Kuuluuko yhteiskuntaluokka puheesta?

– Vielä 1970–80-luvulla murteen puhuminen oli merkki maalaisuudesta, ja vahva murre viittasi monen mielestä alempaan yhteiskuntaluokkaan. Tuo näkemys haastetaan nyt saamissamme tutkimustuloksissa, muotoilee suomen kielen professori Hanna Lappalainen. 

– Toki osa ajattelee murteenpuhujista yhä niin, mutta yllättävän moni pitää murretta nykypäivänä vain alueellisena tai ikään kuuluvana piirteenä. Ylipäätään murteisiin suhtaudutaan myös hyvin positiivisesti.

Käsitykset murteellisesta puheesta ovat siis murroksessa – ainakin Itä-Suomessa, jossa aihetta on nyt tutkittu.

Tämän verran Lappalainen suostuu tuoreista tutkimustuloksista paljastamaan. Hän johtaa Kielellinen vaihtelu, yhteiskuntaluokka ja eriarvoisuuden kokemukset Itä-Suomessa (KIVELI) -hanketta, jossa tehdyn tutkimuksen tavoitteena on tuottaa ajantasaista tietoa yhteiskuntaluokan ja kielenkäytön välisistä suhteista. Lähtöoletuksena on ollut, että yhteiskuntaluokka kytkeytyy paitsi sosiaalisiin suhteisiin myös kielenkäyttöön.

Hanke on nyt päätösseminaaria vailla, ja siinä kirjoitetut tutkimusartikkelit arviointivaiheessa. Siksi varsinaisia tutkimustuloksia ei haluta avata vielä kovin tarkkaan.

– Sen verran voimme kuitenkin sanoa, että se aiempi suoraviivainen kytkös murteen ja yhteiskuntaluokan välillä ei olekaan enää selvä, vaan kyseessä on paljon monimutkaisempi asia. 

Kielentutkimus yhdistettynä yhteiskuntatieteisiin

KIVELI-hanke sai alkunsa siis kielen ja yhteiskuntaluokan mahdollisesta yhteydestä. Kielen ja luokan yhteyksistä on kyllä keskusteltu tutkijoiden kesken aiemminkin, ja luokkaerot ovat olleet osa puhekielen murroksen tutkimusta, mutta omaa, systemaattista tutkimusta aiheesta ei ole Suomessa tehty. 

– Senkin takia innostuimme tästä aiheesta. Samalla tulimme siihen tulokseen, ettei yhteiskuntaluokkaan liittyvää tutkimusta kannata tehdä pelkästään kielentutkijoiden kesken, vaan tähän tarvitaan yhteiskuntatieteiden tutkimusta mukaan, Lappalainen kertoo.

Niinpä mukaan saatiin Sanna Aaltonen yhteiskuntatieteiden laitokselta. Hänelle sosiologina luokkiin liittyvät tutkimuskysymykset ovat varsin tuttuja. 

– Olemme olleet tässä hankkeessa kaikki hieman kartoittamattomalla alueella, kun aihetta on lähestytty eri alojen näkökulmista. Mutta samalla tutkimuksen tekeminenkin on ollut monipuolisempaa ja rikkaampaa, Aaltonen summaa. 

Lappalainen kertoo, että osin toisen alan tutkimuskysymysten ääressä oli alkuun hieman epävarma olo, mutta sittemmin toisen tieteenalan näkemykset ovat avartaneet omiakin ajatuksia.

Myös Aaltonen kertoo yhteistyön laajentaneen näkökulmia.

– Huomaan, että uskallan omissakin tutkimuksissani nyt lainata ajatuksia kielitieteen puolelta. Olen hankkeessa päässyt myös käymään keskusteluita, joita ei ikinä olisi käyty, jos olisin pysytellyt turvallisesti vain omalla tontillani. 

Perustutkimus tärkeää

Hankkeessa yhdistetään siis sosiolingvistiikkaa ja sosiologiaa. Aaltosen mukaan on tärkeää, että luokkaeroja tutkitaan myös kielentutkimuksen avulla.

– Nyt voidaan irrottautua ajatuksesta, että yhteiskuntaluokat perustuisivat pelkästään taloudellisiin eroihin. Kun kieli tuodaan mukaan luokkatutkimukseen, huomataan ihmisten arvioivan mahdollisia luokkaeroja myös arkisen toiminnan ja kulttuuristen tekijöiden perusteella. 

Tutkijoiden mukaan tällaisen perustutkimuksen tekeminen on merkityksellistä, sillä silloin saadaan esiin luokkaerojen itsestään selviä ja aiemmin näkymättömissä olevia puolia. 

Nuorten ääni esiin

Miten kielen ja yhteiskuntaluokan yhteyksiä sitten lähdettiin tutkimaan? 

– Tutkimusmenetelmänä meillä olivat puolistrukturoidut haastattelut. Sekä Pohjois-Karjalasta että Pohjois-Savosta haastateltavia löytyi kaikista toivomistamme ikäluokista – eli toisen asteen opiskelijoista, työikäisistä sekä eläkeikään ehtineistä, Lappalainen kertoo.

Hänen mukaansa nuoret ovat aina kiinnostava ryhmä kielentutkimuksen kannalta. 

– Muutokset kielessä etenevät sukupolvittain, joten nuorten kielestä kuulee ensimmäisenä, jos kieli on muuttumassa. 

Toisaalta mukaan haluttiin myös iäkkäämpiä vastaajia, sillä heillä on pidempi kokemus sosiaalisesta eriarvoisuudesta eli he pystyvät arvioimaan mahdollisia luokkaeroja pidemmällä perspektiivillä. 

– Nuoret eivät juurikaan ole aiemmin päässeet ääneen luokkaeroja koskevissa tutkimuksissa. Tuntui tärkeältä nostaa heidänkin näkemyksiään esiin, Aaltonen lisää.

Haastateltuja nuoria oli mukana sekä lukioista että ammatillisista oppilaitoksista, joten vastauksia voidaan tutkimuksessa peilata myös sen mukaan, millaisiin ammatteihin vastaajat todennäköisesti myöhemmin hakeutuvat. 

Tasa-arvoinen Suomi rakoilee

Vaikka Suomea on pidetty tasa-arvon mallimaana, on luokkaeroista puhuttu viime vuosina meilläkin yhä enemmän eri yhteyksissä. 

– Täällä helposti ajatellaan, että peruskoulu tasaa mahdolliset kielellisetkin erot. Viime aikojen oppimistulosten laskun myötä on sosioekonomisella taustalla kuitenkin havaittu olevan vaikutusta myös kielitaitoon, tutkijatohtori Lotta Aarikka kertoo. 

Moni haastatelluista myönsi, ettei ollut koskaan aiemmin miettinyt yhteyttä kielenkäytön ja yhteiskuntaluokan välillä. Tarina tasa-arvoisesta Suomesta on niin vahva. 

– Haastateltavien kanssa jutellessa moni vastaaja silti tunnisti luokkaerojen heijastuvan kieleen ja liitti esimerkiksi kielellisen kyvykkyyden ylempään sosiaaliluokkaan tai koulutukseen, Aarikka sanoo.

Mie vai mä? 

Tutkijoiden mukaan hankkeessa kerätty aineisto on mielenkiintoinen ja niin monipuolinen, että siitä riittänee tutkimussarkaa vielä tuleviinkin tutkimuksiin. Hankkeessa on tekeillä myös yksi väitöskirja. Iiris Salminen tarkastelee väitöstutkimuksessaan Pohjois-Karjalasta ja Pohjois-Savosta kotoisin olevien yksilöiden kielellistä variaatiota ja muutosta 1990-luvulta 2020-luvulle. 

– Itselläni on tutkimuksessa perinteinen sosiolingvistinen näkökulma, mutta hankkeessa kerätty aineisto mahdollistaisi myös muun monipuolisen ja erilaisenkin tutkimuksen, Salminen kertoo. 

Hänen väitöskirjassaan tulee selviämään, missä määrin pohjoiskarjalaiset ja -savolaiset käyttävät murretta – milloin sanotaan ”mie” ja milloin ”mä” tai miten paljon he käyttävät yleisgeminaatiota eli sanovatko he ennemmin ”asuu” vai ”assuu”.

Perattavaa aineistoa on kaikkiaan paljon, sillä vapaaehtoisia haastateltavia riitti enemmänkin kuin mitä olisi tarvittu. Murteista puhutaan mielellään ja niihin liitetään usein myös tunteita, joten tutkijat pitivät haastatteluita hyvin antoisina.

Hankkeessa tehdyistä haastatteluista sekä tutkimuksen tuloksista voi kuulla tarkemmin ja laajemmin lisää KIVELI-hankkeen päätösseminaarissa, joka pidetään Joensuun pääkirjaston Muikku-salissa tiistaina 16.9.2025. Seminaari on suunnattu erityisesti tutkijayhteisölle ja sidosryhmille, mutta kuka tahansa aiheesta kiinnostunut on tervetullut seminaariin mukaan. Osallistuminen on mahdollista myös etäyhteyden välityksellä.
 

Kielellinen variaatio, yhteiskuntaluokka ja eriarvoisuuden kokemukset Itä-Suomessa -hanke on Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon rahastojen yhteinen kärkihanke. 

Lisätietoja: 
Professori Hanna Lappalainen, [email protected] 
Professori, vieraileva tutkija Sanna Aaltonen, [email protected] 
Tutkijatohtori Lotta Aarikka, [email protected] 
Väitöskirjatutkija Iiris Salminen, [email protected] 

https://uefconnect.uef.fi/kielellinen-variaatio-yhteiskuntaluokka-ja-eriarvoisuuden-kokemukset-ita-suomessa-kiveli/