Miten pandemia ja koronarajoitukset vaikuttivat lasten sairastamiseen? Tepsivätkö antibiootit yhä suomalaisten virtsatieinfektioihin? Muun muassa näistä aiheista puhuttiin Itä-Suomen Lääketiedetapahtumassa.
Nykyiset koronavirusvariantit näyttävät aiheuttavan lapsilla entistä lievempää tautia. Lapsia on koko pandemian aikana joutunut sairaalaan vähemmän kuin alussa pelättiin, kertoi dosentti, erikoistuva lääkäri Ilari Kuitunen Itä-Suomen lääketiedetapahtumassa.
Kuitusen mukaan esimerkiksi vuosittain kiertävä RS-virus aiheuttaa pienille lapsille vakavampia hengitystieinfektioita kuin koronavirus.
Kuitunen on tarkastellut koronapandemian ja pandemiarajoitusten vaikutuksia lasten sairastamiseen sekä tutkijana että työssään lastenlääkärinä Mikkelin keskussairaalassa. – Pandemian alussa lastensairaalat varautuivat covid-potilaiden suureen määrään, koska virustautien oirekuva on yleensä sitä pahempi, mitä nuorempi lapsi on kyseessä. Koronavirus ei kuitenkaan ole aiheuttanut lapsilla yhtä hankalaa taudinkuvaa kuin aikuisilla ja osastohoidossa on ollut hyvin vähän lapsia.
Maailmalta raportoitiin jo pandemian alkuvaiheessa kasvavaa tarvetta lasten tehohoidolle MIS-C-oireyhtymän takia. Se on yleistynyt tulehdusreaktio, joka voi kehittyä muutaman viikon kuluessa koronavirustartunnasta. – Suomalaisissa sairaaloissa lasten MIS-C-tapausten määrä on kuitenkin ollut maltillinen, alle yksi tuhatta todettua tartuntaa kohden. Myös long covid -tapauksia on lapsilla todettu huomattavan vähän, mutta asian tutkimista vaikeuttaa, että long covidin oireet vaihtelevat paljon eikä taudille ole asetettu selkeää määritelmää.
Pandemian vuoksi maaliskuussa 2020 julistetun poikkeustilan, sosiaalisten kontaktien rajoitusten ja koulusulkujen myötä tavalliset infektiot vähenivät lapsilla merkittävästi. –Influenssa- ja RS-virukset hävisivät nopeasti kierrosta eivätkä saapuneet Suomeen seuraavan talven aikanakaan, vaikka maailmalta raportoitiin molempia. Tähän todennäköisesti vaikutti matkustamisen väheneminen, aikuisten maskien käyttö ja se, että sairaana pysyttiin kotona.
– Päiväkoti-ikäisillä virtsatieinfektiotkin vähenivät, kun käsihygieniaan panostettiin tavallista enemmän.
Infektioiden vähenemisen myötä myös lasten antibioottien käyttö väheni huomattavasti aiempiin vuosiin verrattuna.
Sen sijaan syksyllä 2021 rajoitusten purku johti ennennäkemättömään parainfuenssaepidemiapiikkiin. Myös RSV-epidemiapiikki tuli tavanomaista aikaisemmin ja hankalia oireita oli vähän isommillakin lapsilla. – Niitä saattaa selittää se, että ensimmäinen RSV-altistus saatiin tavallista vanhempana.
Talven 2021–2022 influenssakausi alkoi normaalisti joulukuussa, mutta keskeytyi tammikuussa uusien, omikronin takia asetettujen rajoitusten vuoksi. – Influenssakauden huippu osui lopulta toukokuuhun, joka on koko seurantahistorian myöhäisin epidemiahuippu.
Kuitusen mukaan koronarajoitukset vähensivät lasten muita infektioita yllättävän paljon, ja kokemuksista voitaisiin ehkä ottaa jotain opiksi. – Lasten elämää ei pidä rajoittaa, mutta yhteiskunta voi tehdä heidän terveyteensä vaikuttavia valintoja.
– Päiväkodin aloituksesta alkaa tyypillisesti infektiokierre. Voisiko työelämä joustaa enemmän, niin että sairaan lapsen saisi hoitaa rauhassa kuntoon kotona tai ainakin tehdä etätöitä lapsen sairastaessa?
– Voi myös miettiä, kannattaisiko esimerkiksi influenssakaudella vaatia virustestiä Suomeen tulijoilta, nyt kun testauskapasiteettia on entistä enemmän, Kuitunen pohti.
Virtsatieinfektioiden itsehoito on yleistynyt
– Virtsatieinfektiot ovat hengitystieinfektioiden jälkeen yleisimpiä infektioita ja aiheuttavat merkittävän osan avohoidon lääkärikäynneistä. Meille sairaalaan tulee niistä myös paljon kysymyksiä avoterveydenhuollon puolelta, kertoi KYSin infektioylilääkäri Irma Koivula tapahtuman lehdistötilaisuudessa.
Virtsatieinfektio syntyy, kun suoliston ja emättimen alueen bakteereita nousee virtsaputkea pitkin virtsarakkoon, ja se hoidetaan antibiooteilla. Useimmiten sen aiheuttaa suolistoperäinen E. coli -bakteeri, joka Koivulan mukaan saadaan Suomessa edelleen hyvin kuriin antibiooteilla.
– Vain 2–3 prosentissa tapauksista aiheuttajana on jokin antibiooteille vastuskykyinen, niin sanottu ESBL-E. coli -kanta.
ESBL-E. coli -infektiot olivat ennen lähinnä ulkomaantuliaisia, mutta nykyisin näitä bakteereja elelee jo kotoperäisinä suolistossa. Muut taudinaiheuttajat, kuten pseudomonas, Aerococcus urinae ja candida ovat virtsatieinfektioissa vielä harvinaisempia ja liittyvät usein virtsateiden katetrointiin. Nuorilla naisilla varsin yleinen löydös on Staphylococcus saprofyticus.
Virtsatieinfektioista kärsivät erityisesti nuoret, juuri seksielämänsä aloittaneet ja toisaalta iäkkäät naiset. Limakalvojen haurastuminen esimerkiksi vaihdevuosien myötä lisää infektioalttiutta, ja alttius voi olla myös rakenteellinen, kuten lyhyt virtsaputki.
Koivulan mukaan perusterveellä naisella virtsatieinfektion hoito ei edellytä virtsanäytteen tutkimista, jos oireet ovat ennestään tutut ja tyypilliset: kipua ja kirvelyä virtsatessa, tihentynyttä virtsaamistarvetta ja alavatsakolotusta. Kuume ja kylkikipu viittaavat jo vakavampaan, munuaistason infektioon. – Rakkotason infektiossa riittää kolmen vuorokauden mittainen antibioottikuuri ja vakavammassakin viikon hoito.
– Myös itsehoito on yleistynyt. Esimerkiksi seksielämän alkuvaiheessa ilmeneviin virtsatieinfektioihin voi saada yhdynnän jälkeen otettavan kerta-antibiootin, varalle kolmen vuorokauden hoitokuurin tai tarvittaessa 3–6 kuukauden mittaisen estolääkityksen.
Iäkkäällä äkillisen sekavuuden, kaatuilun tai yleistilan laskun taustalla voi joskus olla virtsatieinfektio. – Se on kuitenkin epätodennäköinen, ellei potilaalla ole uusia virtsatieoireita. Vanhusten virtsanäytteissä on usein myös bakteereja ja leukosyyttejä ilman infektiota. Tätä ei pidä hoitaa antibiooteilla. Turhat antibiootit lisäävät paitsi antibioottiresistenssin, myös lääkkeiden haitallisten yhteisvaikutusten riskiä, Koivula totesi.
Virtsatieinfektioita voi itse pyrkiä ehkäisemään hyvällä hygienialla, juomalla tarpeeksi ja välttämällä ummetusta. – Tärkeä keino on myös paikallinen estrogeenihoito etenkin vaihdevuosien jälkeen, jos limakalvot ovat hauraat.
