Molekulaarisen lääketieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Väitöskirjatutkimuksessani selvitettiin sydämen geeniterapian tehokkuutta ja turvallisuutta sepelvaltimotaudin hoitoon. Sepelvaltimotauti ahtauttaa sydäntä ruokkivia sepelvaltimoita vähitellen saaden aikaan sydänlihaksen hapenpuutteen, ja on yksi suurimmista kuolleisuuden ja sairastavuuden aiheuttajista. Geeniterapiamme tavoitteena on kasvattaa uudisverisuonia hapenpuutteesta kärsiville alueille sydämessä. Valitsimme tähän tarkoitukseen verisuonen endoteelikasvutekijä B:n (VEGF-B), jonka on aiemmin todettu lisäävän uudisverisuonenmuodostusta. Tutkimuksessa tutkittiin myös täysin uusia VEGF-B:n isoformeja, joiden avulla saatiin myös uutta tietoa kyseisen kasvutekijän molekulaarisesta vaikutusmekanismista. Tämä on tärkeää, sillä VEGF-B:hen on aiemmin liitetty myös haitallisia rytmihäiriövaikutuksia. Lisäksi väitöskirjatyössä tutkittiin uudenlaisen virusvektori AAV2:n soveltuvuutta geeniterapian kuljettimeksi.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Ensimmäisessä osatyössä havaittiin, että uusi VEGF-B:n proteolyyttisesti pilkkoutumaton isoformi VEGF-B128R127S saa aikaan uudisverisuonenmuodostusta, ja uudisverisuonten toiminnallisuus varmistettiin sydämen perfuusiokuvantamisella. Rytmihäiriöitä tai muita haittavaikutuksia ei tällä annetulla geeniterapialla ollut, vaan rytmihäiriöhaitat yhdistettiin tutkimuksessa VEGF-B:n natiivimuodosta proteolyyttisen pilkkoutumisen seurauksena irtoavaan fragmenttiin. Nämä löydökset tukevat uuden isoformin (VEGF-B186R127S) jatkokehitystä kohti kliinisiä kokeita.
Toisessa osatyössä VEGF-B:tä koodaava geeni vietiin sydänlihakseen AAV2-virusvektorilla. Tavoitteena oli saada aikaan pidempikestoinen VEGF-B:n ilmeneminen sydänlihaksessa. Virusvektoria vastaan kohdistunut immuunijärjestelmän vaste kuitenkin vei tehon geeniterapialta, eikä uudisverisuonenmuodostusta tapahtunut. Jatkossa AAV-viruksia käytettäessä tulisikin varmistua siitä, että geeniterapian kohde ei ole aiemmin elämässään altistunut AAV:lle ja siten kehittänyt tätä vastaan vasta-aineita.
Kolmannessa osatyössä standardoitiin isoeläinmalli sydämen uudisverisuonenmuodostukseen tähtäävän geeniterapian tutkimiseen. Mallia käytettiin myös kahdessa muussa osatyössä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Väitöskirjatutkimukseni on jatkumoa akatemiaprofessori Seppo Ylä-Herttualan ryhmässä yli kahdenkymmenen vuoden ajan tehdylle geeniterapiatutkimukselle. Väitöstutkimuksessa käytettiin koe-eläimenä sikoja näiden ihmistä vastaavan verenkiertoelimistön vuoksi. Koe-eläintutkimus on välttämätöntä geeniterapiatuotteiden tehon ja turvallisuuden selvittämiseksi ennen ihmiskokeita.
Lääketieteen lisensiaatti Henna Korpelan väitöskirja Safety and efficacy of VEGF-B186 gene therapy in porcine heart (VEGF-B186 geeniterapian tehokkuus ja turvallisuus sian sydänlihaksessa) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Juha Sinisalo Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Seppo Ylä-Herttuala Itä-Suomen yliopistosta.
Väittelijän painolaatuinen kuva
