Odotukset kietoutuvat uusliberaaleihin ihanteisiin opiskelevasta ja työtä tekevästä ”hyvästä maahanmuuttajasta”. Odotukset sekä kannattelevat opiskelijoita että näyttäytyvät epäinhimillistävinä vaatimuksina työskennellä aina vain enemmän, paremmin ja kovemmin odotuksenmukaisen elämän karatessa yhä kauemmas.
Ihanteet myös saavat yliopistokoulutuksen näyttämään välineeltä, jolla mahdollistetaan työelämään siirtyminen ja esittävät työn tekemisen ainoana tapana kuulua ja osallistua yhteiskuntaan.
Tämä selvisi Jarkko Immosen ohjauksen alan väitöskirjan osatutkimuksessa, jossa hän tarkasteli Suomessa opiskelevien lukukausimaksuvelvollisten yliopisto-opiskelijoiden uraodotuksia ja identiteettineuvotteluja julman optimismin näkökulmasta. Julma optimismi viittaa tilanteeseen, jossa hyvän elämän haaveen tavoittelu itsessään kääntyy menestymisen ja hyvinvoinnin esteeksi. Immonen selvitti haastattelututkimuksessaan, miten opiskelijat suhtautuvat yliopistokoulutukseen liitettyihin ihanteisiin ja mitä he odottavat koulutukseltaan ja uraltaan.
Analyysi toi näkyviin opiskelijoiden stressin, turhautumisen ja kuormituksen, jota odotusten täyttymättömyys ja väliaikaiseksi tarkoitetun kamppailuvaiheen pitkittyminen tuottivat, sekä haastateltavien tarpeen tulla nähdyiksi kokonaisina ihmisinä.
Yliopistojen uraohjaus haastavassa tilanteessa
Aiemmista tutkimuksista on selvinnyt, että EU:n ulkopuolelta tulevat yliopisto-opiskelijat kohtaavat Suomessa hyvin ristiriitaisen sosiaalisen todellisuuden. Yliopistojen linjauksissa heidät mielletään ”vip-asiakkaiksi” ja poliittisessa puheessa heidät nähdään niin kutsuttuina hyvinä maahanmuuttajina, jotka halutaan työvoimaksi Suomeen valmistumisen jälkeen. Aiemmassa tutkimuksessaan Immonen tunnisti, miten yliopistot markkinoivat sujuvaa siirtymää suomalaiseen työelämään koulutuksen onnellisena lopputulemana.
Samaan aikaan työmarkkinoiden rakenteellinen rasismi ja muu syrjintä, opiskelun tiukat taloudelliset ja ajalliset reunaehdot sekä oleskelulupabyrokratia kuitenkin vaikeuttavat koulutusta vastaavan työn saamista. Tilanne haastaa myös yliopistojen uraohjauksen käytänteitä ja etiikkaa: uraohjauksen koulutuspoliittisena tavoitteena on sujuvoittaa työelämäsiirtymiä, mutta samaan aikaan sen pitäisi pystyä arjessa tarkastelemaan näitä ristiriitoja ja eriarvoisuuksia kriittisesti.
– Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa ei osata päättää, onko koulutuksen kansainvälistäminen ratkaisu ikääntyvän Suomen haasteisiin vai ei. Toisaalta kansainvälistäminen on julkilausuttu poliittinen tavoite, jolla tähdätään osaavan työvoiman tuomiseen kotimaisille työmarkkinoille. Toisaalta taas maahanmuuttokeskustelu ja -politiikka kovenevat, maahan jäämisen ehtoja kiristetään ja työmarkkinoiden rakenteellinen syrjintä vaikeuttaa mainitun tavoitteen toteutumista, Immonen luettelee.
Näin päädytään tilanteeseen, jossa korkeakoulut houkuttelevat uusia opiskelijoita Suomeen globaaleilla koulutusmarkkinoilla parhaan kykynsä mukaan, mutta politiikka ja työmarkkinat työntävät tulijoita ulos.
Väitöskirjapolku näyttäytyy houkuttelevana valintana
Immonen tunnisti tutkimuksessaan myös ”tohtorisuppilon” ilmiön, joka tarkoittaa sitä, että usealle lukukausimaksuvelvolliselle opiskelijalle väitöskirjapolku alkaa jossain vaiheessa opintoja näyttäytyä järkevänä valintana kohti työelämää.
Kun kaikki muut ovet työmarkkinoille tuntuvat pysyvän kiinni, väitöskirjan tekeminen saattaa tuntua ainoana mahdollisuutena pysyä Suomessa, vaikka tutkimuksen tekeminen ei muuten tuntuisi luontevalta valinnalta.
– Väitöskirjan tekeminen lisää myös paineita opintomenestykselle maisterivaiheessa, joka lukukausimaksuvelvollisilla on jo itsessään hyvin paineistettu elämänvaihe. Yliopistoihin mahtuu kuitenkin vain rajallinen määrä tohtorintutkinnon suorittajia ja palkkapaikoille vielä hyvin paljon vähemmän.
Väitöskirjan tekeminen on myös varsin vaativa projekti. Jos sen tekemiseen ei löydy aitoa kiinnostusta, voi edessä olla esimerkiksi motivaation tai jaksamisen haasteita myöhemmässä vaiheessa.
Julma optimismi – hyödyllinen työkalu tutkimukselle
Jarkko Immosen väitöskirjatutkimus hyödyntää julman optimismin käsitettä. Se tarjoaa uraohjauksen tutkimukselle ja ammattikäytänteille hyödyllisen työkalun sen tunnistamiseen, miten uriin liittyviä uusliberaaleja ihanteita normalisoidaan, mitä ne piilottavat näkyvistä, miten niitä vastustetaan ja millaisia jännitteitä näiden ihanteiden ja yksilöiden elettyjen elämäntilanteiden välille rakentuu.
Tutkimusta varten Immonen haastatteli viittätoista lukukausimaksuvelvollista maisteriopiskelijaa Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa. Haastateltavien iät, perhe- ja elämäntilanteet, työkokemukset ja opiskelualat vaihtelivat suuresti.
Artikkelin tiedot:
Immonen, J., Souto, A.-M. and Korhonen, M. (2026) ‘Cruel Optimism and the Career-Related Identity Construction of Non-EU Students in Finnish Universities’, Nordic Journal of Transitions, Careers and Guidance, 7(1), p. 108–120. https://doi.org/10.16993/njtcg.111.
Lisätietoja:
Väitöskirjatutkija Jarkko Immonen, [email protected]
