Vaikka suomalaista kunnista löytyy osin myös konservatiivisia asenteita, on moni kunta rakentamassa osaltaan parempaa kansanterveyttä lasten ja nuorten kautta.
- Teksti Nina Venhe | Kuvat Varpu Heiskanen, Raija Törrönen ja Niko Jouhkimainen
Suomalaisten lasten ja nuorten ruokailutottumuksissa olisi paljon parantamisen varaa. Kouluruokailu saatetaan jättää usein väliin ja korvata se epäterveellisillä välipaloilla. Myös itse ateriarytmi on monella epäsäännöllinen, ja ravinto voi olla hyvinkin yksipuolista. Lisäksi lasten ja nuorten ylipaino sekä syömishäiriöoireilut ovat kasvava ongelma.
– Nuoret elävät sosiaalisen median myötä myös hyvin visuaalisessa maailmassa, jolloin tietyntyyppinen kehoihannointi voi osaltaan tehdä ruokasuhteesta epätasapainoisen, sanoo yliopisto-opettaja ja väitöskirjatutkija Taru Lindholm.
Ruokakasvatukseen tulisikin kiinnittää erityistä huomiota jo varhaiskasvatuksesta lähtien. Kouluissa ruokakasvatus kuuluu osaksi ruokailua, oppitunteja ja ruokaympäristöön liittyviä päätöksiä.
– Muita kasvatuksessa keskeisiä toimijoita ovat ruokapalvelut, neuvola- ja kouluterveydenhuolto sekä kunnissa toimivat järjestöt ja muut lapsia ja nuoria kohtaavat tahot.
Jotta lasten ja nuorten kanssa toimivilla ammattilaisilla olisi ruokakasvatusta varten tarvittavia tietoja ja taitoja, rakennetaan nyt kuntiin pysyvämpiä ruokakasvatuksen toimintamalleja. Lindholm työskentelee Itä-Suomen yliopistossa reilu vuosi sitten alkaneessa Tervettä kasvua -hankkeessa, jonka tavoitteena on juurruttaa ruokakasvatus osaksi kuntien toimintaa ja tuoda niihin välineitä, joilla työtä lähteä tekemään.
Tervettä kasvua -hanke on jatkumoa aiemmille Maistuva koulu ja KOKOAVA -hankkeille, joissa malleja on viety jo aiemmin lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille.
Tehdään hyvää kaikille koosta riippumatta
Terveellinen ravinto ja oikeanlainen ruokakasvatus ovat kaikkien lasten oikeus. Vaikka hankkeessa on nostettu yhdeksi huomion kohteeksi lasten ja nuorten ylipaino, huomauttaa Lindholm, ettei työssä haluta tarttua pelkästään lihavuuteen.
– Parhaassa tapauksessa tekemämme työ on apuna painokäyrän normalisoinnissa, mutta ketään ei ole tarkoitus tuoda erikseen esiin negatiivisessa valossa, vaan ennemminkin tehdä hyvää kaikille.
Yksi tavoitteista onkin kouluttaa toimijoita huomioimaan painostigma eli että ketään lasta ei leimattaisi eikä kenestäkään luotaisi ennakkokäsityksiä pelkän painon takia.
– Ravitsemusohjaus, joka tähtää tasapainoisen ruokasuhteeseen ja monipuoliseen syömiseen, hyödyttää kaikkia ja rakentaa samalla pohjaa paremmalle kansanterveydelle painosta tai koosta riippumatta, Lindholm summaa.
Yhteinen linja eduksi kaikille
Vaikka terveellisen ravinnon ja ruokakasvatuksen olettaisi olevan kaikkien yhteinen asia ja tavoite, liittyy ruokaan silti monenkirjavia asenteita. Hankkeessa on esimerkiksi nähty, että kuntapäättäjien joukossa saattaa olla henkilöitä, jotka vastustavat voimakkaastikin esimerkiksi kasvisruuan tarjoamista kouluissa ja päiväkodeissa.
– Varsinkin pienemmiltä paikkakunnilta löytyy osin konservatiivisia asenteita ja niiden myötä ravitsemukseen liittyviä haasteita. On esimerkkejä, jolloin esimerkiksi päiväkotihenkilöstö on joutunut hankalaan tilanteeseen yrittäessään toimia valtakunnallisten ravitsemussuositusten mukaan, mutta omassa kunnassa halutaan toimia toisin.
Pakottamalla ei synny mitään hyvää, vaan muutoksen lähtökohtana on kunnissa oltava sekä kiinnostusta että resursseja. Kun yhdessä päädytään tekemään jotain asian hyväksi, etenevät asiat usein nopeastikin parempaan suuntaan.
– Pienten kuntien etuna on näissä asioissa ollut ketteryys. Esimerkiksi ruokakasvatusryhmien perustaminen tai yhteisten linjojen sopiminen on nopeaa ja helppoa, jos yhteistä halua vain löytyy.
Pienillä paikkakunnilla esteenä ei myöskään ole aikaa vievä byrokratia, sillä kunnassa saattaa olla vain yksi päiväkoti ja yksi koulu.
Koko kunnan yhteinen linja on eduksi kaikille.
– Jos esimerkiksi koulu tai päiväkoti jätetään yksin tekemään näitä päätöksiä, voivat lasten vanhempien mielipiteet vaikuttaa niihin niin, ettei haluttuja uudistuksia päästä tekemään. Mutta jos päätökset tehdään kuntatasolla yhdessä, on niihin helpompi nojatakin.
Yksi tavoitteista on kouluttaa toimijoita huomioimaan painostigma eli että ketään lasta ei leimattaisi eikä kenestäkään luotaisi ennakkokäsityksiä pelkän painon takia.
Taru Lindholm
Yliopisto-opettaja
Asenteet muuttuvat, mutta hitaasti
Tervettä kasvua -hanke tekee tiivistä yhteistyötä Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksen kanssa. Mukana hankkeessa on tällä hetkellä alueelta kaksi kuntaa: Juuka ja Ilomantsi. Vaikka hankkeessa ohjataankin yksittäisiä kuntia, on taustalla suurempi, alueellinen tavoite kansanterveyden parantamiseen.
– Olemme tehneet nyt Juuan kunnan kanssa yhteistyötä noin vuoden ajan. Mukana työryhmässä on eri alojen toimijoita, kuten ravitsemuksen, ruokapalveluiden, hyvinvoinnin ja kasvatuksen asiantuntijoita. Lisäksi mukana on henkilöitä myös järjestökentältä.
Kehittämiskohteita ja -tarpeita etsittiin yhdessä, ja kun ne löydettiin, lähdettiin rakentamaan suunnitelmaa asioiden parantamiseksi.
– Räätälöimme aina suunnitelmat ja toimenpiteet kunkin kunnan tarpeiden mukaan. Juuassa olemme parhaillaan muun muassa valmistelemassa varhaiskasvatuksen henkilökunnalle koulutusta, jonka myötä heidän on helpompi ottaa ruoka- ja ravitsemusasiat esille lasten vanhempien kanssa käydyissä varhaiskasvatussuunnitelmakeskusteluissa.
Keskeisenä Lindholm pitää ylipäätään sitä, että Juukaan on kuntatasolle saatu toimiva ruokakasvatuksen työryhmä. Ruokakasvatusta pidetään usein kunnissa puheiden tasolla tärkeänä asiana, mutta koska se ei varsinaisesti kuulu kenenkään työpöydälle, hautautuu asia usein muiden aiheiden alle.
– Eikä tämä työ suinkaan lopu hankkeen päättymiseen. Asenteet ja rakenteet muuttuvat hitaasti, joten ruokakasvatus pitää kunnassa nähdä pitkäjänteisenä työnä. Siksi on tärkeää, että nimetty työryhmä jatkaa työtään vielä hanketyöntekijöiden poistuttuakin.
Monitieteisyyden etuja
Jos ruokakasvatus on kunnissa monen eri alan yhteistyötä, on se sitä myös hankkeessa. Taru Lindholm työskentelee Itä-Suomen yliopistossa kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikössä, mutta hankkeen ”kotipesä” on kotitaloustieteessä.
Lindholmin mukaan monitieteisyys ja erilaiset näkökulmat rikastuttavat kehittämishankkeita. Hän työskenteli aiemmin itsekin vuoden ajan kotitaloustieteen puolella, joten hän pääsi näkemään opetuksen ja koulumaailman niin aivan uudesta näkövinkkelistä.
Myös kotitaloustieteen professori Hille Janhonen-Abruquah korostaa kansanterveystyön vaativan eri alojen monitieteellistä ja pitkäjänteistä yhteistyötä. Niin muutoksista saadaan pysyviä.
– Kotitalousopettajat ovat kansanterveystyössä avainasemassa. He tavoittavat koko ikäluokan verran yläkoululaisia, osassa kouluja myös alakoululaisia ja lukiolaisia. Vapaan sivistystyön kautta taas tavoitetaan aikuisia. Nämä kanavat ovat tärkeitä väyliä ravitsemus- ja ruokakasvatuksen näkökulmasta.
Kotitaloustiede on soveltava tieteenala, ja siellä sovelletaan vaikkapa juuri ravitsemustieteessä saatua tutkittua tietoa perheiden, arjen ja kotitalouksien näkökulmasta.
Lindholmin mukaan tieteiden välisiä raja-aitoja pitäisi ylittää enemmänkin.
– Esimerkiksi ruoka liittyy ravitsemuksen lisäksi terveyteen, kestävyyskysymyksiin, kulttuuriin ja perinteisiin. Se on elämänkulussamme jatkuvasti läsnä. Olisi siis melko kapeakatseista tutkia tai lähestyä sitä vain yhdestä näkökulmasta.
– Yhteinen tavoitteemme on kuitenkin alasta riippumatta kaikkien hyvinvoinnin edistäminen.
Itä-Suomen yliopiston kotitaloustieteelle luovutettiin marraskuussa Pohjois-Karjalan Sydänpiirin jakama sydänterveyden edistämisen alueellinen kunniamaininta. Palkintoperusteluissa mainittiin erityisesti organisaatiorajojen yli toteutettu terveydenedistämistyö Ravitsemusterveyden edistäminen -opintojaksolla.
Tervettä kasvua -hankkeessa mukana ovat Itä-Suomen yliopiston lisäksi Ruokakasvatusyhdistys Ruukku ry ja Suomen Sydänliitto. Hanketta rahoitetaan Terveyden edistämisen määrärahalla (STM). Hanke on alkanut elokuussa 2023 ja jatkuu syksyyn 2025.
