Lääketieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Potilasta hoitavan lääkärin suorittaman ultraäänitutkimuksen, vierikaikukuvauksen, käyttö on voimakkaasti lisääntymässä. Myös aiheen tutkimus on viime vuosina lisääntynyt runsaasti. Alaraajalaskimotukoksen diagnostiikka on eräs vierikaikukuvauksen käyttöaihe. Potilaita, joilla epäillään alaraajalaskimotukosta, on varsin suuri määrä päivystyksissä ja siten tämän potilasryhmän hoitoon kuluu merkittävästi voimavaroja.
Tutkimuksen ensimmäisessä osassa selvitettiin, voidaanko kouluttamalla vierikaikukuvauksen käyttöä yleislääkäreille saada vähennettyä sellaisten potilaiden lähettämistä sairaalaan, jotka eivät siitä hyödy.
Tutkimuksen toisessa vaiheessa tutkittiin diagnostiikan kustannuksia tilanteessa, jossa potilaalla epäillään laskimotukosta ja diagnoosi tehdään vierikaikukuvausta hyödyntäen terveyskeskuksessa, verrattuna standarditutkimukseen, jossa potilas lähetetään sairaalaan.
Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa kartoitettiin suomalaisten akuuttilääkärien vierikaikukuvauksen käyttöä. Osallistujia pyydettiin arvioimaan omaa osaamistaan vierikaikukuvauksen käytössä. Itsearvioitua osaamista voidaan hyödyntää tukena nykyisessä lääkärin erikoistumiskoulutuksessakin vaadittavassa arviointimenettelyssä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tutkimuksessa osoitettiin, että kouluttamalla yleislääkäreille vierikaikukuvauksen suorittamista saatiin vähennettyä laskimotukoksesta epäiltyjen potilaiden lähettämistä sairaalaan 73 prosenttia. Menetelmän soveltaminen vähensi kustannuksia 73 prosenttia – jos ensimmäisen vuoden koulutuskustannukset huomioidaan, vähennys on silti ensimmäisenäkin vuonna 56 prosenttia tai 642 euroa potilasta kohden. Tutkimusalueen 18 000 asukkaan väestöpohjalla säästö vastaa lähes yhden sairaanhoitajan vuosipalkkaa. Vastaavanlaisia tutkimuksia ei ole aiemmin julkaistu kansainvälisessä kirjallisuudessa.
Kolmannessa osatyössä verrattiin akuuttilääkärien itsearvioitua vierikaikukuvausosaamista aiempaan kansainväliseen tutkimukseen. Tulosten perusteella havaittiin, että akuuttilääkäri arvioi osaamisensa hyväksi useimmilla eri vierikaikukuvauksen tutkimusalueilla, kun hän on suorittanut 12–25 tutkimusta kyseistä aluetta. Tätä hyvän koetun osaamisen kynnysarvoa verrattiin kansainvälisiin aiempiin julkaisuihin, joissa asiantuntija oli nauhalta arvioinut lääkärin suorittaman tutkimuksen laatua. Hyvään objektiiviseen osaamiseen vaadittujen toistojen lukumäärä kansainvälisessä kirjallisuudessa vastaa hyvin läheisesti väitöskirjan osatyössä julkaistua toistomäärää. Lisäksi työssä havaittiin vierikaikukuvauksen osaamisen ja käyttöaiheiden laajenevan erikoistumisen edetessä. Löydöksiä voidaan hyödyntää osaamisen arvioinnin tukena. Myöskään kolmatta osatyötä vastaavaa itsearvioitua osaamista koskevaa tutkimusta ei ole aiemmin julkaistu.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Väitöskirjan osatöiden 1–2 tuloksia voidaan hyödyntää diagnostiikan porrastuksen suunnittelussa. Havaittiin, että kouluttamalla laskimoiden kaikukuvausta säästettiin turvallisesti yksityisiä ja julkisia resursseja. Kolmannen osatyön tuloksia voidaan hyödyntää osana arviointia. On jokseenkin mahdotonta olla arvioimassa objektiivisesti kenenkään tekemistä jatkuvasti. Sen sijaan nyt kun havaittiin, että itsearvioitu osaaminen korreloi varsin hyvin objektiivisen arvioinnin kanssa, itsearviointia voidaan hyödyntää siinä, että valitaan oikea aika laatia muodollinen arviointi. Lisäksi itsearvioinnin pohjalta voidaan ohjata lääkäriä harjoittelemaan ja perehtymään paremmin siihen asiaan, joka auttaa hänen ammattitaitonsa karttumisessa parhaiten.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
1.–2. osatyössä tutkittiin perusturvaliikelaitos Saarikan väestöä. Sairauskertomuksesta poimittiin kahdelta vuodelta (2014 ennen koulutusta, sekä koulutuksen jälkeen 2017) kaikki päivystykselliset ja kiireiset lähetteet, käytiin ne läpi ja laskettiin montako sairaalalähetettä tehtiin laskimotukoksen epäilyn vuoksi. Näiden potilaiden perusteella arvioitiin myös aiheutuneet kustannukset. Kolmas tutkimus pohjautuu Suomen akuuttilääkäreille lähetettyyn kyselyyn.
Lääketieteen lisensiaatti Ossi Hannulan väitöskirja Point-of-care ultrasound in urgent and emergency settings in Finland. Deep venous thrombosis in primary care and self-assessed ultrasound skills of emergency physicians (Vierikaikukuvaus päivystyksellisessä ja kiireellisessä hoidossa Suomessa. Syvä laskimotukos perusterveydenhuollossa ja akuuttilääkäreiden itsearvioitu ultraääniosaaminen) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Veli-Pekka Harjola HUSista ja kustoksena dosentti Harri Hyppölä Mikkelin keskussairaalasta.
Lisätietoja:
LL Ossi Hannula, ossi(a)ultramestarit.fi, 0405181331
