Syöpätautien alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Suomalaisten keuhkosyöpäpotilaiden elossaololuvut ovat jääneet huolestuttavasti jälkeen muista Pohjoismaista. Esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa potilaiden viisivuotiselossaolo oli sekä Suomessa että Norjassa noin 11 prosenttia, mutta 2010-luvulla Norjassa se nousi jo 19 prosenttiin, kun Suomessa jäätiin 13 prosenttiin. Tämä tutkimus pureutuu näiden erojen syihin.
Keuhkosyövän tärkein parantava hoito on leikkaus, joka on mahdollinen taudin varhaisvaiheissa. Suomessa potilaita leikataan muita Pohjoismaita vähemmän muun muassa diagnostiikan viiveiden ja potilaiden heikomman yleiskunnon vuoksi.
Väitöstutkimus selvittää ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoidon vaikuttavuutta Suomessa. Se analysoi leikkaushoidon toteutumista, iäkkäiden hoitolinjauksia sekä kliinisten ennustemittareiden käyttöä päätöksenteon tukena. Tutkimus auttaa tunnistamaan keinoja hoitopolkujen pullonkaulojen avaamiseksi ja hoitotulosten parantamiseksi.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Suomessa keuhkosyöpä todetaan merkittävästi useammin vasta taudin levinneessä vaiheessa verrattuna muihin Pohjoismaihin. Tämä on keskeinen syy maiden väliseen eroon hoitotuloksissa: kun tauti löydetään liian myöhään, tehokkainta parantavaa hoitomuotoa eli leikkausta ei useinkaan voida enää toteuttaa. Diagnostiikan viiveet heikentävät siten paitsi potilaan mahdollisuuksia parantavaan hoitoon ja pidempään elinaikaan, myös lisäävät raskaiden ja terveydenhuollolle kalliiden hoitojen tarvetta. Tutkimuksen selkeä pääviesti on, että keuhkosyövät tulisi pystyä tunnistamaan terveydenhuollossa nykyistä varhaisemmin.
Aineisto osoitti, että syövän levinneisyyden puolesta mahdollisesti leikkaushoitoon soveltuvista suomalaispotilaista vain noin puolet leikattiin. Vähäisempää leikkausaktiivisuutta selittivät pitkälle edenneen taudin lisäksi potilaiden runsaammat oheissairaudet ja heikompi suorituskyky diagnoosihetkellä.
Iäkkäiden potilaiden osalta tutkimus osoitti, ettei pelkkä kronologinen ikä ollut itsenäinen elossaoloa ennustava tekijä. Tämä korostaa potilaan todelliseen fysiologiseen kuntoon eikä pelkkään syntymävuoteen perustuvan hoitovalinnan tärkeyttä. Kliinisessä päätöksenteossa WHO-suorituskykyluokitus osoittautui merkittävimmäksi elossaoloa ennustavaksi tekijäksi. Haurautta arvioiva suppea Clinical Frailty Scale -mittari korreloi iäkkäillä vahvasti tehtyjen hoitovalintojen kanssa, ennustaen myös ei-keuhkosyöpäperäistä kuolleisuutta ja tukien samalla potilaan hoitokelpoisuuden arviointia.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Terveydenhuollon rajallisia resursseja säästettäisiin huomattavasti puuttumalla keuhkosyövän diagnostisiin viiveisiin. Kun tauti löydetään ajoissa, potilaalle voidaan tarjota parantavaa hoitoa raskaiden ja kalliiden levinneen vaiheen hoitojen sijaan. Varhaisempi diagnostiikka on ylivoimaisesti paras ratkaisu niin potilaan ennusteen kuin yhteiskunnan kustannusten kannalta.
Tutkimus osoittaa konkreettisia kehityskohteita kliiniseen työhön. Diagnostisten viiveiden minimointi on kriittistä, jotta levinneisyys saadaan määritettyä luotettavasti ennen hoitokokouksia. Lisäksi suorituskykyluokan ja haurauden systemaattinen arviointi WHO- ja CFS-mittareilla tukee oikeaa potilasvalintaa. Tämä varmistaa parantavan hoidon hyväkuntoisille iäkkäille iästä riippumatta. Yhtä lailla se mahdollistaa ei-parantavien, oireita lievittävien hoitojen optimaalisen räätälöinnin. Näin voidaan maksimoida kunkin potilaan kohdalla sekä elinajanhyöty että elämänlaatu.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Tutkimus toteutettiin takautuvana tosielämän monikeskustutkimuksena, joka yhdisti potilastason aineistoja kolmesta yliopistosairaalasta ja kahdesta keskussairaalasta. Aineisto koostui 395 potilaasta, jotka olivat saaneet ei-pienisoluisen keuhkosyövän diagnoosin vuonna 2018. Sairauskertomuksista kerättiin systemaattisesti muun muassa demografiatiedot, levinneisyys, valitut hoidot sekä erilaiset kliiniset pisteytykset, kuten suorituskyky (WHO), oheissairastavuus (CCI) ja hauraus (CFS). Elossaolotiedot ja kuolinsyyt yhdistettiin Tilastokeskuksen kansallisista rekistereistä. Tutkimuksen löydöksiä analysoitiin tilastollisilla malleilla ja verrattiin muiden Pohjoismaiden julkaistuihin hoitotuloksiin.
Lääketieteen lisensiaatti Ville Paappasen väitöskirja Effectiveness of non–small cell lung cancer care in Finland (Ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoidon vaikuttavuus Suomessa) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Väitöstilaisuus on Mikkelin keskussairaalassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Timo Muhonen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Outi Kuittinen Itä-Suomen yliopistosta.
Lisätietoja:
LL Ville Paappanen, [email protected], https://uefconnect.uef.fi/ville.paappanen/
